Ja nyt minä kuulkaas puhun tuosta keskusyksiköstä sekä koko tästä pläjäyksestä, jota myös työpisteeksi jopa voisi kutsua (hei, sepä kuulostaa tosi hienolta tässä residenssissä..). On niin mukava kuulla tuota hurinaa ja kirjoitella kaikessa rauhassa, vaikka vähän nopeammin, melkein työvauhtia eikä mitään kammoittavaa tapahdu. Tässä vaiheessa tietysti pitää koputtaa puuta. Eilen aamulla sain toisen koneen kaatumaan kertaa monta siinä vaiheessa kun ensin kirjoitin tuon surkean päivityksen sekä hieman pidemmän jutun sinne toisaalle. Ja sitä ähräämistä! Nyt tämä kuulkaas käynnistyykin niin että HUPS vaan (on äimänä käkenä). Lisäksi olivatten jo ehtineet nostaa laajakaistanopeuttakin eiliseen mennessä, joten kyllä sekin tuntuu mukavalta. Tähän voisi jopa tottua :D

Oli tässä kieltämättä pieniä hankaavuuksia eli käyttis jouduttiin käymään pihimässä Keitsin poijan takahuoneesta. Sen jälkeen pieniä ajuriongelmia. Mutta ns. loistokas loppu eli pääsin maksamaan laskuja jo eilisiltana! Lähettelen edelleen kiitoksia sinne syntymäkotikaupunkiini, ziitosta siis. Belgalle kiitokset menevät asennusstipendin muodossa tilipäivänä ensi viikolla. Kyllä se poika on ammattilainen, täytyy myöntää. En minä olisi kaikkea osannut hakea niin nopsasti ja nakutella asioita kohdallensa.

Tosiaan pientä hienosäätöä vielä vaaditaan, toki. Tämän viikon pärjään näillä tavishommilla vallankin mainiosti. Ei tule hätä käteen, toivon ja Belga lupasi tarvittaessa myös puhelintukea ;D On se kuitenkin aika ylellinen olo, kun on kohtuullisen ison oloinen plittana näyttö edessä, kepoisa ja nätti näppyimistö ja silleensä. Monitoimikonetta ei asennettu vielä, sille ei niin paljon olekaan tarvetta ja sekin vaatii omat kikkailunsa. Mutta kyllä – minä olen tyytyväinen tähän. Varsinkin suhteutettuna siihen, että käytin koko hommaan 65,69 + 7,90 monikansallista. Olkoot se ennakkoa veronpalautuksista :)

Eli sepä näistä konettamisasioista tähän mennessä. Asiaan varmasti palataan vielä viikon-parin aikana jonkin kerran. Pääasia, että Minä Itte pääsen päivittelemään ja hoitelemaan asioita (tai siis pääsisin, mutta Vuotatus takkuaa vaihteeksi). Siihenhän tässä oikeastaan vain eilen tähdättiinkin.

Muuten eilinen meni erittäin kivuliaissa ja väsyneissä merkeissä. Kuvittelin sitten, että normilääkepläjäyksen illalla otettuani ja vähän myöhemmin sänkyyn kiivettyäni saan goisia koko yön. Hmph! Heräsin täsmälleen 1.5 h päästä täysin pirtsakkana. Ei voinut mitään; keittelemään kaffet, vähän leipää sekä pikkuisen nettailua. Lisäksi yksi ylimääräinen särkylääke. Kun se alkoi tehota ja vähän väsyttää, taas toiveikkaana sänkyyn. Just, 1 h lisää unta ja sama piristys uudelleen. Tässä sitä sitten taas nakutellaan. On tämä aikamoista kushemmettiä. Siis minä kestän sen kyllä näin lomalla ollessa, mutta mitenkähän mahtaa käydä töiden taas alkaessa?! Vai väsyisikö silloin rankasta työpäivästä niin, että nukkuisi paremmin, edes vähän? Se jää nähtäväksi, nyt on pakko mennä tällä mitä on. Ilmoitin kyllä omisarvikselle, että aion käydä vastaanotilla vielä ennen vuoden vaihdetta. Ainakin tsekkaamassa repsut ja valittamassa lisää. Lisävalitus ei koskaan ole pahitteeksi, eihän?

Ei, en minä tässä nyt aio sen kummemmin valitella. Täksi päiväksi on puuhaa vaikka minkälaista. Normisöndaagista lähtien eli jonkunasteista siivoamista ja hynttyiden sijoittelua paikoillensa sekä paksumpien lainapeitteiden etsintää itselle. Pakkoruisku, yäks! Josta tuli mieleen, että ensi viikolla on pakko olla yhteydessä talohuoltoon; jopa Belgan mielestä täällä on oikesti kylmä! Samalla saa taas mainita ihan paristakin asiasta, jotka eivät ole vähän yli vuodessa liikahtaneetkaan eteenpäin. Mutta siis tänään... jospa yhden kirjoituksen yrittäisi saattaa taas kohdallensa tänäänkin. Laatia jotakin jämäapetta, vaikkei meiltä kyllä paljoa jäänyt (ahneet äitee ja poika). Kuukauden matkakiintiö pitäisi laskea ja tarkistaa huolella, olisi kaksikin pakkomenoa normikeikkojen lisäksi. Riittääkö vaiko eikö – voi miten jännittävää tämä elämä onkaan.

Josko lähtisi jännittelemään itsellensä vaikka toiset aamukaffet. Vedin äsken aamumömelöt ja jotakin tuntuu selkeästi puuttuvan elimistöstä, se ylimääräinen kofeiini. Se saattaisi jopa nukuttaa vielä hetkiseksi, jos hyvä tuuri kävisi. Onneksi on – edelleen – paljon lukemattomia opuksia!

Jahas, ei tästä päivityksestä näytäkään tulevan mitään. Vuotatuksen Veka on jättänyt serverihamsterit ruokkimatta koko päiväksi – internal error. Ja minä kun olisin niin halunnut kertoa tämän kaiken turhan tiedon. Toisaalta, nyt voin kertoa myös miten olen viettänyt tämän typerän kaupallisen päivän; lähes kokonaan päikkäröimällä! Välillä tein muonaa, imureerasin ja kävin ruiskussa. Välillä otin tunnin tirsat kertaa monta. Ei siis paha, mutta näkynee taas yöunissa. Lisäksi voin peljästyttää teitä kertomalla, että taas täällä rojahti! Siis minä. Puoliunessa kankesin itseäni alas sängystä tietyllä tekniikalla, ettei kylkiluihin ja selkään sattuisi ja CRASCH → siellä sitä oltiin plaattialla sängyn vieressä. Kiroilujen ja sadattelun jälkeen kankesin itseni vaikeasti pystyyn ja tarkastelin vammoja; aivan, samat vammat saivat nyt sitten päivityksen. Voihan vee sanon minä. Sattuu, särkee ja juilii taas oikein kunnolla.

POLKA UUSINE KONEINEEN – JA HUOMAAHAN SEN, EIKÖ?