oikeastaan suorastaan naurattaa. Kas kun eilen kaiken kiireen (?!) keskellä tuli kuukkeloitua ihan muita asioita ja kuukkeloin sitten Polgara ja Polga sekä Polka. *kikattaa takamus kipeänä*. No, ihan ensiksi – ei siis kuukkelin mukaisessa järjestyksessä – löytyy tämmöinen vekkuli ilmestys, joka on meikäläiselle melko tuntematon, mutta voisi hyvinkin olla sopivampi kuin monet muut. Sitten tietysti tämä perinteinen ensimmäinen, josta nimi todella on lähtöisin (huomaatte tietysti viittaukset Belgarioniin  jne. Olettehan te fiksua väkeä, jooko?). Ainut mutta tässä on se, että kuvat eivät oikein vastaa todellisuutta! :D Viimeiseksi jätin oikeastaan minusta kaikkein parhaimman *itseni jälkeen tietysti* Polgaran ja hän kantaa nimeä ylpeänä ja kauniina! >o< Polgalla löytyy vaatetusta  ja sitten kyllä ihan rakastamaani liikuntaa (!)  sekä elukoita vähän lisää  – ehkä parhaiten vastaava olisi kuitenkin … juu, juurikin se, jota en nyt mistään taas löydä. Laitetaan uusiksi, kun löytyy! Nyt ei enää naurata. Olen istunut koko aamun tässä koneella ja olkaa puikotellaan oikein messevästi.

Vähensin nimittäin lääkitystä melko radikaalisti ja ei siitä kotona pahemmin kärsi. Tänään on pakko ottaa kunnon tropit, kun pitää lähteä taas roudaamaan postia, kirjoja, ruokaa ja muuta tarpeellista. Ei sitä pysty ilman nappeja tekemään. Eikä ainakaan tuolla kelillä; nyt täällä on semmoinen pluikas ja rouskuva lumijäinen kerros. Luvattu lisää jotakin rättisadetta ja myrskyä, ei ihan vielä kuitenkaan. Tietysti silloin, kun minä olen liikkeellä – just! Tuuria piisaa ;)

Kävin eilen sentään ulkoilemassa roskiksella ja taas joku äveriäs oli vienyt puolet keittiöstään roskakatokseen. Tarjolla oli pöytä ja viisi tuolia, tuoleista yksi oli ikäänkuin malliksi vähän hajoitettu, muut olivat ihan ehjiä (tarkistin). Hitsi, sillä määrällä tavaraa, mitä tuonne roskikseen kuskataan, olisin sisustanut yhden tyhjän yksiön, jopa kaksion! Mikseivät ne pyydä fressistä hakemaan nuita kamoja, ainakin meidän frelssikselle ne kelpaisivat ja itsekin olen sieltä pyytänyt joskus noutoa mm. sängyille tms. Aina ovat hakeneet, jos on ollut kelvollista tavaraa *eheheeh*. Rikasta väkeä siis, pitää jälleen todeta. Voi kun kehtaisi alkaa penkoa niitä isoja jätesäkkejä tarkemmin, mutta kun ne on heitetty suoraan säiliöihin. Ei pääse tonkimaan! Epäilen niissä olevan vaatetta ja tekstiilejä, ainakin kerran bongasin sieltä Hörhöttärelle villapaitoja ja muuta. En minä mitään tarvitse, mutta harmittaa tuommoinen roskiin tunkeminen. Laittaisivat edes kierrätykseen!

Haa, pääsinhän minä vänisemään sentään jostakin! Voisin vänistä taas siitäkin, että 2.5 h unilla taas mennään. Onneksi voipi ottaa tarpeen vaatiessa iltapäivätirsat. Ehkä tuleva ulkoilu ja jonkinlainen lounas tuovat myös unetusta myöhemmin.

Eli mitäs tässä muuta kuin yrittämään touhuta itsensä kuntoon ja muistaa kaikki tavarat mukaan, repsuja unohtamatta *wirn*. Kuka muuten veisi tyhjät pullot kauppaan ja saisi ne rahat? Minä en pysty kykenemään kaikkeen...

