Huh, painostus ilmojen taholta jatkuu. Ilma ei liikahda mihinkään, edes pihahaapojen lehdet eivät värähdä :o. Eilen tuli jokunen hetki vettä, n. minuutti kerrallansa (siis ainakin niin, että minä näin). Illankähmeessä pikkuisen enemmän, onneksi oli edes pilvistä. Hei, nyt just alkoi sataa! Silti on tukahduttavaa. Taksossa sen sijaan oli ihanan viileän oloista, tosin taksoherra sanoi ei-huomaavansa koko asiaa eli oli varmaankin täysin normaali ilmastointi. Niin äkkiä sitä tottuu kaikenlaisiin mukavuuksiin *köh*. Varastolla edelleen ainut vilvakka paikka on tupakkahuone ja eräs toinen tila. Niissä ilmastointi pelaa – ei missään muualla.

 

Kotona on ihan sama. Parvekelasejakaan kun ei voi pitää levällänsä kissan takia tai sitten täytyy taas laittaa ovi kiinni – yhtä tyhjän kanssa siis. Nyt olen viritellyt lasit niin raollensa kuin se on mahdollista ilman, että kissa niistä vielä mahtuisi. Samoin makkarin pikkuikkuna on nippa-nappa raollansa. Sekin täytyy muistaa sulkea ainakin töihin lähtiessä, ettei siitä sada sisään. Kerran jo ehti sataa – se näkyy...

 

Kaveri naapuritalosta laittoi eilen meiliä, että tänään katsotaan sitten kummankin asunnot. Saas nähdä, samoja vaurioita tuntuu sielläkin olevan eli palovammat lattiassa (Hörhön prle!) ja jotain pientä. Kuitenkin minua kovasti tuo innostaisi. Hermoilen aina ja haluaisin, että asiat sitten myös tapahtuvat eikä niistä vaan puhuta. Tyypillinen neitsyt siis *tsihih, neitsyt mainittu!*. Mutta siihen asti olemme siis päässeet; hän on kiinnostunut ja olisi valmis muuttamaan mahdollisimman nopeasti, jos kaikki on ok. Peukuttakaa, oi ihmiset! Äh, taas minä kirjoitan tästä, vaikka lupasin, että en koskaan enää. No, ei pidä luvata, ei, ei todellakaan. Ei siis asiasta tällä kertaa sen enempää. Pidän teidät kyllä hyvin informeerattuna tilanteesta, se on varma  ,D

 

Muuta ei olekaan tapahtunut. Eilinen meni taas tätä asiaa pähkiessä ja töitä tehdessä. Kyllä, ihan oikein luette. Meillä on juuri sen verran väkeä osastolla, että on myös töitä. Eli normieloa. Tänään pitäisi lopultakin saada vietyä repsut uusittavaksi Arvaustaloon. Kyllä minä vien, kun kirjoitan sen tähän ylös. En kehtaa olla viemättä. Siitä tämä loki on hyvä keksintö -> oma ”pakko tehdä, kun tuli kirjoitettua kerta” –lista. Kuvassa suurinpiirtein meikäläisen aamuannostus... ne kuulut sateenkaarimömelöt!

 

 

Kävisiköhän tänään Serkuissa vai vasta huomenna? Ehkä huomenna, kun torstaina tulee leipäkuljetus suoraan Tallinnasta ja samalla myös muuta taravaa. Adjika alkaa taas olla loppu, sitä kuluu ihan tajuttomasti joka paikassa. Se muuten sopii salaattiinkin ihan helkkarin hyvin, jos pitää vahvoista mauista. Eli sekosalado ja vaikka donaria, raikkua tms. mukaan ja päälle vähän Serkkujen Kreeka salat (etikkatuoresäilyke, jossa porkkanaa, kurkkua, sipulia, vähän paprikaa) ja adjikaa, jo vain sitä syö *örps*. Samoin pitäisi hakea taas suitsujuust künslaugaga – ja kukeseenjuustu, njam. Niin ja ne tavalliset Belgalle... Tulee taas nälkä, hitsi. Menenkin keittämään vaihteeksi kaffetta ja kas kummaa, tomaattileipiä basiliskon kanssa – aamupala johon en ole vuosien aikana ehtinyt kyllästyä.

 

Päivän slogan: Ainoa tapa pysyä terveenä olisi syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä!

 

Päivän biisi: Take It As It Comes

 

Luettua: Fred Vargas – Jalattomat, elottomat . Omalaatuisen poliisin murhatutkimus vielä omituisemmista murhista ja niihin liittyvistä asioista. Välillä ei tiedä, itkeäkö vaiko nauraa – todella outoa puuhaa ja kummallisia ihmisiä, merkillisiä tapahtumia ja tapoja, erikoisia työkavereita, peräti ihmeellisiä uskomuksia – vai onko sittenkään. Tykkäsin, mutta tämä on todellakin erilainen dekkari eli ei mikään normijännäri. Vaatii asennetta ja ehkä hermojakin... ,D Lisäksi luettu melankoliseen mielentilaan sopivaa Sinuhea, kuten joka kesä on tapana.

 

 

 

POLKA HERMONA JÄLLEEN KERRAN – PEUKUTTAKAA SIIS!