Lupasin rapota, kyllä. Rapoanhan minä, pyydän heti perheen alaikäisiä tai muuten tunneherkkiä yksilöitä poistumaan koneen äärestä. Postaus saattaa sisältää materiaalia ja sanontoja (aggressiivia), jotka voivat aiheuttaa pahaa mieltä sekä itku-huuto-potku-raivareita!

 

Eli menin eilisaamuna työarvaushoitoon, lekurille, jonka nimen olin kuullut. En siis ollut edes visiteerannut hänen luonaan. Olisin ottanut ajan omisarvikselle, mutta kun niitä aikoja ei nyt vaan ollut sopivasti – ehkä kuukauden päässä... Valitsin siis työn kannalta parhaan ajankohdan, että ehtisin tehdä eräät hommat pois kuleksimasta aamusta ennen vastaanottia.

 

Meikä sitten Arvaustaloon. Eipä ollut tämäkään leidi tutustunut potilasasiakirjoihin, ei mihinkään. Valitin siis koipia ja akillesjänteiden kireää kipua, alkavaa PF-tuntemusta, jumalatonta selkäsärkyä. Ja ihan vaan tiedoksi, että tämähän on jokapäiväistä kauraa meikäläiselle. Minä siis käyn lekurissa näissä asioissa ääriharvoin – vain silloin, kun tilanne menee tosi kriittiseksi eli en pysty enää kunnolla kävelemään eikä lääkityskään auta.

1291911880_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

No, tottakai, ensimmäinen kommentti oli: fibro *huokaus*. Sitten tietysti läskit jne. Sanoin pari valittua sanaa. Onneksi olin niin väsynyt valvottuani särkyjen kourissa, etten jaksanut edes raivostua. Leidi seli-seli-selitti omiaan, minä en jaksanut kuin kuunnella. Sitten hän – työnantajan edustajana toki – tarjosi kokonaista kaksi (-> 2) päivää sairauslomaa! Haloo, silloin Polka hermosi. Kerroin olleeni jo töissä jokusen tunnin ja jos hän kuvittelee koipikurpitsojeni ja särkyjeni häipyvän päivässä johonkin, kysynkin vain HALLOO? Samalla kerroin, että harvoin näiden asioiden takia sairista edes haen eli vain tilanteen ollessa tosi paha. Silloin sairista tulee 1 – 4 viikkoa... *lääkärin kauhistunut ilme*. Ei, ei missään nimessä hän ei voi määrätä enempää lomaa, mutta jos sitten perjantaihin eli kokonaista 4.5 päivää? Jep, jep-jep. Myöntelin, pääsenhän minä uudestaan valittamaan, jos on tarvis.

 

Sitten päästään taas kivoihin lääkkeisiin, voi emälän kemät! Nyt oikeasti tämä tamma suositteli ihan kuule ibuprofeiinia muun lääkityksen kylkeen. Peräti 400 mg voipi ottaa. Hyvä, että en röhähtänyt nauramaan tai saanut niitä raivareita. Hei, onneksi siis olin tosi väsynyt! No, kotona on ibuja, joten menköön... perkele!

 

Eli edellinen summattuna lyhyesti: Polka on sairiksella tämän viikon! Flunssa on parempi, joten päivä-, ilta- ja yökyläänkin saapi tulla! *houkuti-houkuti* Eilen sitten katosin Varastolta aamusta ja postin kautta kotoon. Kirjoja, makuuttelua ja syöpöttelyä. Ei sen kummempaa. Niin ja ainakin yhdet kepeät päikkärit. Jotakin sitä on tässä päivien aikana toki puuhasteltava, eihän sitä voi vain paikallansa makoilla. Olkoot se kuitenkin jotakin erittäin kevyttä; kirjojen siirtelyä, kirjoittamista ja lukemista. Nettailua ja puhelinliikennettä, ehkä?!

Mutta nyt – tavan mukaan kaffetta on tarvis, vaikka kävinkin yöllä jo juomassa yhden saavillisen. Mömelöt riivin äsken, samoin vitamiinot – ajattelin nähkääs irrottautua arkikuvioista oikein rätväkästi :D

 

Muuten ei siis erikoista juuri tähän hätään kerrottavaksi. Koipia särkee edelleenkin julmetusti ja ne näyttävät kurpitsoilta, joissa kasvaa omituisia pieniä ulokkeita (muut ehkä kutsuisivat niitä varpaiksi) :O

 

 265380.jpg

 

POLKA – THE KURPITSAKOIPI!