Jahas, tästä sen taas pitäisi lähteä. Argh! Yritin äsken kävellä ns. normaalisti kylppäriin ja takaisin. Ei onnistu, akillesjänteet veisailevat omiaan eli sattuu niin saakelisti. Seinistä ja huonekaluista tukea ottaen sitä sitten mentiin voihkien ja valittaen, hmph. Varasin siis eilen netin kautta ajan Arvaustaloon tälle aamulle. Nyt taas mietin, miten esittää asia vastaanotilla. Minä nimittäin hädin tuskin pystyn ryömimään edes sinne. Tai siis pystyn, mutta se sattuu aivan hänekseen.

 

Pahinta on siis miettiä, miten esittää asia docille... Tämähän johtuu käytännössä siitä, että koko viime viikon vedin hirveää rundia ympäri Varastoa ja seisoskelin erinäisten koneiden ääressä. Joka ikistä pientäkin ulos lähtevää lappua varten piti ravata sinne-sun-tänne. Ulostimet ovat tehneet kätevästi lakon eikä omalla lainatulostimella saa tarpeeksi fiksua jälkeä. Eli käytännössä siis olen liikkunut ja seisoskellut liikaa, joka on puolestaan ärsyttänyt nuita jäljellä olevia olemattomia jänteitä ja ilmeisesti saanut ne tulehtumaan. Kivun lisäksi siis pahaa turvotusta ja kuumotusta. OK, tämä on siis oma diagnoosi. Mutta miten esittää tämä työnantajamyönteiselle leidille? Tuskin siis tulee edes saikkua – ehkäpä kuitenkin resepti PanaDOLeille :O

 

Kipu on nimittäin sitä luokkaa, että pari PanaCODiakin auttaa vain 1 – 2 h. Testasin asian eilen eli oli aivan pakko tehdä jonkunmoinen perussiivous. Se onnistui hätinään mömelöiden voimin tuossa ajassa. Sen jälkeen olinkin sitten taas enempi kipeämpi. Voihan perkele, että ihmisellä on tauteja / vammoja / sairauksia, joita on harvinaisen vaikea selvittää ja todentaa! Argh ja monta lisää. Minä tulen kuitenkin rapoamaan tänne asiasta, aivan varmasti!

 

Josta  päästään muuhunkin rapoamiseen; ei ole huvittanut, ei yhtään mikään. Olen vain lueskellut ja pitänyt kyseenalaista seuraa Hörhölle. Hörhö tuli käymään perstaina ja jäi sitten päiväksi-pariksi, koska oli taas kyllästynyt kämppistensä etomenoon... Ei hemmetissä, ei minusta ole näköjään elämään enää toisen ihmisen kanssa. Ei ainakaan hörhömäisen Hörhön, mikäli itse yritän viettää taviselämää omalla tavallani. Olen liian erakoitunut ja omahyväinen, sano. Ehdimme siis saada aikaan muutaman oikein mehevän riidanpoikasen, minut tuo paashiainen sai jopa itkemään. No, siihen ei aina paljoa tarvita. Kunhan syyttelee vääristä asioista virheelliseen aikaan tai puhuu paskaa – se riittää.

 

Mitään mukavaa? No juu, tulossa lisää kirjoja *iso hämmästys* ja tuossa pieni pino vielä lukematta. Se on aina oikein miellyttävä yllätys ,D Lisäksi Belgarion kävi lauvantaina lounaalla ja sain teetettyä pari pikkuhommaa, joihin en ole itse pystynyt. Juhlaa sekin, tavallansa. Ehkä jo parin viikon sisällä pääsisi tekemään jotain myös viherkasveille sekä laittamaan alulle parit viljelmät *jippijaijei*.

 

Ei, ei tänä aamuna muuta. Särkee niiiiiiiiiin, että ketuttaa. Lähden riipimään ensimmäiset kipumömelöt kera kaffen ja kärtsättyjen ruisleipäin. Ja pitääkin muistaa, että ennen vastaanottia en piruuttaankaan ota kunnon lääkitystä... täytyy olla kärsivän näköinen luonnostaan!

 

 

 

 

POLKA – MAANANTAIN ILOJEN ALKAESSA!