Jep, molemmat liittyvät myös samaan aiheeseen eli Varastoon. Tuossa unta odotellessa eli nappien riipomisen jälkeen alkoivat oudot ajatukset vallata mieltäni; jospa lähtisi koko puljusta... Juu, tiedän, työttömänä ei ole kivaa. Ei, tiedetään. Uutta työpaikkaa en taatusti tule saamaan näillä sairauksilla ja vammoilla sekä tämän ikäisenä. Niin että, kestäisikö sitä ensinnäkin pitkän karenssin ja toiseksi keksisivätkö ne meikäläiselle muka jotakin työllisyystoimenpiteitä? Tuskin. Lähinnä kävi mielessä, että voisi päästä uudelleen työkykyarvioon. Ähh. Paskat siitäkin! Tiedän, että pidätte minua äärimmäisen itserakkaana ja veemäisenä ihmisenä – pitäisi vaan olla kiitollinen siitä, että on töitä *paskaista käkätystä*. Jos jostakin löytyisi ihminen, joka suostuisi elättämään minua jokusen vuoden, suostuisin välittömästi asiaan!

 

Joka tapauksessa tilanne Varastolla on jo pidemmän aikaa ollut mielestäni melko katastrofaalinen. Noinkin pienessä Varastossa on huolestuttava määrä ihmisiä pitkällä sairaslomalla masennuksen, burn outin tms. takia. Jäljet johtavat sylttitehtaalle siis. Minä nimittäin epäilen, että joudun taas esihenkilöiden puhutteluun ensi viikolla. Loman siirtäminen ihan noin vaan on jo tuolla tarpeeksi hyvä syy siihen, että on todellakin esitettävä hyvä syy. Vaikka Upo sen hyväksyikin tai itse asiassa itse sitä jopa ehdotti! Niin että tässä on semmoinen hermoileva vitutuksenpoikanen päällänsä, joka ei katoa millään lääkityksellä. Onneksi on varattuna ne pari lekuriaikaa, jospa niistä jotakin sitten edes poikisi. Muutakin kuin vittuilua siis. Ja kyllä, kielenkäyttöni on tänään varsin epäsiivoa. On niin epäsiivo olokin, nahkean hikinen keli edesauttaa kummasti, samoin tämä ikuinen unettomuus. Jos vielä nostan nappimäärää, tuskin nukun, mutta en ehkä myöskään enää herää...

 

Tänään on – yllärinä kaikille – vuorossa roudauspäivä eli kassillinen kirjoja sekä pari kassillista muonaa ja kissatarpeita viikoksi jömmaan. Onneksi ei mene hirveästi muonaa, kun olen sairistellut kotona. Ei ole oikein maistunut, enempi tuolla saladolinjalla ollaan menty. Hyvin simppelillä sellaisella vieläpä. Kaffetta sen sijaan on kulunut kohtuullisen reilusti. Sitä on onneksi nyt jömmassa, joten ei tarvitse kantaa. Muutenkin tulee taas kävelemistä ja kantamista aivan liikaa eli hepuloin jo etukäteen. Panikeeraan taas jossakin vaiheessa. Se on nimittäin myös niin, että matkan varrella ei ole mitään istumapaikkaa, jossa ottaa hetki relaa. Vain torilla pari penkkiä. Ja se kävelymatka muutoin on meikäläiselle melkoinen homma. Välillä joutuu tod. pysähtymään ja pitelemään seinää paikallaan, hengittää syvään ja yrittää rauhoittua. Jalat tärisevät ja puutuvat, selkä juilii, sydän takoo täysin omiaan, hikoiluttaa. Arrrrrrrgh!

 

Haa, kävin tupakalla ja jostakin kaukaa kuuluu selkeästi ukkosen jyrinää. Toivottavasti se ehtii tännekin asti ja freesaa vähän ilmaa. On kuulkaas aika ahdistavan seisova nihkeys päällänsä. Taidan mennä riipomaan lisää nappeja. Yli-isolla annoksella sain unta peräti 1.5 + 1 h. Ei siis naurata, ei tod.

 

 

 

 

POLKA, JOKA ON NYT TÄYNNÄNSÄ YHTÄ JA TOISTA...