Se on taas maanantai ja työviikko. Tulossa melkein yhtä karmeaa kuin viime viikolla. Oli paikallaan jättää päivitykset mahdollisimman vähiin. Silti sain kärsiä ja kärsiä eli aivan pilviä hipovaa särkyä, sellaista, että olisin mennyt lääkärille. Jos lääkäri olisi joku muu kuin se uusvanha omisarvis. Eli pidin särkyni ja troppasin iltaisin sekä lepuutin, lepuutin ja lepuutin. Lepuutin koko ajan, jos en tehnyt töitä. Auttoi sen verran, että pystyin olemaan duunissa. Ja tosiaan – ei apuja, vielä perstaina tein puolen päivän jälkeen kiireellisiä naapuriosastolle. Informeerasin kyllä Upoa asiasta jo alkuviikosta, mutta kuten sanoin, ei ulkopuolista apua palkattu! Kele... en minä tällaista kauaa jaksa. Lisäksi toimenkuvastani käydään kädenvääntöä eli mitä kaikkea lisää minulle tungetaan. Jep, jep-jep.

 

Muutoin viikko meni siis pelkästään lueskellessa ja lepuutellen, ei ollut todellakaan edes intoa mihinkään muuhun. Suoraan sanoen, en pystynyt muuhun. Ja kyllä, se ei näy ulospäin, jos tuntuu, että joku puukottaa niskaan ja lapaluuhun samalla kun koivet huutavat hoosiannaa. Patenttineuvoja kyllä tuli ”venyttele, käy hieronnassa, uimassa”. Prle, kävisin toki, jos pystyisin. Juttu on vain niin, että kun nämä krampit heittävät päälle, ei pysty yhtään mihinkään. Korkeintaan varovasti itse hieromaan ja aivan pikkuisen venyttelemään. Että se siitä – joidenkin se on kovin vaikea ymmärtää!

 

Roudausretkelle sain sentään Hörhön mukaan, että viikon ruuat sun muut tarpeet sekä vähän jömmaruokaa sain varastoon. Tosin siitä seurasi, että hän viihtyi täällä sitten jonkin aikaa.  Ei, hyvässä kuosissa tuntuu olevan. Sai jopa viime viikolla hoidettua asioitaan viranomaisiin päin ja silleensä – paremmalta siis näyttää siinä mielessä. Taas yritin tsempata ja tein yhden anomuksen ja lausunnon liitteeksi, josko kaikki vähitellen hänellekin kirkastuisi hiukan edes. Tarjosin molemmille lauantailounaan eli Belgarionille ja Hörhölle; lohkopottuja (itte minä tein, kuorineen) ja kevätrullia (minisellaisia, Liiteri avusti), tsatsikia ja vihanneshässäkkää. Jälkkäriksi kohuked ja keksejä, njam. Molemmat olivat tyytyväisiä – itse myös. Ei se kummalta lounaalta kuulosta, mutta meille kaikille tuollainen ateria kerran viikossa on jo aikamoista juhlaa ,D

 

Belgarionilla on nyt tenttiviikko, joten lastasin hänelle repun puolilleen evästä ja mausteita. Tsempatkaahan kaveria – tai taitaa se päästä läpi muutenkin, pakkohan sen on, ei ole muita vaihtoehtoja. Ruotsin tentti onkin vasta seuraavan jakson jälkeen. Pakollisen englannin hän jo suoritti, oli mielestään kepoisa =O No, minä taas kerroin omasta kokemuksesta aikanaan ns. valtion pienessä kielikokeessa, joka taas oli minusta aivan äärihelppo.... Sain omituisia katseita kummaltakin osapuolelta.

 

Tällä viikolla tarjolla muutoin: tänään kirjapaketin nouto, huomenna atk-tukikoulutusta, sitten osastokokous seuraavana päivänä. Ja töitä joka välissä, ja vähän vielä lisää töitä. Sain Upon suostumaan siihen, että pidän toukokuussa kaksi viikkoa lomaa heti Työn Päivän jälkeen ;D Jee, voin odottaa edes sitä. Sitä ennen on parin viikon päästä jokunen päivä ja päästäisen molemmin puolin päivä. Kyllä se on jostakin lepoaikaa otettava! Minä taidan olla vanha... en tunnusta. Pikemminkin nämä kaikki kivut ja säryt saavat aikaan sen, että tarvitsisin oikeasti lepoa enemmän. Arki menee aina iltaisin jotakin tehdessä; ruokaa pitää laittaa (kun en suostu ostamaan enkä syömään mitään puolivalmisteita!), vähän siivota, vaatteitakin huoltaa ainakin joskus, kissan kanssa edes yrittää seurustella, kirjoittaa jonkin verran (päivittäin – en ole jaksanut...), lukea tärkeimmät uutiset jne. Viikonloppuna taas on ns. pakkkotyöt eli siivousta sun muuta, pyykkäystä ja isompaa vaatehuoltoa. Ei se mitään, mutta ei siitä koivet ja nyt sitten selkä ja niskakaan hyvää tykkää! Olisi niin kätevää, jos olisi vaikka semmoinen miespuolinen kiva kotiapu ,D Valitettavasti ei ole.

