Ei tajua, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Siis nukkumaan, edes. Eilisiltana väsy iski kuni lekalla olisi lyöty, mutta kun illalla ei uskalla kuin hetken horrostaa. Muuten ei nuku ollenkaan yöllä. Nytkin se jäi taas jokuseen tuntiin; köhää, lonkka- ja selkäsärkyä puoli yötä. Tai siis makaamisajasta, täällähän sitä minun termistöäni jo kommentointiinkin taannoin. Hmph, tämän päivän kun vielä jaksaisi. Pakko, ei auta. Koivet on aivan hirveän näköiset, onneksi niitä ette sentään näe. Niin sadisti en minäkään sentään ole, että ottaisin niistä kuvan tänne!

 

Illalla voikin valvoa tasan niin pitkään kuin huvittaa, nukkua normiaika, vetää aamumömelöt ja kömpiä takaisin goisimaan. Sen minä kyllä osaan ja haluaisinkin tehdä niin vaikka joka päivä. Ja päivätirsat tietty. Sitten pärjäisi kyllä, ehkä. Nyt on vaan Varastollakin ollut niin pirun kiirus, kaikenlaista sähläämistä yli oman tarpeen.

 

Lisäksi jonkunlaista harrasteenpoikasta aiheuttavat tietysti lukeminen ja kirjoittaminen. Sen lisäksi tavaroista eroon pääseminen, uutena tapana mm. kivat vaihdot täällä, suosittelen erinomaisen lämpimästi! Helppo tapa päästä vaihtamalla tai lahjoittamalla tavaroistaan eroon. Ja ihan hauskaa vielä. Niin että siitä vaan mukaan. Samoin peruspaikka, simppeli ja helppo, on osoittautunut vähintään Huutiksen veroiseksi. Huutis on mennyt reilusti alamäkeen kun eräs tietty taho osti sen haltuunsa. Eli siellä on rahastuksen makua reilusti käyttämisessä ja tietyissä toiminnoissa sekä provikoissa yms. Ihan sikamaista! Perustoiminnot ovat toki vielä ilmaisia, mutta hyvin hankalaa pelkästään niillä on nykyään pelailla. Ei kiva, hinnatkin ovat nousseet pahasti. Joten suositan noita muita vaihtoehtoja, kannattaa ainakin kokeilla!

 

Tuli sitten eilen käytyä postissa, jep. Kaksi kassillista oli lopulta paketteja, kun hain yhden pelkällä viivakoodilla, jonka kopion nappasin lähetysten seurannasta. Sain mulkaisuja osakseni postitätsyltä – uusi ja hidas tätsy, hmph. Ei kiva. Ja yksi lähetys piti laittaakin eteenpäin. Ai niin, luukustakin oli tipahtanut pari lähetystä, joista varsinkin eräästä tekstiili- ja kirjapitoisesta ylläristä tämä kiittää erityisesti :D Mukavaa ja odotan innolla opuksen lukemista ;)

 

Muuten ei ole tiedossa taaskaan mitään ihmeitä. Tänään kirjasto-kaupparoudaus, hemmetisti kantamista tiedossa. Kaikki on TAAS loppu, enkä edelleenkään tajua, kuka meillä syö ja juo niin hemmetisti?! Ja lukee kirjoja, täh? Vinski salavihkaa päivisin, tietty >o< Hyvä syyttää kissaa, joka nyt rauhaisana loikoilee soffan selkämyksellä meditoimassa.

 

 

 

Päivän slogan: Varokaa ihmisiä, joilla on vain yksi kirja...

 

Päivän biisi: Löytyy valinnan mukaan täältä!  ;)

 

