No niin ja taas mennään – vauhtia ei kyllä ole, mutta yritystä on pakko jatkaa. Eli Varastolle tieni käy ja puoliltapäivin omisarviksen vastaanotille. Ainakin uusimaan pari repsua sekä korjaamaan muutama asia, joita ne prleet eivät vieläkään ole sisäistäneet (siis kuunnelleet, kirjanneet oikein jne.). Vähänkö olen taas katkero.

 

Lisäksi olen lievästi katkero tämän hikinihkeisen ilman jatkumisesta. Mitään ei huvittaisi tehdä, mutta on pakko. Liikahtaa vaikka miten vähän, pää on märkänä ja hiki valuu, silmälasit huurtuvat ja silmiä kirveltää. Oikeasti, tämä ns. kesä on mennyt minulta jo muutenkin ohi kokonansa, saisivat mennä nämä helteet myös. Korkeintaan 20 astetta ja pilvipoutaa, yöllä ja iltaisin saisi kunnolla ukkostaa ja sataa, ziitosta?! Tämä siis merkittänee tilaukseksi, jooko... Myös yöunia saisi joku käydä vähän rukkaamassa. Herään nykyisin joka yö puoliltaöin ainakin puoleksi tunniksi, sitten nukun pätkittäin 2.30 – 3.00 asti. Ei kiva tämäkään, ei vaan saa riittävästi unta. Sitten tulee pilkittyä Varastolla ja iltaisin on supiväsy. Nukahdan kyllä uniavitteella, mutta en tod. tiedä, miksi herään tuolloin :O Ilmeisesti vaihdan ensimmäistä kertaa kunnolla asentoa ja kivut herättävät. Jotakin outoa tässä on... en edes käy syömässä tms. Yleensä käyn polttamassa puolikkaan tupakan ja katselen, onko joku muukin vielä hereillä.

 

Muutoin ei mitään mainittavaa. Eilen sentään sain jokusen tekstin taas vietyä eteenpäin, olikohan niitä kaksi vai kolme. No, kuitenkin sen verran, että on taas jotakin sielläkin laatikossa. Muuten siivoilin kursorisesti, laadin evästä, tein uutta jädelöä (tällä kertaa banaania, persikkaa, vaniljarahkaa) ja lueskelin menemään. Koneen ääressä tuli vietettyä taas turhankin paljon aikaa, koivet ja selkä eivät tykkää siitäkään kovasti. Alkavat vihoitella, jos ei pääse välillä jaloittelemaan. Hmph, on tämä yhtä prlettä, kun mikään ei enää toimi kuten pitäisi!

 

Harmittaa, kun oli pakko pitää se parin viikon loma jo aikaisemmin – nyt olisi loma odottamassa, jos ei olisi käyttänyt osaa silloin. Tosin Upon kanssa sovittiin, että ainakin viikon voisin pitää vielä tässä syksymmällä, mieluummin pitäisin parikin viikkoa. Ahh, olenhan minä jo viikon ollutkin töissä =(

 

Ei, minulla ei ole taaskaan mitään järkevää ilmoitettavaa, kerrottavaa tahi kantaaottavaa viestiä. Lähden siis riipomaan omia säälittäviä mömelöitäni, jotta pääsisin edes kustannuspaikalle. Rapoa toki, jos omisarvikselta jotakin irtoaa – tuskin, on sekin sen verran omanlaisensa höpöttäjä.

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Säälittävää, sanoi vihreä kettu rauhoittavista.

 

Päivän biisi: Purple Pills 

 

Luettua:

