Voihan ärsytys... taas se (kohta entinen) omisarvis sai vieterini perjantaina pingottumaan heti aamusta. Kävin hakemassa uusitut reseptini - aivan. Edelleen kaikki iteroituna, pienin mahdollinen annostus. Annostus, joka ei riitä poistamaan kipua lainkaan vaan hieman laannuttaa sitä. Hän ei edes ole ottanut huomioon (eikä lukenut) fysiatrin tekstiä, jossa todetaan, että voin jopa ominpäin nostaa annostusta 1 x 2:lla illaksi ja vielä lisääkin lääkärin niin määrätessä... eli Panacodin osalta 2 x 3:ksi omin päin ja 2 x 4:ksikin, lääkärin niin luvatessa. Pamit ovat aina olleet 1 – 3 tarvittaessa. Hän supisti ne yhteen. Zopinoxia tuli kertamääräys 10 (aivan oikein, kymmenen kappaletta kahdeksi kuukaudeksi!!!) Voitan vetun ikenet ja karvattomat kellit! Siis niin minä saan nukkua 5 h ehkä niinä öinä, muutoin valvoskellaan rauhassa ja tehdään viikot töitä. Argggh. Ei, hän ei ole siis tod. lukenut toimittamiani sairauskertomuksia vuosien ajalta! Perkele! Arvatkaas, laitoinko erittäin ilkeämielisen vastineen. Niin ilkeämielisen, että hän saa hetken miettiä, mitä siinä oikeasti sanotaan. Minä tarvittaessa osaan kirjoittaa juuri niin ,D Inho minäkki!

 

No, nyt hänkin on ymmärtänyt jotain. Mukana oli lappunen, että "voit asioida myös jollakin muulla asemamme lääkärillä, koska suhteemme ei toimi". Mikä veetun suhde? Minä en ole häneen mitään suhdetta edes halunnut! Minut määrättiin hänen vastaanotolleen. Ja minä hullu menin. No, sillä tavalla. Alan tässä miettiä kenen vastaanotolle voipi mennä. On minulla pari ns. suosikkia, joita voisi ehkä käyttää. Toinen puhuu vain erittäin huonoa suomea, joka voi olla haitaksi joissain tilanteissa. Tiedän hänen olevan pätevä, mutta ymmärtääkö hän kaiken. Siis kun tämä tauti on niin omituinen luonteeltaan, että siinä mielessä. Toinen on oikein mukava leidi, mutta ottanee nykyään vastaan Vantaalla. Täytyy tarkistaa, olisiko hänellä yhtään päivää missään muualla. Jos on, heti sinne! Ihan heti... ainoa Arvaustalon lääkäri, joka on koskaan kuunnellut minua jo vuosia sitten ,D Hänet tapaisin oikein mieluusti kyllä. *alkaa kuukkeloida* Jep, löytyi. Leidi, joka on ollut omalääkärini aikanaan, saiskussa samaan aikaan jne. Jospa hänen kanssaan voisi ainakin kerran keskustella? Ja ottaa vastaan tuossa vieressä!

 

Muutenkin tuntuu, että kaikki jaanaa vastaan. Tajusin tosiaan perjantaina, että ei minusta ole mihinkään. En jaksa edes kauppa-asioita hoitaa kunnolla. En vaan pysty, jalat ja oikea käsi eivät kestä yhtään mitään! Juuei, kukaan ei ole lupautunut muuttoavuksi. Belgarion pitkin hampain, ainakin vähän. Ymmärrän, minä vaivaan häntä muutenkin erinäisillä asioilla, mutta pyrin myös korvaamaan kaiken omalla tavallani – ruokkimalla, kirjoilla, kivoilla(kin) ylläreillä jne. Perkele, onko pakko soittaa ammattiapua – siis muuttoa varten? Ilmeisesti, brankkarit vaikka. Olisi ainakin silmänruokaa samalla! Vitut minä mitään anelemaan enää kohta. Vittu, jos minut on kerran jätetty omilleni, olkoon sitten myös todella niin. Joko perun koko muuton tai soitan maksullisille miehille. Niin minä teen. Asian ratkaisen huomenna.

