Aivan, tänään se on. Omisarviksen tapaaminen, kokonainen tunti aikaa. Auts ja voih, ahistaa. Keräsin eilen kokoon listoja, sain kasaan neljä liuskaa. Yhdessä työtehtävät. Toisessa kaksi liuskaa tekstiä eri vaivoista kohta kohdalta tyyliin Jalat: xyz, Selkä: åäö jne. Kolmannessa päiväohjelma ja sen toteuttaminen. Lisäksi tein valmiiksi AUDITin, Beckin ja Depsin. Vielä nelisivuisen Arvaustalon oman työkykykartoituskyselyn. Mahtaisikohan tuo riittää tausta-aineistoksi?

 

Minä nimittäin oikeasti pelkään, että alan kirkua hulluna tahi raivota sokkona. Vaihtoehtona alan itkeä ja poistun paikalta. Joka tapauksessa jotakin aivan varmasti tapahtuu. Siksi varmistelen tilannetta näillä papereilla eli jos menen aivan änkäksi, hermostun tms. ojennan ehkä nämä jo kättelyssä. Tosin olisi kuitenkin parasta, että uusitutan reseptini aivan ensimmäisenä... Voipi olla, että jos saan raivarin, viedään reseptitkin – niinhän se edellinen leidikin teki :O Omituista väkeä nuo lekurit! No joo, olen minäkin tietysti omituinen, mutta se nyt johtuu siitä, että tunnen varsin tervettä epäluuloa nykyistä työarvaushuoltoa kohtaan. Kertaakaan ei ole oikein natsannut. Ja kun sopiva hyyppä löytyi ja homma jo melkein alkoi toimia, hän vaihtoikin toiseen taloon eli pitäisi mennä hänen yksityisasiakkaakseen. Eikä hän nyt kuitenkaan ihan niiiiiin hyvä ollut, että siitä maksaisin. Kunhan uusi kuitenkin asiallisesti reseptit ja todella uskoi minua ja kipujani.

 

No, se taas siitä. Minäpä rapotan, kun on jotakin rapottavaa. Aika on siis klo 8.30 ja takaisin olen varmaan klo 10.00 tienoolla. Eikö muuten ole outoa, että tuolla talossa lekurit ovat aina myöhässä 10 – 40 min. ilmoitetusta vastaanottoajasta? Luulisi, että yksityisellä olisi aikaa järjestää asiansa paremmin. Viimeksikään kukaan ei nimittäin ollut edes sisällä, kun odottelin n. 20 min. pääsyäni otille. Eikä hyyppäskä ainakaan mitään asiakastietoja kirjoittanut tms. Eikä lukenut minun tietojani etukäteen, kuten myös ilmeni. Kummallista...

 

 

 

 

 

 

Taksotkin sitten vahvistettiin aamulla. Jouduin kyllä fiilaamaan uudestaan eilisen postipoikkeaman, joka oli unohdettu. Se kun pitää ilmoittaa kuskille etukäteen eli samalla kun varaa kyydin. Noin vain ei siis matkallakaan missään pysähdytä tai poikkeilla – ei nyt sentään ilman lupia ja tilauksia, eihän?! Olisi se vallan kamalaa, jos minäkin haluaisin joskus käydä kioskilla kotio tullessa, eikö vaan? Ilman niitä lupia siis... johan siihen yksi järjestelmä kaatuisikin! Prletto, nih. Juu-juu, olen minä iloinen ja kiitollinen kaikesta  palvelusta, mitä annetaan *ristii sormiaan melko väsyneesti*.

 

Postissa oli neljä kivakirjaa  :D Oikein ilahtunut olo ja tekin tulette siis niistä vielä kuulemaan. Muutoin Varastolla normipäivä, normityötä, ei hirmuista kiirusta kuitenkaan. Sopivasti siis. Jos aina maanantait ja muut päivät olisivat tuollaisia, ei olisi hätiä mitiä. Jaksaisi kotona aivan toisella tavalla, kun ei joutuisi pistämään itseään aivan kokonaan likoon jo töissä. Siis ihan oikeasti, minulla on jonkinlainen omakin elämä! Uskokaa pois, on-on-on... Ihmettelen sitä kyllä itsekin. Perjantainakin on, siis omaa elämää *jihhaa*, toivoo tämä!

 

No, ei minulla todellakaan muuta. Eilisilta meni pähkiessä ja lukiessa. Eväksiä keittelin pariksi päiväksi; kuuluisaa italialaista kasvispataani ;D Lokeja tuli vähän lueskeltua... hjuu, ei siitäkään sen enempää. Väsy olin kuitenkin illallakin, hartiat kramppasivat pahan kerran koneella istuessa. Oli pakko sitten tyhjätä päätään vielä lisää katsomalla hiukkasen kuvalaatikkoa. Erittäin harvinaista, kruksia seinään! Ja taas samat ongelmat uinumisen kanssa, helkkari. Heräsin siihen, että oikea käsi oli aivan puutunut ja samalla sitä särki aivan hemmetisti. Oli pakko nousta ylös asti venyttämään. Aivan, puoliltaöin jälleen. Se on sitten mukava siinä yrittää saada lisää unta. Väsyttää, mutta särkee eikä mikään auta. Mömelöitä ei voi ottaa tuohon aikaan, koska sitten niitä ei voi ottaa lisää enää myöhemmin aamulla. Yömömelöillä taas ei pärjää päivämömelöihin asti jne. Kierre!

 

No, nyt pääsen kuitenkin riipimään Ne Oikeat Mömelöt kera kaffen ja muutoinkin normikaavan kautta. Sitten pientä puuhastelua ja Varastolle odottamaan vastaanotille menoa. Pitäkääs peukkuja, jookosta. Että löytyisi semmoinen taho, joka ymmärtäisi, mistä tässä oikein on kysymys?! Pliizzzz?

 

 

 

 

 

POLKA – HERMONA JO MENNESSÄÄN!