Yulea, Iloa ja Valoa kaikille – tänään on talvipäivänseisaus. Tai oikeastaan maaginen hetki meni jo klo 01.38. Mutta siitä huolimatta, nyt valoa kohden siis :D Mitäpä minä sitä vastustamaankaan, kukat tarvitsevat ainakin jo valoa sekä ilmeisesti myös kissa. Molemmat vaikuttavat nuukahtaneilta eikä tässä itsekään ihan pirteimmästä päästä ole.

 

Varastolla osa väestä on jo jäänyt lomalle, osa jää tänään, osa pitää ensi viikon lomaa. Minä saan pitää torppaa siis pystyssä, hienoa. Ehkä saisin jopa siivottua ja mapitettua vähän tarpeellista tavaraa. Toisaalta voipi olla, että olen taas sijaistamassa paria osastoa, koska eräällä henkilöllä on tapana sairastella sopivasti viikonloppuihin ja pyhiin liittyen – ilman todistusta. Eipä tuokaan haita, jos ei ihan älyttömyyksiä pyydetä. Siitähän meikäläiselle maksetaan, nimittäin työnteosta. Juu, juu, ihan oikeasti, kyllä minä teen töitä, vammu prle.

Josta hyvin hentoista aasinsiltaa siihen, että jospa tämä vammu yrittäisi päästä mammujen tieltä pois eli lähden tänään töistä aikaisemmin ja ryntään kaupoille. Ei, en ostamaan mitään erityistä. Melkein normiruuat listalla, mutta kas, sitä pitääkin raahata nyt yli viikoksi, just. *huokaus* Ja Vinskille myös. Ehkä jotakin pientä herkkuva myös molemmille. Unohtamatta tietenkään, että myös kirjastossa on käytävä hakemassa jotakin lisäluettavaa. Tuossahan on kolme (-> 3) vapaapäivää kokonaan käytettävissä!

Tästä piti päästä parempaa aasinsiltaa siihen, että olisin esitellyt lahjuksia. Ette kyllä usko, kaamera tilttasi taas, argh. Tarttee uuden kaameran, tuo vanha matolaatikko syö työkseen pattereita. Onneksi sentään ladattavia sellaisia. Mutta kun lataus kestää 12 tai 24 h, on vähän ikävä jäädä odottelemaan. Että ehkä huomenna (jos jotakin on vielä jäljellä – enkä mussuta mitään nyt *nuolee suupieliään*).

Taas täällä nököttää ja naapurikin laitatti itselleen parvekelasit. Taisi kyllästyä kinoksiin (tai minuun, aika nopeasti). Eilisilta meni kuunnellessa asentajan nakutusta ja pörräämistä. Ei se haita, minua siis. Kunhan jorisen joutavia tässä, ei ole asiaa. Minä vain yritän jaksaa vielä tämän viikon ja sitten vähän lepuuttaa. Uni on ollut aivan garmiwan huonoa viimeiset yöt ja säryt vastaavasti tavallista hyökkäävämmät,  juiliminen pahempaa ja koivet nyt jo kehnossa kunnossa. Prletto!

Päivän slogan: Polkan teoreemahan kuuluu siten, että kaikki luvut ovat vodkalla jaollisia!

Päivän biisi: Cool Yule 

 

 

 

 

Luettua: Esko Salminen & Raila Kinnunen – Toinen näytös. Salmisen elämäntyö haastattelujen perusteella, sisältää myös ensimmäisen osan muistelmista uudelleen. Tämä tykkäsi, hyvin eskomainen tapa ilmaista asiat. Suositan, jos tykkää kaverista ja teatteripiireistä. Murhattu mieli, Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaan 2010. Tässä oli muutama tosi hieno ylläri, mutta myös paljon epätasaista seassa eli hyvin erilaisia tuotoksia. Silti kannattaa lukaista, ihan vaan opiksi vaikka. Eli maailmaan mahtuu kaikenlaista taravaa. Sitä parempaakin siis. Lasse Lehtinen – Onni suosii rohkeaa, Aholan rakennusdynastian 70-lukua. Ei paha, mutta tätä on kuvattu muutenkin (mm. Ruut) ja paremmin. Lehtinen yrittää ilmeisesti olla lievän ironinen myös itselleen, mutta ei oikein onnistu. Huomattavissa lievää katkeruutta... Silti ajankuvana käypäinen, joskin mielestäni vähän värittynyttä. Idänkaupan vaiheet ja osa kerronnasta on kovin teknisen oloista, kun muuten liikutaan kuitenkin romaanin ehdoilla. Rake Tähtinen – Arvottomat, kaveri jatkaa Ukin poliisin, Petäjämäen tutkimuksien kuvaamista. Taas mukana myös ihmissuhteita ja perhe-elämää. Sinänsä ei kehnompi dekkari, mutta aikaisemmissa oli ehkä vähän enemmän potkua ja juonikin eteni. Tämä menee vähän sosiaalipornon puolelle, valitettavasti. Lisäksi tuntuu, että tässä nyt sosiaali- ja terveyspuolta pyritään syyllistämään ehkä suotta, no, jokainen tekee päätelmänsä itse. Steve Alten – Mayojen testamentti. Jep, se maailmanloppuhan tulee tasan vuoden päästä tämän mukaan eli 21.12.2012 (talvipäivänseisaus siis ensi vuonna). Tämän ennustivat jo mayat, mukana myös avaruusolentoja, outoja tapahtumia, Suuri Paha, ydinsotaan usutusta, tuhoa ja tuhkaa sekä kaveri joka pelastaa kaiken, toki  myös shuurta rhakkautta. Tuota ja joo, tarina toimisi ihan ok, mutta liikaa tavaraa mukana. Valokuvat ja osat tarinasta kohtuullisen autenttisia, josta plussaa. Tosin Dänikenkin melkein toimii paremmin kuin tämä eli yli meneee ja pahasti! Tavinskikoorin oloista kamaa, sano. Peter Leonard – Luota minuun, poika seuraa isänsä jalanjälkiä. Mutta, mutta... liikaa henkilöitä, liikaa tapahtumia ja liikaa hässäkkää – sekavaista lukea, vaikka juoni on muuten simppeli ja ok. Vähän karsintaa ja jämäkkyyttä, jo kelpaisi. Tällaisena vain odottelu- ja taksokirja, valitettavasti. Eeva Rohas – Keltaiset tyypit, novelleja pienistä, tavallisista, välillä ehkä erilaisista ihmisistä ja pienistäkin asioista, joiden takana kuitenkin väijyy jotakin. Mielenkiintoinen esikoisteos tämäkin ja suositan. Novellit ovat kyllä keskenään aika samankaltaisia, mutta ideaa on! Tämä odottaa uutta opusta ja lukee sen kyllä mieluusti.

 

 

 

POLKALLA ON YULE, NOSTETAANPAS MALJAT, JUODAAN KALJAT!