Kun ei mikään enää auta – aina  löytyy Kalle. Kalle, joka majailee tuolla alakerrassa. Siis jääkaapin alakerrassa eli pakastimessa. Kylmä-Kalle on naisen paras ystävä helteellä, jos tuuletinta ei ole eikä sitä myöskään hankita.

 

Iso-Kallen voi sujauttaa pyihkeeseen sisälle käännettynä tyynyn sisään; mikä ihana viileys! Sitä ennen sillä on hoideltu kipeitä koipia ainakin vähän mukavampaan kuntoon. Ja kun aamulla herää, on Kalle vieläkin pitänyt pintansa ja pysyttelee hiukan viileänä. Tosi cool jäbä - jesh! Kukahan keksi Kallen? Ei jaksa nyt edes kuukkeloida asiaa, mutta erinomaisen monikäyttöinen kapine. *tämä ei ole maksettu mainos*

 

Kukaan ei ilmeisesti enää jaksa edes lukea tätä lokia, saati sitten kommentoida. Siispä ihan vittuillakseni jorisenkin taas joutavia eli asioita, jotka eivät taatusti kiinnosta ketään. En ainakaan usko.

 

Olen tässä viikolla saanut jo jokusen raakatekstin aikaiseksi, työaikana, tottakai. Varastolla on siis edelleen suht hiljaista, pientä hommanpoikasta kuitenkin, ettei nukahtamaan pääse. On kuitenkin voinut harrastaa myös omia asioitaan. Eli ihan hyvä, nuo kun vielä saan editeerattua ja eteenpäin, olen taas paremmalla tuulella muutenkin. Ehkä. Tai todennäköisesti en ole. Minua vaivaa krooninen vitutus, kaikkien muiden vammojen ja sairauksien lisäksi.

 

Muuten ilmoitan vaan, että Feliway ei tod. tehoa. Eilen karvamölli oli kuseskellut ison huonekumipuun juurelle ja raapinut puolet mullasta pois. Vieressä oli kaksi (-> 2) puhdasta laatikkoa, joissa kummassakin riittävästi puhtaita puruja. Arvatkaas, meneekö kohta hermo? En tiedä enää, mitä tehdä.... sulkeako mölli tosiaan saunaosastolle eväineen ja laatikoineen siksi aikaa, kun olen töissä. Tiedän, että kissinka nukkuu kuitenkin päivät. Sitten päästäisi pois, kun palaisi kotio.  Mutta kun ei oikein kehtaisi, minusta se tuntuu pahalta. Voi vaan olla, että on pakko. Olen niin kyllästynyt pesemään klaffisoffan kolmea päällystä ja useita tyynyjä vähän väliä eli ainakin 2 – 3 kertaa viikossa. Ja ei, kyse ei ole mistään sairaudesta. Kyse on siitä, että Hänet jätetään yksin, tarjoilu ei siis pelaa eikä laatikoista välittömästi tyhjätä mitään. Myöskään ulos ei pääse juuri silloin, kun itseä huvittaisi. Joten mikäs sen mukavampaa kuin kostaa kusemalla ja paskimalla soffalle tai muuhun mukavaan paikkaan. Ei kuitenkaan pikkusoffalle, koska se on Hänen soffansa >o< Että tällaista meillä jälleen. Kusi- ja paskajuttuja.

 

Josta tulikin taas mieleen Varasto. Ikävä kyllä, en voi kertoa asiasta sen enempää kuin että minua suuresti pelottavat eräiden päätösvaltaisten ihmisen mielipiteet joistakin asioista. Oikeasti. Hrrhrhh!

 

Ja koska minulla siis ei ollut mitään kerrottavaa, menen jälleen riipimään sateenkaarimömelöni sekä keittämään hemmetin vaffat kaffet. En ole taaskaan saanut nukuttua kunnolla moneen yöhön – oikeastaan moneen viikkoon. Jos tarkemmin luen lokimerkintöjä, kyse saattaa olla jopa vuosista. Perkele!

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA ON JÄLLEEN VALVONUT TEIDÄNKIN UNIANNE!