Voihan pee – nyt on perstai! Pitkä viikko takana, hyvin pitkä. Työteliäskin, jostain syystä sekä kotona että Varastolla. Ehkä minä ihan oikeasti laitan johonkin postaukseen normipäivän aikataulutuksen ihan vaan tiedoksi kaikille. Voitte sitten kotona seurata, mitä Polka aina väsäilee tuolloin tällöin. Ai, että ei vai? Äh, täällä on jo totuttu siihen, että te ette halua. Joka tapauksessa tulette sen joskus vielä saamaan *muhahaahah*.

Eilen piti olla muka tavispäivä, lepoilta jne. Eipäs vaan, puuhastelua riitti ihan tarpeeksi sekä Varastolla että residenssissä. Torjantait ovat melko pahoja aina eikä tämäkään ollut poikkeus töissä, siis pientä matalalentoa jatkuvasti. Sitten kotoon ja outo, erittäin outo ja äkillinen tarmonpuuska -> pesin kylppärin. Eihän se isolta asialta kuulosta, mutta sauna + suihkutila on yllättävän iso, kylpylä siis. Sen kun ensin tyhjää tavaroista, lakaisee ja pesee laattiat sekä huuhtelee pölyt ym. aikaa onkin mennyt yllättävän paljon. Sitten itse ruiskuun ja vielä pyykit pyörimään. Apetta kitusiin, tiskaus ja eväkset valmiiksi. Koneelle useamman päivityksen ajaminen sekä niiden tarkistus. Puolella silmällä vielä kirjaa lukien kaikki  tämä. Kyllä tuossa illan saa kulumaan.

Lisäksi piti tarkistaa reseptit, on vielä vähäsen mömelöitä. Ei kyllä kaikkia, joten oli kuitenkin varattava arvisaika täksi päiväksi, sille uudelle hyypälle. Ähh, olen vieläkin kettuuntunut koko Arvaustaloon. Kauppalistakin piti laatia, kun kaikkea puuttuu ja pää on sen verran hatara, että muistaa turhat emmeet kyllä, mutta unohtaa jokapäiväiset tarpeet – ehkä. Varmuuden vuoksi siis jonkinmoinen kaappien tsekkaus ja ale-tarjonnan tarkistus. Lista on pitkä ja iltapäivästä sekä illasta tulee raskas. Kirjoja ei ole kovin paljon. En tiedä, onko hyvä vaiko eikö. Postissa on tulossa vielä eilen kerjäämäni hieno uutuus *pus*. Ehkä siis odotan sen saapumista myös ensi viikolla, ettei ihan joka päivä tarvitse postissa ravata. Eli vähän on vielä luettavaa jäljellä...

Ja jos nyt pitäisi olla jostakin raivoissaan, vaihteeksi eräille Varaston työntekijöille. On se sitten kumma, millaisia ihmisiä sitä on olemassa. Oikeasti. Eräs ei voi mitenkään vuokrata tyhjää asuntoa (ylimääräistä siis!) pois, koska vuokralaisia ei muka saa ulos asunnosta, vaikka tekisi määräaikaisen vuokrasopimuksen... No tästähän meikäläinen kilahti taas täpöllä ja ylitin itselleni asettamani rajat eli aloin puhua valittuja totuuksia eräistä asioista. Henkilö poistui kaffehuoneesta. Ai miten jännää. Sama henkilö puhui muutakin tod. raivostuttavaa, jota en voi kommentoida tietyistä syistä. Sanon vaan, että voihan pärshe! Ettäs kehtaa. Argh! Kyllä mielipiteitä tietysti pitää olla, mutta niiden julkinen esittäminen tietyissä yhteyksissä asettaa Varaston melko outoon asemaan – siis jos vaikka joku ulkopuolinen kuulisi tai minä tässä rollisin kaikki. Jotakin rajaa siis, ziitos.

