onneksi Toveritar on luvannut lähteä avittamaan, vaikka on itsekin koipivammakas. Tämä kiittelee ja kunnioittaa jo etukäteen <3 Lisäksi pitäisi tosiaan tavata tavaravaihdon merkeissä se eräs henkilö... *huokaus*. Joka ei osannut etsiä paikkaa netistä, jolle piti laittaa linksua ja osoitetta jne. No, eipä ole omatoimisuutta kaikilla. Tai haluja, kykyjä tms.

 

Mutta huomasitte varmaan eilisestä postauksesta, mitä pitkä unettomuus, jumalattomat säryt sekä yleinen ketutus saa aikaan? Hillitöntä viharaivotekstiä, josta osa ehkä oli ihan pikkuisen kärjistettyä. Edelleen pääasioissa olen kuitenkin samaa mieltä kuin eilenkin! Nih kerta.

 

Mutta tänään minua vaivaa hirmuisen kovasti se, että eilen ovikelli soi erittäin lyhyesti ja hiljaa. Pyykkikone jytisi ja itse olin täällä, joten ehdin ovelle vasta hetken päästä. Silloin siellä ei ollut enää ketään, hissi oli kyllä menossa alaspäin. Nyt kaivelee, kuka minua olisi muka kaipaillut; esivalta, joku tuttava, lääkintäviranomaiset... Vaihtoehtoja on monta eikä mikään niistä tunnu hirmuisen mukavalta. En osaa kuvitella, että joku kaveri olisi vain ohimennen käynyt soittamassa ovaria lyhyesti :o Kaikki tietävät, että saatan olla parvekkeella, makkarissa tms. ja kestää aikansa ehtiä avamaan. *kaivelee tosissaan* Pelottavin skenaario on tietysti se, että Hörhöllä on avaimeni ja hän päätti testata, olenko kotona. Kuuli pesukoneen äänen ja häipyi. Toisaalta, ei niillä aivoilla ja kyvyillä tehdä tuollaista, hmph. Olkoot ja kai se selviää. Saattoihan se olla vaikka huoltomies tai vihainen naapuri!

 

Kammottava väsy iski muuten eilisiltana apehdittuani runsain mitoin kerrankin keskellä päivää. Aivan uppoväsy, mutta en uskaltanut mennä nukkumaan. Olisin herännyt kuitenkin 1 – 2 h päästä ja siinä olisi taas nekin unet menneet. Kieltäydyttyäni nukkumasta sain sitten yhteensä taas unta alle 4 h. Ei kivaa tämä tämmöinen. Onneksi tuo lisälääkitys tuo himppasen helpotusta iltoihin, päivällä(kin) tietty, jollei tarvitse mihinkään lähteä säätelemään asioita. Sitä kun on lupa vielä tuplata tarvittaessa, siitä voisi jopa olla apua. Vai kuvittelenko minä vain? Voipi olla, mutta jos se avittaa edes kuukauden, sekin on jo iso asia meikäläiselle. Eilen olin nimittäin vielä aivan tosisärkyinen joka paikasta. Koivetkin särkivät niin ettei pitkään aikaan. En tiedä, miten tänään sitten reissussa taas käy ja varsinkin sen jälkeen. Tai tiedän, illalla olen joka tapauksessa kipeä!

 

Muuten minulla on ns. puolinainen sairasloma kirjoitushommista. Yritän saada jotain aikaiseksi tässä loppuviikosta ja viikonloppuna. Tuo saiskukeikka nimittäin vei kyllä puhdin vielä eiliseksikin, tunnustan. Olin aivan poikki, vaikka yritin puuhastaa vain täysin normipuuhia ja askaroida tekemättäjättämisiäni. Tilanne on kuitenkin kirjojen osalta mainio eli lukemattomia lukemattomia kirjoja on erilaisissa pinoissa edelleen. Lisää saapi hakea tänään kirjastosta. Kaikki johtuu nykyisestä kustannuslaitosten politiikasta eli miten uutuudet tulevat markkinoille... Ja kyllä Polka nyt sen verran kehtaa dropping names, että sai ensimmäisen kutsun erään kustantajan pikujoluihin. Joihin aikoo muuten myös mennä; olen silloin vielä lomalla. Siellä on nimittäin aina tarjolla erinomaisen hyvä ei-jolukas ruoka- ja juomatarjoilu, hyvää (eli itseään parempaa ja kyldyyrisempää) seuraa ja mukaansa on saanut myös kevään (!) uutuuksia. Kevään uutuuksia muuten kutsussa mainitaankin jo esiteltävän. Ennakoivat pirulauta paremmin tekemisiään kuin minä itte omiani.

 

En siis ennakoikaan tähän sen enempää. Lisärapoa myöhemmin eli tod.näk. huomenna!

 

 

 

POLKA – UNETTOMUUTTA JO KAKSI VIIKKOA!