täällä Welhottarelassa, päivästä ei vielä tiedä. Arvaahan sen, kun joskus saa yhden yön melkein nukuttua, seuraava onkin kahta karmeampi. Viime yö meni melkein valvoskellessa ja karmeita painijaisia katsellessa, oikein ahdistavaa – ziitosta vaan. Niin pöyristyttävää, että ketuttaa itseäkin. Ja oikeasti ahdistavaakin, miten unetkin voivat olla tuommoisia *käks*?

Lisäksi ottaa päähän Vinskin uusi luova keksintö → hei, me kustaan kylppärin matolle! Kun enää en ole sallinut kuseskelua soffalle eli vahtinut katinronttia silmät selässäkin, on tuo nyt kiukuspäissään tai jostain loukkaantuessaan mennyt muka ”syömään tai nokosille” kylppärin puolelle, istunut suoraan matolle ja kussut sille. Ja arvatkaas, dunkkaako sielläkin sitten? Onneksi pikkumatot on helppo pestä, mutta ei sitäkään kyllä joka päivä viitsisi tehdä. Hitsiläinen, juuri vaihdoin kissille uusia hiiruloita ja kissanminttuakin... ikäänkuin hyvikkeeksi, kun kaveri on muuten ollut oikein rakastettavan kiltti. No, senhän siitä saa!

Eilen kävin kirjasto- ja postireissulla hirmuisen tuulen ja viiman myllertäessä – ja unohdin laittaa hameen päälle :D Kävin reissun pelkillä lötköleggareilla, semmoisilla, joissa persus roikkuu polvissa. Ei niistä kyllä paljoa näkynyt, kun pitkä maihari ulottuu melkein polviin. Mutta aika hauskaista sinänsä eli dementia iskee; lähtiessä oli lukulasit päässä, kännikkä jäi pöydälle jne. Roskat ja kushiekkapussin sentään muistin viedä roskiin enkä tunkea postin mukaan. Postissakaan ei mitään ylläreitä, tavallista menevää ja tulevaa. Sen sijaan sain vaihdossa eräältä leidiltä piikkimaton, jota testasinkin illalla. Ehkä pitäisi vähentää vaatetta, tuskin tunsin piikkejä. Mutta kun täällä on tod. ollut niin kylmää. Tänään siis testaan sen paremmissa olosuhteissa.

Belga on tavan mukaan tulossa lounaalle. Saapi tänään luvan avittaa puhtaiden ja lämpöisempien verhojen ripustamisessa olkkarin puolelle sekä viritellä kaamosvalot parvekkeelle. Jotain muutakin puuhaa minulla oli olevinansa tiedossa... no, se palaa kyllä mieleen.

Alkavaa ahdistusta havaittavissa myös Varaston tiimoilta eli ajatukset karkaavat välillä sinne ja niihin hommiin. Ei kiva, ei mukava! Minä sitten taas rapoan, kuka on tehnyt ja mitä, miten minä en jaksa kuitenkaan ja kuinka mänttiä, masentavaa ja työpitoista elämä voikaan pahimmillaan olla. Mitään positiivista minä en tässä Paluu Varastolle, osa I -tempauksessa jaksa nähdä. On hoidettava myös kaikenlaista asia-asiaa eli verottaja, taksoasiat sun muut ensi kuun aikana järjestykseen. Siis mieluusti ensi kuun aikana siksi, ettei millekään tulisi turha kiire tai hoppu lomien tms. takia. Niistäkin tulen ihan teidän kiusaksenne rapoamaan täällä kohta kohdalta, mikäli tarpeen.

Jospa menisi keittämään toiset aamukaffet, lukisi vähän ja yrittäisi kirjoittaa yhden jutun.

POLKA – VÄSYNYT, APEA JA AHDISTUNUT!