kuten tietysti tämän plökin lukijat jo osasivat odottaakin. Eli ei mitään uutta, oikeastaan. Harmittaa niin hemmetisti, että tämä torstai eli ensimmäinen vapaapäivä menee todella toipumiseen. Heräsin klo 3 tienoolla taas saakelinmoisiin särkykipujäynimisiin, heitin yhden apumömelön kitaan ja sain vielä nukuttua vähän lisää. Äärimmäisen katkonaisesti ja välillä heräillen särkyyn. Nousin ylös – ja kas – ei tullut taaskaan kävelemisestä oikein mitään. Koivet ovat aivan järkyttävän kipeät. Siinä sitten hiissasin itseni seinistä ja huonekaluista kiinni pidellen kylppäriin – olisi pitänyt NYT varata se rolleri tuohon sängyn päätyyn... Usch, ei ole tässä laitaa. Ne vaffat kaffet, pala leipää ja sitten mömelöitä lievän randomisti näin vapaapäivänä kuitenkin eli on päästävä työkuntoon.

Minulla olisi kovasti paljon kirjoitettavaa eli se vaatii kuitenkin istumista koneen ääressä. Voitte siis kuvitella, että koivet ja selkä eivät tästäkään ihan hirveästi pidä. Se on muuten outoa, ettei edes omisarvis tajua sitä, että kirjoittaessa tarvitaan myös jalkoja! Tai ainakin minä persjalkaisena tarvitsen ;) Täytynee myös yrittää katsastaa sopivaa lääke-ehdotusta, joka menisi läpi. En edelleenkään tarkoita mitään huimepitoisia lääkkeitä vaan sellaisia, jotka tappaisivat pahimman kivun ja ehkä jopa saisivat aikaan jonkinlaista elpymistä tilanteessa. Huomautettakoon tässä, että minä olen niitä lääkeherkkiä, jotka miniannoksella Lyricaa ovat tokkurassa kaksi päivää. Siksi tietyt jo kokeillut lääkkeet jätetään suosiolla pois listalta. Lisäksi omisarvista pitäisi pyytää uusimaan lähete Kanppiin tuon käden takia. Se on nyt ääripahana ja pitäisi kai hakea se piikki, joka annetaan suoraan UÄ-ohjauksella hermoon... kuulostaa karskilta, mutta tämä on aika tyrmäävää tämä kipuilukin. Eilen tuli taas vahingossa huudeltua ääneen, vaikka purinkin huuleni melkein verille. Ihan siksi, että en halua kiljua ääneen. En vaan voi sille mitään, jos yhtäkkiä viilletään tai tökätään heinähangolla jonnekin.

Sen verran vielä palaan Varastoasioihin ja työhön, että juttelin parinkin lähityökaverin kanssa sekä omista hommistani että tulevaisuudesta (Varastohan tekee muuttoa ja samassa yhteydessä tapahtuu se organisaatiouudistus). Molemmat lähtivät siitä, että meistä jokainen tekee vain sen minkä ehtii, jaksaa ja pystyy. Siis myös minä. Olivat taas sitä mieltä, että ahnehdin liikaa. No, eräs Korkeampi Virkanainen kävi teettämässä eräänkin homman ja sanoi, että toi sen minulle, koska muilla oli kiireitä. Silloin hermoistuin ja sanoin, että eikö minulla muka ole kiireitä (pöytä oli lastattu täpötäyteen siinä vaiheessa), olin vielä lähdössäkin aika pian. Ei, hänen mielestään minun piti tehdä "yksi pikku juttu, joka ei kauaa vie". Ja kun näitä pieniä juttuja kerääntyy jokaiselta, äkkiä sitä on lirissä pohjamutia myöten. OK, tein tuon pyynnön, mutta ilmineerasin kyllä siitä, että muillakin olisi ollut mahdollisuudet tämä tarkistaa. Minä nyt vain satuin silloin olemaan huoneessani. Eli osa väestä ei vain tajua, että oikeasti olen poissa kaksi kokonaista päivää ja oikeasti olen sairas. Tässä on tietenkin semmoinen pieni välijuonne, että ao. henkilö on myös sairas; hänellä on 1. tyypin diabetes, johon hän aina vetoaa silloin, kun joku puhuu jotain sairauksista tai fyysisistä ongelmista. Hiukan epäreilua sillä hänellä tuo on kuitenkin äärimmäisen hyvin tasapainossa eikä ongelmia todellakaan ole ikinä ollut!

