Yksi vapaapäivä takana! Ja arvatkaas mitä tämä teki? Nukuin melkein koko päivän, siis melkein. Välillä kävin sen aikaa hereillä, että laitoin apetta itselleni eli niinkin perinteistä kuin riisiä ja fisua kera kasvisten. Njam. Kastike oli erinomaisen hyvää, en nimittäin yleensä harrasta niitä. Nyt vaan oli erilaisia aineksia kokeiluun, joten tein bearnaise-tyyppisen virityksen, johon mätkäisin sekaan tosi vaffaa haisuli-sinihomejuustoa nökkösen sekä rakuunan lisäksi ripauksen timjamia ja aivan hipsauksen cayennea. Jo vain kelpasi erinomaisen hyvin. Jälkkäriksi joulutortendahl ja pala tummaa suklaakakkua (ne työkaverin tekemät). Kelpasi sen jälkeen laittaa astiat likoamaan, pyykki pyörimään sekä itse vääntäytyä Oman Suklaan (se Polka) kanssa lukemaan soffalle.

 

Pysyin hetken vielä hereillä ja taas uni voitti eli tiskattua ja pyykit narulle, sitten sänkyyn. Hörhö heitteli parilla kännipuhelulla ja toivotin hänet huutsin videliin. Tosin siinä välissä kuulin ikävämmänkin uutisen: eräs kaveri on poistunut muonavahvuudesta, heittänyt lusikan nurkkaan, lopettanut tupakanpolton jne. Ikävämpi uutinen, tuli vähän onea olo. Otin hiukkasen häppänderiä ja kuuntelin vanhaa Nurmiota, Doorsia, Leeviä kaverin muistolle. Lisäksi pähkäilin, soittaisinko hänen äidilleen ja / tai kummitytölleen. Sitten ajattelin, että he varmasti oikeasti viettävät rauhallista J:a ja tästä on kulunut jo jonkin aikaa. Jostain syystä sain tosiaan tiedon melkoisesti jälkikäteen. No, tällaistahan se on – ei voi mitään. Laitoin sitten puhelimen kerrankin pois päältä, ihan tarkoituksella. Ei minusta olisi ollut heittämään läppää. Toisaalta pelkäsin alkavani soittaa jollotuskännipuheluita, joita vihaan yli kaiken ja itse niitä soittaessa tulee taas jälkikäteen garmiwa morkkis. Eli menin taas kohtuuaikaisin goisimaan vielä vähän lisää.

 

Nyt myönnän siis nukkuneeni. Jokohan alkaisi olla univelat maksettuina? Joko tänään pirteys voittaisi? Ainakin lounas on tavallista isotöisempi, Belga tulee puolen päivän jälkeen... Tarjolle tulossa siis alkupaloina erilaisia fisuja ja vihanneksoja, aitoja suolakurkkuja hapukoorin kanssa ja muuta pientä herkkua. Pääruokana uunijuureksia sekä pannulla hyvin hätäiseen käytettyä lohta, lisukkeena erilaisia vihanneksoja. Ei edelleenkään kastiketta vaan tsatsikia itse tehtynä. Ei, ei jugurttiin vaan Erheerberin rahka on tässä nro 1, kokeilkaas joskus itse! Suositan. No, tämähän ei kuulu taas tähän mitenkään, mutta vinksuna. Jälkkäreinä kaffetta ja nuita leipomuksia sekä sukulaatia.

 

 

 

 

 

 

Tylsistyttää nämä pyhät, prle. Raatiosta tulee garmiwaa jollotusta, on pakko soittaa koneelta erilaisia valikoimia, hmph. Onneksi on luettavaa. Kirjoittaa pitäisi. Eilen sain yhden puolivalmiin jutun unien välissä valmiiksi ja postattuakin. Edes sen. Argh, ei, ei se stressaa, mutta nujuaa tuolla mielen alimmissa kerroksissa kuitenkin jatkuvasti. Ehkä myös tänään jotakin pientä siis. Puolivalmiina on edelleen ainakin kaksi juttua, joten jos ne saisi valmiiksi – toivoo tämä.

 

Muuten olen sitä mieltä, että huomenna on normisiivouspäivä, normiruiskupäivä ja toivottavasti muutenkin jo normimpi päivä. Alkaa käydä hermoille nämä yhden asian liikkeet. Eikä muuten sen takia, että olen yksin. En vaan pidä minkäänlaisista pakkopyhistä, en päästäisestä enkä edes Vapusta... En pidä yleensäkään edes sunnuntaista. Minä tekisin mieluusti töitä tällaisina päivinä (ja myös sunnuntaina), jos vaihtoehtoisesti voisi pitää vapaata arkena. Ihan totta, olisi paljon enemmän mahdollisuuksia hoitaa erilaisia asioita järkevään tapaan ja käydä oikeasti jossakin.

 

No, mitäpä minun mielipiteeni tässä merkitsee – ei yhtään mitään! *murrr* Taidan mennä keittelemään toiset kaffet, että herään oikein kunnolla. Kaffevajaus on ilmeinen, mömelöt on jo riivitty. Särky ei ole vieläkään talttunut, argh sillekin. Suunnittelin tässä yhteydenottoa uuteen omisarvikseen – ai niin, sain todellakin terveyshoitsijalta uuden nimen, johon ottaa yhteyttä. Josko saisi vastaanottiajan jollekin perstaille, mieluusti iltapäivälle, jolloin olisi näyttää koivet pahimmoillaan ja särkyjen ilmeiset sijainnit todentuisivat kirjaimellisesti silminnähtäviksi! *grauh*

 

Jep, sama harvinaisen tasavihamielinen Polka taas täällä. Viettäkää te mukavampaa aikaa keskenänne, minä tyydyn omaan huonoon seuraani!

 

 

 

 

POLKA – TASAINEN LUONNE, AINA VIHAINEN, VEEMÄINEN JA ILKEÄ!