Jan Jalutsi – Tarinoita matkasellistä. Lyhyitä linnalegendoja, mahdollisesti jopa tositarinoita. Osan olen kuullut itsekin, malmilaisittain. Aika hauska, suositellaan kermaperseille ja pitsiniskoille! Jouko Metsälä – Pakoon pahaa mailmaa. Mielisairaalan vastaanotto-osaston työryhmän tarinaa – aika kökköä semmoista vieläpä. En pitänyt, tässä nonseleerataan myös asiakkaita työntekijöiden lisäksi. Eikä tämä mene edes ironian piikkiin. Epäkivaa. Karin Mäkelä – Valkea voima, huumeäidin tarina. Leidi saa ensimmäisen lapsensa jo nuorena, käyttäessään kamaa. Toisen kohta perään – ja molemmat otetaan huostaan, koska narkkari on narkkari on narkkari. Vielä kolmas ja sama kohtalo. Mitäs tästä sanoisi; todenoloista kerrontaa, kirjoitettu leidin lusiessa, joten kokemusta on. Hiukan överiksi menee tämä äidinrakkaus sitten kuitenkin spiidin käyttöön verrattuna jne. Mutta suosittelen, jos on kiinnostunut aiheesta, tragediaakin riittää kotitarpeiksi! Rhyannon Byrd – Suden taisto. Hömppä-ihmissusitarinaa, seksiä kans ja kaikkea. Ei kannattele tämä hömppä, ei sitten millään ilveellä. Tunput käteen. Mikael Niemi – Aivot pellolle. Hiukkasen pelottava ompi tämä kirja juuri nyt. Nuoruus ja hulluus, rakkautta pitäisi saada ja ainakin huomiota. Runoja kaveri löytää sisältään, mutta ne tulkitaan uhkauksiksi koulua vastaan. Kaverinsa taas kilahtaa niin, että tulos on lähellä joukkomurhaa... Suosittelen, vaikka aihe on nyt pinnalla. Kirjana hyvä ja kantava, vahva, omannäköisensä. Jennifer Weiner – Ikuiset ystävät. Addie ja Valerie tapaavaat 9-v. ja ovat siitä asti parhaat ystävät, kunnes jotakin tapahtuu kouluaikoina. Hömppää, mutta sisältää myös koulukiusaamista, petollisia kavereita (joita jopa ystäväksikin luulisi), sekä vähän muutakin mietittävää. Eli hömpäksi ihan lukukelpoista tavaraa. Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot – Pjonjangin akvaariot, 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa. No, arvaatte kai tekstin luonteen eli syyttä suotta leirille, josta poiskin hengissä koko perhe. Nuori mies janoaa rahaa ja vapautta, materian hinku on kova. Pakeneminen Kiinan kautta Etelä-Koreaan, jossa sitten ”totuus julki”. Hmph, en oikein pidä kaverin hinguista. Kuvaus muuten varmaan kohdallansa. Markku Halme – Rumba, 20 vuotta rockin takahuoneessa. Rumban syntytarina ja paljon muuta; avustajia, herjoja, juttuja. Sopivaa kaikille Rumbaa lukeneille, vähänkään rock-henkisille ja mahd. kirjoittaville(kin)... muutama mainio juttukin mukana, vaikka hiukka sisäpiirijuttuja onkin. Pekka Jaatinen – Kalpeat sotilaat. Romaani (ja melkoisen todenoloinen sellainen) siitä, mitä tapahtui monelle sotainvalidille, jotka jäivät heroiinikoukkuun haavoituttuaan. Pidin, karmiva totuus julki, sillä näin toki kävi oikeasti useallekin. Koskaan ei Suomessa ollut muuten niin paljon laillistettuja morfinisteja kuin tuolloin! Suositan. Ari Paulow – Khilafa! Valtakunta. Argh, maailma on islamisoitunut ja samoin Suomi. Vielä riittää kuitenkin vastustajia ja sissejä, jotka haluavat tuhota järjestelmän. Tässä hemmetin huonossa opuksessa sissijoukkio pyrkii Jusalaan samalla tappaen ja tuhoten kaiken edestään. Järjetön juttu, en pitänyt, joku roti sentään, hei! Taina Haahti – Kaikki mitä tiedän huomisesta. Helen joutuu äärimmäiseen tilanteeseen, kun mies lähtee ja jättää hänet todella nuoren rakastajattarensa takia. Menneisyys iskee pahasti takaisin ja Helen yrittää jatkaa elämäänsä ja löytää intohimoisen suhteen sijoitusneuvojansa kanssa – puumailua :D Ei paha, kertomus naisen elämästä vielä kuusikymppisenä, naisten välisestä lojaalisuudesta ja ystävyydestä, pienestä kieroilustakin ja rahamarkkinoista. Ei niin paha, ettei tätä näin vanhana jo arvoistaisikin... Ja enemmänkin tuli luettua, mutta jääköön tämä taas tähän tällä kertaa!

 

 

 

POLKA, JOKA ON JO VÄSYNYT TÄSSÄ VAIHEESSA VIIKKOA!