Luettua: Tony Parsons – Pojista miehiä, trilogian viimeinen osa. Ja edelleen pitää pintansa, vaikka jotenkin tämä onkin aika ahdistava, ainakin minusta. Silti pidin ja suositan, koko sarjaa siis! Richard Powers – Suopeus. Hmm, hienoksi opukseksi mainittu, mutta en minä tässä mitään hirveän ihmeellistä näe. Oma skeptinen mielipiteeni vain, että onnellisuutta ei sellaisenaan ole olemassa, ei geneettisesti, ehkä sentään kemiallisesti ;D Älyköt varmaan pitävät tästä! Paul Auster – Sunset Park. Melkomoista tarinaa kehrää mies taas; draamaa sekä perheessä että muissa ihmissuhteissa. Tämä kolahtaa! Arnaldur Indridason – Jyrkänteen reunalla. Tämä kaveri osaa, täytyy sanoa. Miten oudot kuolemat muka liittyisivät toisiinsa, menneisyys tulevaisuuteen ja kuinka Islannin talouskriisi tuntuu vaikuttavan kaikkeen! Suositan, erinomaista jälleen. Jukka Petäjä – Hiidenhyrrä. Kolme vankia karkaa mielentilatutkimuksesta Lapparista. Yksi heistä tappaa pakokaverinsa ja matka jatkuu. Tarkoitus on hakea ryöstösaalis serbimafiaan kuuluvan Dragon kanssa. Juttua tutkii mm. Suokko, jolla on ongelmia omastakin takaa. Mutkia on matkassa jos jonkinlaista ja ylläriäkin mahtuu mukaan – ainakin lopussa! Ei pashempi juttu, mutta jokunen ns. maantieteellinen totuus nyt ei vaan pidä paikkaansa, vaikka tekijä sillä kehuskeleekin. Leif GW Persson – Matkan pää. Johansson on jäänyt eläkkeelle ja saa makkarakioskilla aivoinfarktin, josta toipuu hiljalleen. Samalla hän kuulee lääkäriltään 25 v. vanhasta koulutytön murhasta, joka on edelleen selvittämättä ja vanhentunut. Mies alkaa tutkia tapausta, jotta edes oikeus tapahtuisi. Kunto on heikko, mutta aivot toimivat – ainakin välillä – ja avustajia riittää. Perssonilta jälleen erinomainen suoritus, suositan! Carl Hiaasen – Takaisin luontoon. Jo vain, uusi suomennos kaverilta eikä tietenkään tätä voi olla lukematta ja kehumatta. Hullunhauskaa luomisvoimaa outoine tyyppeineen ja intiaaneineen, Floridan rämeillä, saariryteikössä ja pienissä kylissä. Puhelinmyyjiä, yksityisetsiviä sekä muuten vaan hölmöjä miehiä ja villejä naisia. Ehdoton suositus, varsinkin alligaattoripainin ja pään sisäisten äänien kavereille :D John Grisham – Tunnustus. Ajankohtainen aihe eli kuolemantuomion täytäntöönpano, syytön mies joutui kuolemaan. Murhaaja ja raiskaaja tunnusti, mutta mitä tapahtui ja tapahtuu? Mellakoita, lehtijuttuja, väenkokouksia... mutta muuttuiko Texasissa oikeasti mikään? Hyvä opus siitä, miten syytön mies saadaan kätevästi tuomittua ja teloitettua eikä oikeaa tekijää uskota. Suositan! Seppo Konttinen – Suomalainen ruokalasku. Nonnih, tässä kaveri kertoo juuri sen, mitä tässä olen välillä yrittänyt tuttavillekin selittää... eli kaksi keskusliikettä hallitsee kotomaan markkinoita, Närpiön tomaatit ovat timanttien arvoisia jne. Kannattaa ehdottomasti lukea, mitä meille on valehdeltu EU:n myötä ja mitä on tahallisesti tai tuottamuksellisesti jätetty kertomatta (esim. maataloustukien saajat ja määrät!). Paljon asiaa tiiviissä paketissa, myös lähiruuasta, lisäaineista, hinnanmuodostuksesta (mm. leipä, maito, lihatuotteet, kala). Ai että, tämä pitäisi antaa jokaiselle jo koulussa! Nih kerta! Ja osasta näistä sitten siellä toisaalla, kun taas jaksaa ja ehtii. Hyviä opuksia olikin taas tarjolla ihan kiusaksi asti, kun pitää vain lyhyesti noteerata tässä. Nyt on vähän taas takkuillut tämä kirjoittamispuoli ihan jo kehnohkon olon ja flunssan takia. Ei jaksa tihruta näyttöä, kun työntekoakin se jo haittaa, illat ovat nimittäin vielä pahempia *seli-seli-seli*.

 

No, minä tästä lähdenkin taas ropottamaan. Ensin kaffittelen ja napittelen, sitten taksoilen ja tupakoin... elämä on helppoo... Pahus, luontaistuotteet menevät näköjään tiukoille, pojat eivät ole saaneet maataloustukiaisia riittävästi! ;)  Ja toisaalta, kännikin on näköjään poissuljettavissa  :O

 

 

 

POLKA, JONKA ELÄMÄ EI KOSKAAN OLE OLLUT VARSIN HELPPOA!