Ja jos joku kaipaa jotain prleen j-kalenteria, olisinhan minä sen voinut tehdä. 24 pulloa olisi mennyt – ehtiihän sitä toki vieläkin, selviäisi vähemmällä. Tai nimenomaan ei selviäisi :D Olkaa siis onnellisia, että en tehnyt mitään kalendorosta!

Päivän slogan: Minä lähdenkin kouluihin kiertelemään päihdevalistajaksi. Siellä räppäilen sitten. Huumeita kun kivasti polttelee, niin tajuntasi räväkästi laajenee... Ei! Korvamato luikerteli alitajuntaani ikävästi! Lääkkeet! Siis la-lailliset lääkkeet!

Päivän biisi: Kolmiolääke

Luettua: Marina Lewycka – Meidät kaikki on tehty liimasta. Hulvaton kirja, kuten edellisetkin. Georgie jää yksinhuoltajaksi, tutustuu naapurin omituiseen kissaleidiin ja sitten vasta alkaakin tapahtua. Kieroilua kiinteistönvälittäjien, sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten kanssa, kiva uusi petikaveri, teiniangstia pojan kanssa ja romaanin kirjoittamista. Tiedä tässä, itkeäkö vaiko nauraa – tämä on hieno opus taas eli suositan mahdottomasti! Neil Jordan – Ilmetty. Mitä seuraa, kun kaksi poikaa muistuttava toisiaan kovin paljon. Niin paljon, että heidät sekoitetaan toisiinsa. Jopa tytöt ja myöhemmin naiset... Erikoinen, koskettava ja osittain peri-irlantilainen romaani, suositan. David Hewson – Kultainen leikkaus. Murha Pantheonissa Roomassa, selvittäjinä paikallisia poliiseja, kunnes FBI änkeää joukkoon. Miksi? Mikä merkitys on eräällä tutkijalla ja tämän isällä? Murhia on tehty enemmänkin – kysymykset johtavat ratkaisuun, joka kyllä tuntuu hiukan haetulta. Kuitenkin, vähän erilainen dekkari tai jännäri, pidin. Tess Gerritsen – Hiljainen tyttö. Bostonin Chinatownista löytyy ensin irti leikattu käsi, ase ja myöhemmin ruumis. Mikä merkitys on kiinalaisella tarustolla ja lähistöllä aiemmin tapahtuneeseen, kaikkien muistamaan merkilliseen joukkomurhaan? Ovela juttu, tuttua Gerritseniä muutoin, nyt mukana ehkä hiukan tekijän omaa taustaakin. Kristina Ohlsson – Tuhatkaunot. Pappi vaimoineen löydetään murhattuna ja jäljet näyttäisivät johtavan heidän toimintaansa eli pakolaisten piilottamiseen maastakarkoittamisen välttämiseksi. Mutta mitä tapahtui tytöille, nyt ja joskus kesällä 1992? Toinen on tietojen mukaan samaan aikaan menehtynyt huumeisiin – vai onko? Kiero ja kavala sekä kamala tarina perheestä ja sidoksista, menneisyyden vaikutuksista ja myös nykypäivästä. Tykkäsin, taas. Mark Eglinton – James Hetfield, peto Metallican ovella. Pitäisi olla tarina kaverista, mutta ei ole. Enemmän bändistä, levyistä, biiseistä jne. Sen siitä saa, kun ei pääse haastattelemaan itse henkilöä eli nimi ei vastaa kirjaa. Vain faneille, sano. Jorgen Brekke – Armon piiri. Murhia ennen ja nyt, hirveitä ja kammottavia. Miten tähän liittyy Edgar Allan Poe, norjalaiset munkit sekä nahan käsittely? Lukekaas ihan itse *härn*.... Enemmänkin tuli luettua, kaikesta muustakin sitten taas siellä toisaalla, tiedättehän te!

POLKA, JOLLA ON TAAS THE TEHTÄVÄ *ai miten niin outo*