No se kai omista väninöistä ja marinoista. Haluan vaan, että myös lukijat tietävät miten täällä vapaapäivää vietetään. Puoleen päivään asti en pysty tekemään oikein mitään järkevää. *KRÄKS, KRIIK, raps-raps, MJÄYYYH*. Anteeks, Vinski putosi patterilta >o< Vinski on ottanut nyt pakkasella tavakseen nukkua keittiössä, patterien lämpimimmällä kohdalla. Se on kuitenkin hoikallekin kissalle vaikeaa. Kas kun kissa kunnon unessa venyy piiiitkäksi ja alkaa painaa yhä enemmän, myös kääntyminen vaikeutuu ja silloin tapahtuu. Eilen reppana tipahti ehtoon aikana useamman kerran. Aina sama loukkaantunen-nolo katse ja mäykyminen. Riippuen hieman siitä, tipahtaako kissi ihan plaattialle asti vai vain laatikoston päälle. Tästä voitte muuten samalla päätellä, että edelleenkään lämpöjen säätämiselle ei ole tehty mitään. Kävin eilisiltana ruiskussa ja sitten huinin täällä pää märkänä ja täristen holtittomasti – kylmästä! Päällä on jatkuvasti kaksi paksua, kudottua puuvillapaitaa ja niiden päällä vetskarijakku. Lisäksi collegehousut ja kahdet sukat. Ystävän kutoma hartiahuivi on kuulkaas enemmän kuin paikallaan *pushali, kiittelee taas*.

Huomenna olisi taas pieni posti-kirjasto-kauppakeikka. Kävin eilen noutamassa joitakin perustarpeita Liiterissä sekä Oklasta viinipullon eräälle henkilölle kiitokseksi. Oikeasti, en ostanut muuta kuin yhden viinipullon Malmin Oklasta :o Johan tuota ihmettelivät puolitututkin... ja hävettävintä oli ehkä se, että jouduin turvautumaan henkilökuntaan, koska viini oli itselleni outoa merkkiä enkä heti löytänyt sitä hyllystä. Äärimmäisen noloa parkkiintuneelle malmilaiselle! Sitten vihannestsioskista tuoreita herkkareita ja purjoa, isot läjät 1.40 eli hinnat ovat edelleen kohtuulliset. Liiteristä paperitavaraa, kaffetta, pakastevarastoja ym. täydennystä niin paljon kuin pystyin kohtuullisesti kantamaan. Eli ei mitään oikeaa ruokaa vaan kaappien täyttöä, ettei tarvitse ruokaostosten yhteydessä kanniskella kaikkea mukanaan.

Kevään kirjasatoa on alkanut tipahdella oikein kiitettävästi, erittäin mielenkiintoisia uutuuksia. Palaan asioihin kirjalistauksen merkeissä sekä siellä toisaalla. Muutama opus, jotka suorastaan pakottavat ihmisen käymään samaan kirjaan käsiksi melkein heti uudelleen... Ja dekkarien kavereille on tulossa parikin herkullista uutuutta. Asiaopuksia on myös liikkeellä eikä niitä sovi mitenkään väheksyä, ainakin äsken lukemani veti vähän vakavaksi (jos kyllä hiukan naurattikin). Mutta näistä tosiaan erikseen.

Nyt tuntuu jo siltä, että mömelöt alkavat kohta toimia. Väsyttää vieläkin, joten taidan mennä hetkeksi pitkälleni ennen kuin suunnittelenkaan suurisuuntaisempia toimenpiteitä kirjoittamisen ja muun toiminnan osalta. Uhh, huominen keikka on kyllä taas laskettava ja suunniteltava etukäteen. Hmph.

Toivottavasti joillakin teistä on edes tasalämmin ja mukava asunto *kiristelee hampaitaan* :)

POLKA, JOKA KOHTA JÄÄTYY KIINNI TUOLIINSA!