myönnän, että olin eilen taas niin väsynyt päivällä, että todella sekoilin. Lähdin duunista klo 13 jälkeen, vaikka piti klo 14 jälkeen. Oli vaan sopivasti vähän töitä ja äkkiä totesin olevani ulkona odottamassa taksoa ja ihmettelemässä, miten se onkin niin myöhässä. Mmmm, no joo, kohta huomasin ja painuin vähin äänin sisään. Kastuin sopivasti oikein vilakan nihkeäksi ja pian sama uudestaan. Tie vei vaihteeksi toiselle puolelle Pazilaa *ja nyt taputuksia ja rukseja seiniin*. Sain lopulta jätettyä passihakemuksen ja uuden saapi noutaa jo noin viikon päästä. Ai miksi Pazilan milizeille? No, joku käkesi tarkistamaan, että onko Malmilla enää lupapalveluja – eipä ollut, ei todellakaan. Turha reissu olisi tullut tehtyä eli alitajuntani pelasti (olen varmaan jostain sen lukenut, mutten tuolloin sen kummemmin noteerannut). Ei ollut ihmeesti väkeä muuten jonossa!

Ja eipä tietenkään ollut väkeä, oli niin saatanallinen keli kuin olla ja voi. Lunta tuli joka puolelta, varsinkin tuolla kustannuspaikan lähellä, jossa muutenkin tuulee pyörteiden lailla. Ejjumankauta, jos tämä jatkuu, en pääse tänään enää töihin. Pääsy eilen kotoonkin oli jo työn ja tuskan takana. HMPK ei ottanut pikatilauksia lainkaan, taksoa joutui odottamaan 35 min eli käytännössä 45 min ja koska tämä oli kimppis, kaveri odotti siis vielä 10 min tähän päälle. Koko matka milizeilta kotiin kesti tunnin. Häpi-häpi-joi-joi, voihan vee sanon minä! Joko tuo lumentulo loppuu tai minä käytän heti sitä uutta passiani (ketään tämä uhkaus ei kyllä todellakaan hetkauta, sen minä tiedän).

Lisäksi masiinat Varastolla takkusivat ahdasmielisesti, vikaa ei löytynyt yrityksistä huolimatta eli syy ei ollut käyttäjäportaassa vaan muualla. On se mukava, että tunnissa joutuu sulkemaan koneen viisi kertaa sen jumiuduttua tietyssä kohteessa ja sinä aikana saa yhden pikkuhomman valmiiksi. Raivona kävin, ehkä se väsymys tulikin siitä?

Jotta raivoa olisi riittänyt, näin erään erittäin törkeän liikennerikkomuksen odottaessani toisen kerran taksoa. Jospa vain olisin nähnyt myös hemmon rekisterinumeron! Kokoperävaunullinen rekka pysähtyi ruuhkassa ja alamäessä jopa päästämään ison lauman jalankulkijoita suojatietä pitkin aseman suuntaan. Tämän rekan ohitti helvetillistä vauhtia vasemmalta ohi kaahaava nuorempi hemmo, joka puhui tietty kännikkään. Tapahtui niin nopeaan, että tosiaan en nähnyt rekkaria (ja sitä saatanan tahmaakin tippui), mutta siinä oli kyllä vajaat puoli metriä rakoa, ettei olisi tullut rumihia, perkele! Aasikallo idiootti!

Lisäksi raivoan vielä etukäteen sille, että tänään on mentävä The Uudelle Konttoorille. Siitä nyt tehtiin oikein juttu, miten minä sinne pääsenkään ja että on pakko tulla! No, minut viedään ja sillä selvä. Tosin eilenkin aamulla eräs meillä töissä oleva ihmetteli, miten minä taksolla kuljen :O Jo vain perkele, huvikseni tietenkin ja muiden kiusaksi. Että hänelläkin olisi jotakin kysyttävää. Ja viimeistään tuolla uudessa torpassa otan rollerin vittuillessani käyttöön, että loppuvat nuo kyselyt horjumisesta, väsymyksestä ja kosketusarkuudesta (en anna ihmisten halailla!). En mitenkään oikeasti jaksaisi rahdata itseäni portaita ees-taas, mutta se on nyt vaan pakko, koska ilmeisesti hissejä ei ole vielä "avattu normaaliliikenteelle". Voihan perseensuti ja muuta mukavaa...

Piruuttani vielä, että oikein tulisin pahalle tuulelle, varasin labra-ajan ja sainkin sen ylläri-ylläri jo ensi viikon keskiviikko-aamuksi. Eli syömättä taas ja pitkään koska en apehdi klo 17 jälkeen ja aika on klo 7.50. Paskaakos nyt tuosta, on sitä kummempaakin tehty. Joskus oltu pari viikkoakin melkein syömättä, koska hyvä vasikka elää vallan mainiosti juomallakin!

Ja jotta kaikki olisi täydellistä, tänään on taatusti hemmetin pluikasta, kaikki reitit auraamatta enkä saa edes ulko-ovea auki. Jesh, nautittavaa! Lisäksi olen menossa töistä postiin (Roayl Mail toimii, kengät taitavat olla jo odottamassa!) sekä ostamaan päärynöitä. Hmph, nekin ovat loppu *mums-mums-mums*.

Jollei tuo lumentulo kohta lopu niin... sitten se jatkuu. Minä menen laatimaan kaffetta ja riipimään sellaisen lääkityksen, että ketuttaa vielä entistä enemmän tai sitten tajuttomuus iskee jo menomatkalla! Nih kerta.

POLKA, JOLLA ALKAA OLLA VÄHÄN LIIKAA KANNETTAVANA!