kun Polka kompastelee talouspaperipinoihin, pallukkaräkäsellaisiin *yäks*. Olen käyttänyt kahden päivän aikana kaksi rullaa talouspaperia! Torppa on viittä vaille kunnossa, olen ilmeisesti hetkittäin jopa hereillä. On aika veemäistä sairastaa yksin kaksin kissan kanssa. Aivan hetken, toki vain häivähtävän pienen sellaisen, käy jopa mielessä elo Exän kanssa. Olisi ollut joku, jolle voivotella, joka olisi käynyt apteekissa ja kaupassa. Tehnyt muonaa ohjeiden mukaan mahdollisesti. No, kyllä (kai, ehkä, mahdollisesti) tästäkin selvitään. Olen  nukkunut lähes 1.5 vrk:tta. Siis jatkuvasti. Välillä riipinyt pakkomömelöt, syönyt jotakin ja taas nukkunut. Kissa on ansiokkaasti lämmittänyt keuhkoja takaata eli käpertynyt tuohon niskan ja yläselän puolelle. Ei hemmetti, olen aivan raatopuhki. Siis en edes saamaton vaan poikki! En tajua, miten jaksan huomenna kaupoille, mutta on pakko. On myös käytävä apteekissa. Ja kirjastossa, tietty.

 

Milloin maailma muuttui tällaiseksi, ettei saa pidempää sairaslomaa? Muistaessani olen joskus tästä taudista saanut viikon ja perään toisenkin, ainakin osan? Miksi nyt pitää taatusti puolikuntoisena lähteä hikoamaan kylmää hikeä sinne kustannuspaikalle? Pitäisi olla ainakin vähintään 1 kuumeeton päivä eikä sitä ole läheskään vielä näkyvissä. Nämä aamut voivat olla vähän parempia, kun tilttaan kaikki mömmöt, kaffet ja vitamiinot kitaani. Ei tätä kauaa kestä, sen verran, että päivityksen ehtii laatia ja ehkä jotakin pientä. Sitten iskee loputon väsy. Itse asiassa, menen nyt tässä vaiheessa vähäksi aikaa pitkällensä ja jatkan taas kohta.

 

No, pari sivua kirjaa ja taas puikoissa. Tuli kylmä ja väsy nimittäin. Ei minua muutenkaan ole kaivattu. Kukaan ei ole soittanut, ei edes Hörhö *ristii sormiaan*. Joskus oli tapana edes kysellä kuulumisia – ei silti, en ole saanut henk.koht. meilejäkään. Paitsi sellaisia, joissa tarjotaan voittoja ja Viagraa :D En halua kumpiakaan, ziitosta vaan. Että jospa tässä vaan kirjojen ja mömmöjen voimin yrittelisi taas pärjäillä. Sain minä eilen sentään jossain ihmeen välissä kirjoitettua mömmöjen voimalla yhden jutun :O Outoa, mutta kummallista. Tosin se oli selkeää pässinlihaa, hyvä juttu, josta oli helppo kirjoittaa... Tänään pitäisi tehdä myös pari asiaa, ehkä minä päivemmällä sitten =)

 

 

 

Päivän biisi: Just The Flu  

 

Päivän slogan: Kun demokratia ja sananvapaus on uhattuna, ne pitää siirtää turvaan. Ja kun niitä ei ole paikalla, voi tehdä kaikenlaista.

 