 

No niin, tässä siis tavanomaiset alkuviikon väninät – päivityksistä en sano mitään. Eihän tätä lokiakaan juuri kukaan taida enää viitsiä lukea. Menen piruuttanikin ulos tupakalle ja katselemaan sekä kuuntelemaan lumen sulamista....

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kavrut! Siistii, hei. Siis nyt mä vast pääsen itte skrivaa tänne. Toi oo mitää tehny, vonkunu vaa ja maannu. Hätäsee antanu mulle safkaa, no se on kyll ollu heekkuu melkee joka päivä. Me saatii semmone ylläripaketti, ku toi oli valittanu muistatteks siit kissimuanast. Nii ni mä sain sitt semmosii hianoi puukkei ja pussei koko laatiko >o< Nyt toi säännöstelee niit sitte. Siin oli kans mukan piiiiiitkä kirje, ku toi luki mulle. Mutt hyvä,ett se laitto valituksen menee siit safkast. Ei se uskaltanu mull sitä antaa ees, soli sellast paha hajust eikä mukan ollu ku pari pipanaa ruakaa. Ett joku fiba niinku siälä. Nii ni mull on nyt vähä monipualist safkaa. Sitt mä sain viäl fisuuki, iha oikeet semmost, ku toi Miäs toi, siis toi Hörhö meinaa. Mä sanon vaa Miäs, ku son helpompi sanoo. Nii ni soli ostanu jotai oikeet fisutint, mitä se toi ja möhkö paisto niill ja mä sain sitt biitin itellee, njammmmmm. Saa tuada toistekkii, semmost vaaleet fisuu, mä tiijä mitä soli. Mutt heekkuu kummiskii. Ja sitt mä goisinkii se viakus, tsihih. Menny mami viakkuu olleskaa – siällähä makaa yksinäs sitte, ku on vihaskan ollu mulle jostai pissimisist hankee tuala partsil sun muist pikkuse hölmöilyist. Toi ei oo, se jaksaa leikkii mun kaa mylpyröill ja kaikill. Ja Poikakii kävi, meill oli tosi kliffaa. Ja sitt Miäs söi jotai kanajudekaa, mä sain taas biitin. Mami söi vaa vihanneskei, tylsä mami! Nii, ett kissinpäivät on ollut, joo. Ja partsiltki voi jo tsiigaa kaikkii, ku ne hirveet lumikökkänät putos. Sillo mua kyll vähä pelotti, ku hirvee mekkala kävi. Kuulu vaa tumps-tumps ku ne putoili. Ai ett... mä meenki aamusafkall nytte... Toi kuva, soon ku mä – melkee ja son täält. 

 

Kliffaa viiko alkuu kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, kaikkien kaveri – jotka antavat lihaa tai kalaa...

 

Päivän slogan: Minä vain yritän ja yritän – ilmeisen turhaan!

 

Päivän biisi: Sleep Together

 

Luettua: C.J. Samsom – Talvi Madridissa  ehdottoman suositeltavaa, tunnelma erikoinen... Enlantilainen palaa Espanjaan II maailmansodan aikaan etsimään toveriaan, jonka tapasi viimeksi Espanjan sisällissodan aikoina; rakkautta, vakoilua ja juonittelua. Welhotar piti! Pekka Peltonen – Mutta kaipaus pysyy, ei toimi – ei, valitettavasti, vaikka kuinka yritin ymmärtää anopin manipulointia sekä kurjuuden maksimoinnin kertomista osittain uskonnon varjossa. Carolly Ericksson – Tsaarin tytär, historiahömppää, ei sidoksia totuuteen, sillä henkiin jääkin Tatjana.. Hömpän kavereille makupala myös tyyliltään. Percy Jackson – Salamavaras, toimii nuorisokirjana, vaikka hiukkasen matkiikin Pottereita – saa ehkä jonkun kiinnostumaan antiikin tarustosta, jossa sitä itseään löytyykin melkoisessa määrin (kauhua, julmuuksia, verta ja kieroilua!). Juha-Pekka Koskinen – Punainen talvi, Kemistä Espanjan sisällissotaan. Tämä toimii osittain, mutta jotakin sanomatta jää. Olisiko kuitenkin se aate, joka tässä jää kakkoseksi kaikesta huolimatta. Vuorokerronta ei oikein toimi. Risto Kettunen (toim.) – Sörkän sulattamo, Tosiasioita ja tarinoita Helsingin vankilan ja sen henkilökunnan vaiheista. Just, odotin kertomusta enemmän vankilasta, vangeista ja heidän oloistaan. Tässä kuitenkin todella keskitytään enempi henkilökuntaan ja vankien olot ym. jäävät kakkoseksi. Vain historiafriikeille tai vankeinhoidon palveluksessa olleille sekä Helsingin historiasta tod. kiinnostuneille. Ally O’Brien – Agentti, kirjallisuusagentti joutuu hässäkkään ja on lähellä joutua vankilaan sekä menettää maineensa. Enempi hömppää, seksiä ja kieroilua – ei oikein maistunut, reissukirjana käypäinen.

 

MENNÄÄN, MENNÄÄN – EIHÄN TÄSSÄ MUUTAKAAN VOI... =(