Eipä taas paljoa naurata. Tulin vain kertomaan, että kahden päivän nukkumiset eivät auta siihen, että väsyttää taas koko viikon. Esimakua siihen löytyi jo viime yöstä. Älkääkä sanoko, etten nukkuisi päivällä. Siitähän ei tulisi mitään, vai selviääkö joku teistä 3 – 4 h unilla kovinkin pitkään? Ketuttaa niin, että silmissä hämärtää. Pakko se vaan on, mennä taas, tehdä taas, jaksaa taas, ihan koko hemmetin viikko.

 

Ei, minä en aio vali-vali-valittaa enää enempää. Tsekatkaa joku aikaisemmista postauksista – tämä on taas niitä erittäin pahoja päiviä. Todella pahoja, itse asiassa. Kaikki on päin h*ttiä!

 

Enkä ole saanut edes mitään järkevää aikaiseksi.  Vain aivan pakolliset asiat. Ketuttaa sekin, pitäisi ja pitäisi. Argh. Miksi minä en saisi olla kotona, jos minua särkee, sattuu enkä pysty edes kävelemään ja – no joo, unohtakaa koko juttu! V*ttu!

 

 

 

KRANTUSTI PUHUTELTAVA WELHOTAR LÄHTEE VARASTOLLE!