ja köhii joku hätäisesti Welhotarta muistuttava yksikkö. Niinhän se meni, että lekuri melkein passitti jo muualle tyyliin ”valmista kauraa”, mutta antoi sitten nipullisen repsuja, joilla pitäisi pärjätä. Kummallista kyllä, sairista tyrkytettiin taas vain se 3 päivää, anoin sen neljännen lisää eli perjantain! Pirulauta, minusta töihin olisi...

 

Yskin tässä keuhkoja pihalle; keuhkoputkentulehdus, kuumetta, kurkku sikakipeä, nokka tukossa, päänsärkyä ja muuta kivaa. Siitä sitten pitäisi tokeentua heti – ei hitto, nämä ovat kyllä saaneet ohjeensa työnantajalta, ei tuo ole muuten mahdollista. Oli nähkääs vaiva mikä tahansa, se on se 3 pvän saikku. No, toisinaan se toki riittää, mutta ei läheskään aina. Ja sitten pitäisi raahautua uudelleen otille valittamaan... ei hemmetissä. Raivostuttava periaate!

 

No, nukuttua saan vain pätkissä. Toisaalta sitäkin tehokkaammin, koska olen täysin poikki. Nukun heti, kun vähänkään siltä tuntuu. Uuni paras lääke on, sanottiin jo ennen wanhaan! Herään sitten joko yskimään keuhkoni pihalle tai normikipuihin, nyt heräsin vaihteeksi yskimään...

 

Josko menisi taas sänkyyn, tämänkin kirjoittaminen vaati jo ällistyttävää aktiviteettia! Onneksi unissa näen kaikkia vanhoja (ja uusiakin) tuttuja, minulla on suorastaan hämmentävän sosiaalinen unielämä. Taidankin alkaa nukkua enemmän, jos ei muuten, niin riivin kaikkia mömmöjä tarvittavan määrän ;)

 

 

 

POLKA-RESSU SAIRASTAA, HÄNTÄÄ HELLII KÄÄRME!