 

 

 

 

Belgarionista tulikin mieleen; näin iiPeissä tosi nätin, vanhan (no, vanhan ja vanhan, vanhemman kuin Belga itse) hopeisen rannerenkaan, joka oli Epyktistä ja jossa oli Ank-ristejä ja skarabeita rivissä. Kaunis, mutta miehekäs ,D Ostin pois kuleksimasta 15 monikansallisella, postikulut 3 juuroa eli ei paha. Nätti on ja Belga tykkää. Hänellekin näyttää sopivan hopea, sai aikaisemmin yhden vanhan sormukseni ja sitäkin hän on pitänyt jatkuvasti. Nyt tungin tietysti mukaan myös runsaasti apetta eli passioneja ja paria juustoa, karkkia vähäsen, kuivahetelmää ja mehuja. Tämän viikon hän oli taas elänyt pastalla ja tomaattipohjaisella soossilla, joten yritän torpata mukaan enemmän jotakin kivaa ja makoisaa herkkuva (sekä vitamiinoja).

 

Ruuaksi laadin valtavan isoista herkkareista ja sekalaisista vihanneksista wokkia, kylkeen riisiä sekä pari kalapiffiä, joissa oli pinaattisössöä sisällä. Njam, oli herkkuva! Lisäksi lueskelimme ja naureskelimme samalle kirjalle (alla maininta), kälättelimme joutavia, puhuimme tietysti ruuasta sun muuta. Ei mitään erikoista, mutta oikein viihdykästä taas vaihteeksi. Innostuin vielä illan mittaan imureeraamaan ihan partsia myöten, koska tuo liikkuva karvakasa pölisee pahasti vieläkin. Pyyhiskelin myös pahimpia pölyjä ja pyykkäsin. Editoin vielä vähän paria kirjoitusta, vaiheessa ne vaan ovat vieläkin. Ei jaksa irrotella, ei oikein tule sellaista ulosantia kuin itse toivoisi, vaikka aineksia on! Piru. No, laitoin ne kuitenkin menemään, jonoon siis...

 

Päivän slogan: My mind is going! I can feel it. I can feel it.

 

Päivän biisi: No Pride

 

Luettua: Lauri Puintila – Kaappari Lamminparras, osahan muistaakin 1978, ensimmäinen varsinainen kotomainen lentokonekaappaus. Tässä selvitys, mitä takana oikein oli ja aika perusteellinen sellainen. Mielenkiintoista, mikä ajaa ihmisen äärimmäisiin tekoihin... muukin kuin raha. Lukekaa ihmeessä, ei niinkään kirjoitustavan vaan oikeasti sisällön vuoksi! Ymmärrätte ehkä motiiveja paremmin. Kathy Reichs – Luiden viesti. Tempe Brennan tällä kertaa Syvässä Etelässä keskellä omituisia murhia sekä ihmissuhdesotkujen keskellä. Perus-Reichsia, täyttää tehtävänsä. Mielenkiinto säilyy jne. Kesäkirjaksi ok. Inna Latiseva – Ryssänä Suomessa, kertomus naisesta joka nai elämänsä miehen Suomesta ja mitä siitä seurasi. Katkeraa kertomaa, mutta myös upeita näyttöjä naisen onnistumisesta. Hiukka häiritsee jonkinlainen oman itsensä korostaminen – ehkä se on tarkoituksellista tässä tapauksessa. Karua kerrontaa kuitenkin siitä, kuinka venäläisvihamielisiä suomalaiset ovat tänäkin päivänä. Oi ennakkoluuloiset, lukekaa ja muut myös. Ei tämä maailmankirjallisuutta ole, mutta mukava, että joku taas luottaa itseensä ja antaa arvoa itselleen joka ajassa ja paikassa. Juha Paakkinen (koonnut) – Yhdeksänmetrisen maasian poika, 1001 parasta käännöskukkasta. Hillittömän hauskoja käännöksiä, joista osa tosi tuttuja jo ennestään. En voinut olla ääneen hekottamatta taksoa odotellessa ja Belgan kanssa tälle naurettiin ääneen. Oikein hyvää kesäluettavaa vaikka pienemmissä erissä. Englannin kieleen tutustuvalle (tai suomen kieleen!) hervoton oppitunti ;DDD Enemmänkin ehdin... lisää myöhemmin!

 

 

 

VIELÄ ON VAPAATA JÄLJELLÄ – HETKI AINAKIN!