Kyllä se nimittäin niin on – en minä näitä ongelmia itse itselleni keksi tai tahallisesti aiheuta. Ne vain ilmaantuvat jostakin, ihan odottamatta. Kuten eilen; minä lisäsin taksovaraukseen noutomatkalle Varastolta kotoon poikkeamisen postissa. Näin olen toiminut koko sen ajan, kun minulla taksopalvelu on ollut. Olisikohan 4 – 5 vuotta, öbauttia ainakin. Eilen sitten vastauksena ilmoitettiin, että EI käy. Postissa poikkeamiseen EI voi käyttää 10 minuutin pysähtymisoikeutta :O

 

Polka raivona ja äimänä käkenä selvittämään asiaa, eli miksi ei muka käy kun on tähänkin asti käynyt. Meikäläisellä kun on asiaa postin itaalovastineeseen vähintään kerran viikossa ja jos siinä menisi aina yksi asiointimatka, eivät ne matkat riittäisi enää yhtään mihinkään. Onneksi asiasta perillä oleva taho oli paikalla. Minulle näin väittänyt leidi ei kuuleman mukaan ollut selvillä käytännöistä. Eli postissa ehtii käydä 10 minuutissa, kaupassa ei. Eikä apteekissa. Hautuumaalla saapi viipyä peräti 20 minuuttia! Ruhtinaallista, eikö? Joka tapauksessa asia selvisi ja hain kirjapaketin ja vein kirjeen postiin. Huh, vähänkös tuokin pisti pelästymään ja raivoamaan... Ajatelkaa, jos se olisikin totta? Ettei poikkeaminen kävisi. Mutta kun se nyt kerran luvan perään käy, minähän voisin esim. soittaa johonkin kauppaan ja pyytää heitä laittamaan ostokset valmiiksi (no en luota niin paljon, mutta ajatus on hyvä), minä noutaisin ja maksaisin. Ja siinä tuskin menisi kauempaa kuin 10 min. Samoin voisi viedä atteekkiin reseptin tänään ja hakea huomenna. Molempina päivinä menisi tod.näk. alle 10 min. Tätä täytyy alkaa kehitellä *liero-kiero-kavala, vammaisraukkojen palveluiden väärin hyväksikäyttäjä*.

 

1314201123_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

Ongelmia tuottaa myös hirmuinen työsumakki eli kiirus ja siihen combona lisääntyvä selkäkipu. Kiire tehdä, paljon duunia -> selkä ei tod. tykkää, kun jumitan pidempään koneella. (Siis hei, se on töissä eri asia kuin kotona.) Kun nousen, sattuu niin, että on pakko uikuttaa / kiroilla / huutaa. Kävely on erinomaisen kökkelehtävää. Hmph, taidan viikonloppuna vähän titrailla tuota lääkeannostelua, sekä määriä että plaatua. Ei tässä muu auta. Jos oikein pahaksi heittäytyy, toki omisarvikselle sitten. Ihan vaan kaikkien kiusaksi!

 

Leidimme, joka yrittää saada 60 sairispäivää täyteen, on taas poissa. Kukaan ei reagoi asiaan tällä osastolla. Entiseltä osastoltaanhan hänet suurinpiirtein lähdetettiin sen takia, että poissaoloja oli oudon paljon ja osa työpapereista (sellaiset, jotka olisi pitänyt laittaa ulos ja joiden olisi pitänyt palata takaisinkin) löytyi kaapista puolen vuoden päästä :D Hauskaa, minulle nyt ei ainakaan sitä tapahdu. Tosin myöntää täytyy, että loppuviikosta en enää ole skarppi. Teen mokia ja yleensä onneksi huomaan ne. Väsymys ja kipuilu lisääntyy niin, ettei enää muista eikä jaksa kaikkea, mitä pitäisi. Tämän kyllä kerroin vastaanotillakin yhdeksi hyväksi syyksi, miksi voisin jäädä osa-aikaisesti pois. En vaan jaksa. Lisäksi outo ilmiö on se, että loppuviikosta myös näkö (ei siis ulkonäkö, joka on aina omalaatuinen) alkaa jotenkin heiketä. En vaan näe kaikkia korjauksia tai merkintöjä, jotka on tehty hennolla viivalla tms. Eikä syy ole silmissä tai laseissa. Epäilen vaan väsymystä, silkkaa kaikenkattavaa väsymystä, joka alkaa nyt jo velloa pahasti!

 

Torstai siis – eikä edelleenkään ole näkynyt Motivaatiota, Onnia, Toivoa eikä Uskoa. Jukka ja Mattihan ovat olleet kadoksissa jo todella pitkään. Pakko kai pärjätä ilman taas tämäkin viikko. Yhden kirjoituksen sain sentään eilen framille ja tad-da-daa, järjestysnrolla 330! Aika monta, sanoisin. Siinä ne tekemiseni ja hoitamiseni taas sitten olivatkin.

 

Kävin kyllä Serkuissa täydentämässä vähän varastoa. Lähinnä Belgaa ajatellen, itselle ostin vain adjikaa, auringonkukan siemeniä ja porkkana-persikka –nektaria *njam*. Taisi siinä tulla vähän jotakin muutakin. Varaston alakertaan on aukeamassa uusi, yksityinen lounaskuppila, siis jonkinmoinen työmaaruokala. Pahalta näyttää. Varastoja tuotiin eilen ja pelkkää purkkitavaraa näytti olevan. Tuoreesta ei tietoakaan. Tulen rapoamaan asiasta, mutta en toki käyttämään em. palveluja. Olen antanut kertoa itselleni, että kiinteistöyhtiö vaatii hirmuista vuokraa ja tietysti yrittäjän on katteensa saatava, joten hinnat lienevät melkoisia. Odotamma ja katsomma kuitenkin. Olisi se ehkä joskus kiva syödä jonkun toisen tekemää ruokaa... ehkä.

 

Menen kuitenkin ihan itse tekemään nyt pari leipää sekä kaffetta, myöhemmin syön pienen kipon omin pienin pullein kätösin laadittua kuivahedelmä-siemensekoitus-marja-jugurttia (joka on äärimmäisen herkkuva!). Ja ei kun odottamaan taas taksoa, jotka muuten syksyn tullen ovat taas järjestään myöhässä 15 – 20 minuuttia. Ei paljon, mutta sen verran, että kuskejakin kututtaa. ”Kone” laskee aikataulut eikä se ota huomioon ruuhka-aikoja tai lisääntynyttä liikennettä lomien jälkeen, sanovat miehet ja manailevat. Niin manailen minäkin seistyäni useampana päivänä puolisen tuntia odottamassa koivet hoilaten hoosiannaa!

 

 265380.jpg

 

POLKA – HÄN EI VALITUSTA TEE, HÄN PITÄÄ SITÄ YLLÄ!