Paskat! Ei siinä mitään, että sama saakelin matalento Varastolla vain jatkui ja pahenikin päivän mittaan. Töitä, töitä, pinoittain töitä sekä vähän lisää töitä – myös sieltä naapurista. Heti kun ehdin omiin, oikeisiin hommiini, joku taas keskeytti muka kiireisemmällä ja ei kun jätä kaikki taas sikseen. Ähh! No, tänään pitäisi ainakin osan väestä olla pois. Syysretkueella tuolla jossain, melkein puolet väestä. Jep. Olisi kyllä hyvä...

 

Paska päivä myös siksi, että kivut & säryt alkavat aina tässä vaiheessa viikkoa pahentua. Illalla olivat lonkat taas äärikipeät, uikutin ja kävelin kotihommia teeskennellen. Sattui niin, että silmissä säkenöi. Samoin hartiat ovat vekkulisti jumissa ja koivet kirkuvat muuten vain. Tämä on sitä normijuttua, tämä. Päivän pelasti työkaveri, joka toi tuliaisia. Tapasimme pitkästä aikaa, molemmat lomailimme vuorotellen. Hän oli tuonut reissultaan Mozartin muneja (niitä sukulaatikuugeleita nääs, njam) sekä jostain muualta retkeltään quinoa-kakkusia. Sain niitäkin ison pussillisen, välipalaksi ,D Mukavaa. Täytyy keksiä hänelle jotakin kivaa tässä...

 

Ja erittäinkin paska päivä huushollimme nelijalkaiselle elukalle. Kaksi purulaatikkoa EI siis käy eikä riitä. Niitä on käytetty kertaalleen siten, että tuotokset ovat olleet tullessani eri laatikoissa. Ja eilen sitten. Voi jumankauta, melkein tyynylleni oli piperretty täydellinen kissanpaskakiekura! Arvatkaas, miltä se haisi, kun olin edellisiltana syöttänyt mupsukalle tonnikalaa suht reilusti? Mikä dunkkis. Vaikka oli viileä, oli pakko avata kaikki räppänät ja tuulettaa residenssi kunnolla. Sen jälkeen menikin puolikas sänkyä pyykkiin ja kissa mouruten saunan nurkkaan. Onkin siellä aika hyvin pysynyt, sen verran äidyin pahasanaiseksi ja –ääniseksi. Pirulauta, kaikkeni olen tehnyt ja kokeillut. Eikö jo pitäisi mennä perille, täh? Kelelautattu!

 

 

 

 

SE oli lähes tällainen, kuva löytyi täältä.

 

Olin siis illalla vähintään krantusti puhuteltava kaikin puolin. Raivopäissäni sitten kirjoitin ne pari juttupohjaa sekä tein yhden muun kirjoitteluhommelin pois kuleksimasta. Keittelin apetta pariksi päiväksi sekä tein salaattisalaattia iltamuonaksi seesamnäkkärin kanssa. Keräsin tälle päivälle hommaa eli yhdelle työkaverille erään kirjan lainaksi, kotomatkalle varasin käynnin postin itaalovastineessa hakemassa 4 kg kirjoja sekä töiden jälkeen Serkkuin ostokset viikonlopuksi. Siis suunnitelma olisi näin.

 

Koska tänään osa väestä siis toivottavasti todellakin on pois kustannuspaikalta, aion myös käväistä kynä- ja karkkimessuilla. Ainakin tapaamassa paria tuttua tahoa, jos ei muuta. Ja Belgakin taitaa tarvita kyniä, muistilappuja sekä aivan varmasti karkkia. Upokin sanoi, että on lupa mennä. Ei muuta, mutta koivet eivät tuosta hyvää tykkää. Pitää sitäkin taas miettiä, miten selvitä. Ehkä kuitenkin ruokiksen kieppeillä voisi siellä pikaisesti visiteerata.

 

Ei, mitään uutta ei ole ilmennyt mistään. Ei, ei myöskään juoruja, uusia erikoisia työasioita tms. Minä olen tylsä ja tämä blogi on vielä tylsempi ja tapahtumaköyhempi. Elämäni on sentään suht tasaista. On siinä hyvätkin puolensa *laskee, tosi vähän siis*. Ainakaan en asu Jusalassa, jossa menisi tod.näk. vielä huonommin. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä tilasto & tutkimus on tehty. Ja onneksi en ole imatralainen poliisi.

 

Menkääs kaffelle siittä, niin minäkin menen – karmiva kaffehinku ja kipusärkymömelöjen tarvis!

 

Päivän slogan: Ei pidä mennä sieltä, missä aita on matalin vaan sieltä, missä se on kaatunut!

 

Päivän biisi: Yksin ruma tyttö tanssii

 

Luettua: Susan Abulhawa – Jeninin aamut. Tarina vihasta ja rakkaudesta, sodasta ja kuolemasta, elämästä ja sattumista. Israelin perustaminen, palestiinalaisten karkoittaminen, elämä pakolaisleirillä. Juutalaiset ja muslimit. Välillä siis näinkin päin, nuoren tytön kohtalo ja kasvu leirillä sekä muutto Jusalaan (joka kyllä sitten tekstistä näkyykin). Asenteellista, mutta niin ovat ne toisenlaisiakin tarinoita kertovat kirjat. Aiheesta kiinnostuneille suositeltavaa luettavaa.  Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja rautahuone. Tätä onkin odotettu ja mies aina vaan pistää paremmaksi, itse pidin kovasti. Harjunpää jahtaa seksuaalirikollista, Orvo puolestaan on hieroja, maksullinen seksilelu sekä perheen palvelija. Hän on erikoinen – omalla tavallaan. Joensuu osaa homman ja kirja kulkee kuin tauti, pahoja asioita, pahoissa paikoissa. Eniten ihmisten mielissä ja poliisikin on ihminen! Erittäinkin suositeltavaa... Jussi Siirilä – Historia on minut vapauttava. Tuota, niin.. jokainen voi kirjoittaa fiktio-faktaa tai sinnepäin. Miten sovitaan?! Tämä sai osaltaan naureskelemaan, osittain vaivautumaan kaverin puolesta. Toisaalta – nyt on ainakin menekki ollut taattu *tsihih*. Siis Siirilä kirjoittaa ”Siirilästä”, kukaan ei tiedä tai sitten ei ;D Ei paashempi, jos tällaisesta pitää. Parempi kuin Itkosen fiktio-fakta-räpellys. Rob Reger & Jessica Gruner – Emily The Strange, Pimennon päivät. Nyt lopultakin selviää kirjallisesti kerrottuna (piirrosten avulla toki), miten Emilystä tuli Emily, mistä kissat ovat peräisin, mitä kaikkea on tapahtunut ja muuta. Pidin myös kovasti ja suositan! Ehdoton kissafaneille sekä Emilystä pitäville. Jos et taas tiedä Emilystä, tutustu ihmeessä. Kääntäjällä lienee ollut hauskaa, itse olisin käyttänyt vahvempaakin kieltä, mutta tämä lienee tarkoitettu ehkä pikkuisen *köh* nuoremmille. Kivasti toteutettu, tyyliä löytyy! Silti tahtoo pitää tämän kotona. Mmmm, ne kissat!!!

 

 

 

POLKA-RASSU, SUORAAN SATEESEEN JA VARASTOLLE *sniiiiiiiiiiiif*!