Luettua: Stefan Moster - Nelikätisen soiton mahdottomuus. Taas tuli jömmattua tätäkin opusta. Melkomoinen opus, tarina risteilyalukselta eri henkilöiden silmin. Mukana lähinnä ns. parempaa väkeä maailmanympäripurjehduksella –tyyliin. Saksalaisia, vielä ;D Kiva näkökulma osseihin ja wesseihin, joista käy ilmi paljonkin sekä perhedraamaan. Myös musiikkia ja kirjallisuutta sivutaan... Tykkäsin! China Miéville – Toiset. Voisi luokitella scifiksi / fantasiaksi. Todella omela tarina rinnakkaisista, olemassaolevista todellisuuksista? Ja lisäksi tämä kääntyy vielä jännäriksikin, jo vain kelpaa lukea! Johanna Hulkko – Jostakin kotosin. Geokätkeily oli isän ja Jontun omaa maailmaa, sitten isää ei enää ole. Jonttu lähtee kiertämään maailmaa vuosikausiksi. Lopulta hän ottaa riskin ja palaa Miron luo – ihmisen, jonka kanssa hän voisi kuvitella jopa asuvansa. Olisikohan tällainen mies isän mielestä mistään kotosin? Aika sujuva tarina, vähän jonkinlaista hyppelehtimistä ja kesken jääviä asioita. Tykkäsin kuitenkin, yksi asia; nimeä olisi voinut miettiä, tämä voi aiheuttaa sekaantumista! Elizabeth Noble – Naapurin tyttö. Mitä kaikkea Englannista muuttava pariskunta ja varsinkin nuorenparin naispuolinen henkilö kokee eräässä kerrostalossa. Millaisia ovat naapurit, kuka tekee mitäkin ja miten heihin oikein tutustuu? Millainen onkaan se aito New York? Tyypillistä Noblea, luettavaa, muttei oikein sykähdyttävää. Puolihömppää viihdettä, ei sisällä suuria aineksia kuitenkaan. Jasmin Darznik – Iranilainen tytär. Iranilaisten naisten tarinaa menneisyydestä nykypäivään, tragedioista ja pakosta, lapsiavioliitoista ja muusta. Hiukka jusalaismaustettu, mutta kohtuullisen luettava menneisyyden kerronnan osalta! Karo Hämäläinen - €rottaja, sitä itseään eli rahamarkkinoiden nuoret ja nälkäiset miehet pakkoraossa markkinoiden kaatuessa. Sisältää markkinaslangia ja muutakin epäkivaa käyttäytymistä. En pitänyt, ei anna taustoja millekään muulle kuin rahan hingulle ja menestymisen sekä näyttämisen halulle! Pirjo Tuominen – Tuonelan joutsen. Kuolema pikkukaupungissa, kartanon varjossa, tietysti. Tyypillistä Tuomista kaikkinensa, mukana Mailis Sarka, joka vanhoilla päivillään on ryhtynyt taiteilijaksi ja leikkii paikallista Miss Marplea. Ei tästä ole oikeastaan mitään sanottavaa, Tuomisen kaverit lukevat tämän, muut ehkä eivät. Ei antanut meikäläiselle mitään. Kjell Eriksson – Julmien tähtien alla. Erikssonilta jälleen kylmäävä trilleri, jännäri tai mikä tahansa. Laura ilmestyy poliisilaitokselle ja kertoo isänsä kadonneen. Samalla aletaan jahdata kahden maalla asuneen vanhuksen murhaajaa. Miten nämä liittyisivät toisiinsa? Itse asiassa kyllä, huisin karmivalla tavalla. Eriksson osaa asiansa ja lukiessa luulee tietävänsä ja kun tietää, tilanne on melko dramaattinen, kammottava! Suositan! Risto Isomäki – Con rit. Ekotrilleri Isomäen tapaan, nyt metsästetään jättimäistä merikäärmettä Vietnamin saaristossa ja joudutaan liriin jos toiseenkin, luonto iskee takaisin ja silleensä. Ekoilusta ja jännäreistä pitäville. Tosin Isomäki on hiukan kuluttanut jo voimiaan aiheeseen, joten osa on jo arvattavissa.... Harri Närhi – Isättömät. Poromies Uura lähtee Helsinkiin autollaan myyden samalla tuttavakauppialle poronlihaa. Matkalla hän ottaa mukaan liftarin, komean naisen, jolla on mukana ikoneita, kitara ja kivääri. Matkalla on aikaa keskustella ja muistella kummallakin tahollaan. Aika omela juttu, vaikka loppu on raadollisuudessaan paha! Juu, tämä piti, vaikka ensin vähän epäröinkin :D Jorma Ranivaara – Valekirjailija. Niin savolainen opus, että luin, mutta en jaksa edes kommentoida. Tyhjän suap pyytämättäi ja tätä ei tarvitse sieltä hyllystä todellakaan ottaa. Ei edes tunput kädessä. Matti Lappalainen – Yksinäinen purjehtija, osa I. Tykkäsin, mutta minä olen aina pitänyt näistä purjehdus- ja satamajutuista. Suositan kaukopurjehduksesta innostuneille ja odotan seuraavia osia. OK, osa jutuista on vähän ronskeja ja omakehuisia, mutta se suotakoon kaverille, joka kiersi maapallon veneellään ja korjasi mikä korjattavissa oli melkein ihan itse ;D Mia Vänskä – Saattaja. Hieno kauhutarina, joka saa aineksensa vanhoista tarinoista Kalevalasta asti, mutta osuu nykypäivään ja elämään vanhassa rintamamiestalossa. Osin traditioiden mukainen (suvussa on näkijöitä ja tekijöitä, saattajia), osin ihan uuttakin. Hienoa, pidin! Tapani Katainen – Saharasta Ceylonille. Ulkomaankomennuksilla olleen kaverin tarinoita reissuista. Ja nyt ei siis kyse ole mistään diplomaatista vaan raakaa työtä tekevästä miehestä – tai siis pitäisi olla. Uskottavaa selvitystä siitä, mihin kehitysapurahoista ainakin osa menee, miten eletään Siperiassa, kuinka toimitaan tietyillä alueilla Afrikassa jne. Mielenkiintoisa, elävä kooste, jota suositan kaikille ulkomaisista kohteista kiinnostuneille! *härn* Ja lisäksi tuli luettua pieni pino muutakin, joista lisää myöhemmin. Tässäpä ne taas, osa tulee myös tarkemmin julki Siellä Toisaalla.

 

 

 

POLKA, JOKA EDELLEEN RÄTTINÄ REPOAA...

PS: Pari asiaa. Eli ensiksi anteeksi typot, silmät vuotavat vettä sojona...

Toiseksi minua spämmätään taas urakalla - inhaa poistaa nuita mainosrähmiä, mutta tulihan sekin tehtyä. Ei tahdo mitään varmistusta, kukaan ei enää jaksaisi kommata. Kerta nytkään ei jaksa... *mrhmhmrrmh*