Perjantai ei enää tarkoita meikäläiselle mitään mukavaa. Se tarkoittaa enemmän ahia eli retkeä työpäivän jälkeen. Ehtiikö vaiko eikö ja jos niin mitä? Saako kaiken mitä tarvitsee ja haluaa? Prle, on tämä yhtä kushelvettiä taas vaihteeksi. Kirjoja on nimittäin menossa iso kassillinen ja tulossa samanlainen. Saa jäädä muonat sitten vähemmälle. Paha vaan, että jömmassa ei paljoa ole eli pakkasessa ei ole – yllättäen – vihanneksia! Grrr.

 

Lisäksi aamu menee koulutuksessa ja iltapäivä kiireessä. En tykkää enää perjantaista. Tai tykkään, tykkään perjantai-illasta. Heti siitä lähtien, kun saan itseni pitkälleni sänkyyn ja uuden kirjan pieniin pulleisiin kätösiini! Ja voin heittää ns. vapaalle, tosin tiedän särkyjen olevan megalomaanista luokkaa, mutta eiköhän siihenkin avitusta löydy. Lauantaita vasten voi ottaa vahvemman kipumömelönkin tarvittaessa. Belgarionia se ei haittaa. Toisaalta, ei se enää puoliltapäivin edes vaikuta. Ja nukkumaankin voi mennä tänään ja huomenna sekä vielä sunnuntainakin tosi monta kertaa. Se hyvä puoli tässä on, ei muuta.

 

Ketuttaa, kun arkisin ei jaksa kuin pakolliset eli eväkset ja kissahommat. Kaikki jää viikonlopuksi, ihan kaikki. Eikä millään huvituttaisi eikä kyllä aina jaksaisikaan... Minä tarvitsisin kodinhoitajan! Siinäpä se. Ei, ei mitään kotiapulaista vaan selkeästi vanhanaikainen kodinhoitaja. Jos olisi miespuolinen, olisi vielä silmänruokaakin. Mitään muuta minä en sillä kyllä tekisi. Mutta joku hoitaisi kaikki hommat kotona, olisi se sitten mukavaa. Voisin minä sitten vähän muonaa värkätä, en ehkä edes joka päivä. Mutta toisinaan ,D Siivous ja kaikki muut hommat hoituisivat kädenkäänteessä *unelmoi*...

 

Varastolla ei vieläkään mitään uutta. Osastojen uudelleenjärjestelyjä ei ole vieläkään lyöty täpöllä lukkoon. Meiltä kuitenkin muuttaa pari ihmistä pois, tilalle tullee tod.näk. kolme. Osa talon sisältä, osa ei – tarkkaa tietoa siitäkään ei vielä ole. Iso Päällikkö runttaa asiat niin oman päänsä mukaan, että kenelläkään ei ole vielä varmaa tietoa asiasta, vaikka päätösten pitäisi olla ns. demokraattisia. Just ja joo, ei puhettakaan. Odotamme siis ketkä ilmestyvät tänne, osan nimittäin pitäisi aloittaa jo ensi viikolla =O

 

Tänään pitäisi sitten uuden ohjelman ja asiakirjapohjien toimia jo täpöllä – kauhulla odotan sitä sotkua, mitä on tulossa. Arrrrrrrrrgh! Jonkun aikaa rinnalla pyörii vielä vanha versiokin. Menee lievästi sotkuisaksi asioiden hoito. Lisäksi ihan kiva harjoittelija laittelee eteenpäin niin pirun rumia papereita, että entinen chiiffi olisi litannut heti päähän A4-kasalla. Karmean näköistä suttupaperikopiota – ei käy. Pahaa tekee. Tosin joku väitti minuakin pilkun seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi... minä vain olen lievästi täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti, mutta vain joissakin asioissa. Ja talosta ulos menevät tärkeät (Aidosti Tosi Tärkeät) paperit ovat sellaisia, että minä nyt sentään katson, mitä täältä lähtee, pirulauta. En kyllä kehdannut mennä sanomaan, kun terävämpi pää ei ole asiasta huomauttanut. Mutta kyllä vaan on karmeeta kattoo  =I

 

Uhh, kauppalista on tekemättä. Pitänee edes laatia sellainen, vaikka kaikkea en saisikaan tuotua. Jospa Belgarion voisi huomenna käydä noutamassa loput sekä apteekissa – täytyykin soittaa ja kysäistä asiaa.