Toinen työntekijä kävi utsimassa, miten minä jakselen. Viimeksi kun olin sairiksella olkapääni takia, hän erehtyi koskemaan minua ja kiljuin kuni Polka ainakin. Sanoin, ettei kurjuutta kummempaa ja totesin, että en viitsi turhia valitella. Hän kun ei tajua näitä kipuja & tautivammoja, totesi, ettei itsekään viitsi valittaa... Juu, käsi on kipeytynyt fillaroidessa ja diabeteskin on. En jaksanut taas alkaa selittää erinäisiä asioita. Toki, diabetes on hankala ja seurattava, mutta hänellä hyvin hallinnassa eikä ongelmia. Käsikin näkyy toimivan. Hmph. Meikäläisen koivet ovat taas oudonkumman näköiset, särystä ja muusta -> lukekaa jostain vanhemmasta postauksesta. Se on sitä samaa perkelettä aina vaan! Selkä ja vasen olkapää kipeytyivät eilen vielä pahemmin. Se siittä.

Muuten olen sitä mieltä, että minun pitäisi olla töissä vain puolet viikosta. Sen minä jaksaisin hyvin ja työtehokin olisi hemmetin paljon parempi! Nih kerta! *peukuttaa ja toivoo joskus pääsevänsä tavoitteeseen*

Päivän slogan:

 

Päivän biisi: Helsinki – Shangri-La 

Luettua: Hannu Jouhki – Demari ajaa Bemarilla, Punakoneen viritysopas. Just ja joo, oliskohan vaalit tulossa *wirn*. SDP:n kritiikkiä omalta mieheltä. Jotenkin ei ole meikäläisen mielipiteet tässä kerrottuna, sen verran mennään oikealta ohi, että hirvittää. Tosin kaveri on oikeassa mm. puolueiden vanhakantaisuudesta sekä jopa parissa muussakin asiassa. Jos tätä suosittelisi, niin lähinnä jo itsensä ja omat ajatuksensa tuntevalle henkilölle ;D Tämä nimittäin myös kosiskelee, hyvätuloista keskiluokkaa, nuorisoa – no, lähes kaikkia äänestäjiä. Siispä suositankin luettavaksi yhdessä Suuren kaalihuijauksen rinnalla! Kiva kaksikko tuossa pöydällä, tämä nauttii pienestä vastakkainasettelusta ja katsoo, kun kirjat keskustelevat! Ilmari ja Inkeri Rinne – Kerro! Kerro! Kertomuksia Gabriellalle ja Jennylle ja miksei muillekin. *iso huokaus* Inkerinsuomalaisen perheen historiaa siitä, miten kaikki meni pahasti, kommunistit söivät lapsia, Siperiassa oltiin leirillä, kolhoosi oli perkeleestä, venäläiset laiskoja juoppoja, vain he osasivat ja olivat oikeassa jne. Tuota, ihan ensiksi kieli on päin hemmettiä, se on epäkieltä; ei suomea, ei inkerinsuomea, ei karjalaa – ei mitään! Se hyvin koulutettu, fiksu herra siellä olisi voinut tarkastaa kieliasun ja oikoluennan. Ei se mitään, jos kirjoitetaan murteella, kunhan se edes täsmäisi eri yhteyksissä. Ei. Karmeaa luettavaa kielimielessä sekä muutenkin. Fiksukin mies sitten nojaa opuksiin, jotka on julkaistu 1940-luvulla, vaikka sen jälkeen asiasta on kirjoitettu enemmänkin. Ja ei, aiheesta ja tavasta kertoa ei kritiikkini johdu. Se johtuu vain kirjan kehnoudesta! Perhehistoriankin voi pelastaa hiukan editoimalla ja lukemalla vaikka vaan kertaalleen läpi... En suosittele, tunput käteen, het oitis!!! Riitta Konttinen – Modernistipareja. Tosi mielenkiintoinen opus taiteilijapariskunnista, joista yleensä mies on ollut enemmän esillä. Hyvin kerrottua ja dokumentoitua kuvausta pariskunnittain, molemmilta aina myös työnäytteitä eli maalauksia ym. Lisäksi 1900-luvun alun taiteilijaelämän kuvausta täällä ja Pariisissa, kaikki tunsivat kaikki, osa oli jopa sukua toisilleen... Hieno, säilytettävä opus, johon kannattaa palata oikein ajan kanssa. Lisää myöhemmin muualla! Ja on vieläkin lukemista tuossa, ei sitä kaikkea paljasteta kerralla – ei vieläkään.

 

POLKA MENEE PIENEN VÄSKYN KANSSA – TULEE KOLMEA SÄKKIÄ RAAHATEN!