loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma

 

Odotettavissa perjantai-iltaan asti:

 

Malmin ja Pazilan suunnassa pikkuhiljaa kiristyvää hyytävää tunnelmaa, pakastavaa. Ketutus ja svindutus lisääntyvät voimakkaasti, jopa aggressioihin asti! Työuupumus saapuu lännestä keskiviikkona puoliltapäivin ja saavuttaa huippunsa loppuviikosta. Sateita siellä ja täällä, joka välissä itketään kiukusta, raivosta, työn paljoudesta, kirjoittamisen hankaluudesta, kivuista, säryistä, ikävästä ja muusta typerästä - kaikesta mahdollisesta.

 

Perjantaina iltapäivästä lähtien poutaantuvaa ja illalla aurinko pilkistää taas. Yöstä tulee kirkas ja auvoinen. Ensi viikolla seestyvää ja selkeää.

 

Varoitukset: keskiviikkona ja torstaina Lounais-Helsingissä Welhotar-varoitus, synkkiä ukkospilviä ja vihaa kaikkea kohtaan odotettavissa. Varokaa vihaista Welhotarta ja välttäkää hänen kulkureittejään, älkää soittako älkääkä varsinkaan lähettäkö tekstareita näinä päivinä. Perjantaina annetaan puolestaan kännipostausvaroitus – alustavaa känniä odotettavissa alkuillasta muuttuen myöhemmin jatkuvammaksi törpöttelyksi.

 

loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma

 

 

Ja koska minulla ei ole mitään kerrottavaa (ja eilisilta meni vakuutusasioissa ja muissa tärkeissä paperitöissä...) tässä hieman ajankohtaista sienitietoa:

 

 

Syksyn 2010 sienikirja

 

Sienestäminen on mukavaa, mutta muista ettet poimi vääränlaisia sieniä.. Mukaan sienimetsään tarvitset korin, sieniveitsen (mielellään myös harjan kera), jos vierassa metsässä, kartan ja kompassin, kahvia tms. termoskannuun, vähän eväitäkin mutta ennenkaikkea hyvän sienikirjan...

 

 

Ei, tätä EI pidä poimia - ei todellakaan *tsihih*!

 

Lomavinokas (Pleurotus holidayrios)

 

Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuun puoliväliin saakka.Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla ja jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.

 

 

Rantasiitake (Lenitus bikinikus)

 

Maan etelä- ja keskiosassa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.

 

Tuurijuopokas (Hygorophorus intervalligus)

 

 

Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti, pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.

 

Räkänuljaska (Gomphidius spyttagus)

 

Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luontaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom: aina ryöpättävä.

  

Kotkaseitikki (Cortinarius feminius)

 

Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillinen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom: erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen .

 

Kaappijuopokas (Clitocybe fingerporilus)

 

Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvita paljon kerrallaan, mutta sitä on olatava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen harmiton lajike.

 

Aamuvalmuska (Tricholoma dagenefterum)

 

Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.

 

Syyshapero (Russula dogalus)

 

Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punertavan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtänyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti. Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.

 

 

 

HYVIÄ SIENISAALIITA KAIKILLE *muahahhahhahaaaah*!