 

Mutta nyt kaffetta, sillä ajattelu kangistaa nopeasti ja mömelöitäkin olisi jo kova tarvis!

 ---------------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Hei, mä sainkii eile semmose kirjolihapullikan, eiku siis fisuboltsin tai jonku. Toi mikrotti semmose ja pilppo mulle. Soli joo fisuu, punast fisuu mutt semmosen pullan – vähänks oli outo, mutt aika heekkuu. Eikä antanu ku yks vaa, saita son. Sitt väitti, ett on sualast ja mä alan ykää ja muut. Höh! Sain mä kuiteskii tavismuanaa ja muut. Sitt mä en tajuu, mihi se suulis oikee o  menny, ku ulkon o ihan älden galsaa eikä siälä voi ees maata, ku kaikk o iha kosteet. Vaiks ei niinku sisää sada, mutt silti on niinku semmone inho fiilis. Jäks, en tykkää! Mä diggaan suuliksest ja lämpösest. Möhkö ei, mutt sill ei oo välii. >o< Eikä se oo ees ottanu fotoi, ei ostanu mulle puuta eikä mitää. Mä oon iha heitteill... tai no, kyll mä goisin ja muuteskii makoilen sen viakus – mutt se onkii eri asia. Ja täss fotoss en oo sitt mä!

 

Kliffaa viikendii hei kaikill kavruill!

----------------------------------------- 

Vincent se vaan jaksaa märistä kuten emonsakin.

 

Päivän slogan: Kompastumalla voi joskus välttää kaatumisen!

 

Päivän biisi: Just niin mä tulin Turkuun

 

Luettua: Steph Swainston – Kuolemattomien kaarti, tuota ja noin... olisiko ollut parempi jättää vaikka osan nimistä suomentamatta? Tätä ei ollut oikein mukava lukea, siis joku vain tökki. Tarina on ok, mutta kaikkien nimien jne. suomentaminen (enkä tieä edes, mitä ne alkukielellä ovat olleet) teki tästä jotenkin lapsenomaisen, vaikka kyse on normifantasiasta. En hirveästi siis pitänyt, tsorgen vaan! Kristín Steinsdóttir – Omaa tietä, aika vinkeä islantilaisopus. Vahva nainen, joka nyt elää jo vanhuuttaan ja muistaa rakkauttaan sekä aikaisempaa eloa, samalla keksien erilaisia vinkeitä tapoja täyttää päivänsä erilaisilla puuhilla. Hyvä, taidokas opus. Suositan ja linksussa kohtuuhyvä kuvaus! Martin Walker – Poliisimestari Bruno, pienen ranskalaiskaupungin poliisi selvittää rumaa murhaa. Hienoa ajan ja paikan kuvausta, ruokaa ja oikeaa, pikkukaupunkilaismentaliteettia. Aika kiva dekkari, ei niinkään juonen takia (vaikka sekin saa kaupungin sekaisin) – pidin kuvauksesta ja tunnelmasta sekä tietysti ruuasta! ;D Rax Rinnekangas – Kertomus ainoasta rakkaudesta. Hmm, kaveri fotaa paremmin kuin kirjoittaa, tsorgen taas. Aika kömpelöä lapsuuden ja nuoruuden sekä rakkauden ym. kuvausta oudoilla tasoilla. Tragediaa siellä, outoja tapahtumia täällä. Ähh, ei vaikuttanut meikäläiseen... ei edes odottelu- tai reissukirjana. Merja Rehn – Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä, ei paha. Expatin elämää ja kokemuksia, monille varmaankin tuttuja. Ihan luettava opus, enemmänkin olisin lukenut ja ehkä vähän henkilökohtaisempaa tekstiä. Melko yleisluontoista kuvausta, kelpaisi vaikka oppaaksi Brysseliin muutavalle. Lojaalia ja reilua tekstiä, siitä plussat – ei turhaa koristelua ja kantansakin leidi ilmaisee vahvasti, jota tietysti aina pitää kunnioittaa.

 

MONTA KASSIA JA KISSIKENKÄT – MENOKS!