Welhotar tässä otti pienet unimaratonit, kun on ollut niin väsynyt. Otin avitteeksi kaksi nappia ja johan uni maistui. Goisin öbauttiarallaa 7 h, tosin heräsin kaksi kertaa pidemmäksi aikaa, mutta sain uudestaan sen hiekkamiehen kiinni. Nyt voisi vielä nukkua vähän lisää, ehkä hiukan myöhemmin. Onkin jo oudosti parempi olo ,D

 

No niinhän siinä tietysti eilen sitten kävi, että vedin yksin koko roudauskeikan. Varsinainen urheilusuoritus sekin siis. Osa tavaroista (kaupassa tarkoitan) oli pakko jättää pois, esim. pesuainetta on vielä vähän. Kirjoistahan minä EN luovu. Luovuin myös apteekkikäynnistä, se olisi vienyt liikaa aikaa. Mutta sain kuitenkin raahattua kotoon kassillisen kirjoja ja kassillisen muonaa sekä kissanpuruja ja –ruokaa riittävästi. Omat appeet ovat melko kehnonlaisia, mutta kai niistä jotakin saa väkerrettyä – soijarouhetta on kotona, samoin pakkasessa jotakin pientä. Näillä siis mennään joka tapauksessa taas seuraava viikko! Prleen Hörhö nimittäin teki oharit – soitti ja lupasi tavata klo 15, soitti uudestaan klo 16.15 ja lupasi olla paikalla ehd. klo 15! Kavereilla oli sen verran hupaa omissa oloissaan torpassa, että lätkäisin samantien lähentymiskiellon muutamaksi päiväksi. Marinoikoon nyt itseään, prletto! Muuten mitään, mutta lupaukset on minusta pidettävä – jopa Pihi-Polkalle annetut lupaukset...

 

Onneksi tuli kiva normitakso, noori mees, joka apusti kantamaan kasseja ihan ovelle ja piti vielä ovea auki, että sain kaikki kannettua kunnolla sisään. Kysyi vielä, selviänkö varmasti. Ja tämä kaikki maksun jälkeen ,D Kyllä normitaksoissa on usein mukavia ja avukkaita kuskeja, kiitos vaan kaikille, jos joku sattuu tämän lukemaan. On kyllä täysiä sukupuolielimiäkin, mutta invataksoissa niitä on vielä suurempi osuus! Tämä jo muutaman vuoden kokemuksella ja joka päivä taksoja käyttävänä lausuttuna totuutena.

 

Belgarion on tulossa tänään lounaalle. Hän saa vaihteeksi thai-tai-kalakeittoa, siihen on ainekset ,D Tosi ylläri, lisäksi savulohipasteijoita ja mustikkakakkua – njam. Itse maltan tuskin odottaa ruoka-aikaa. On jo nälkä nimittäin, vaikka juuri vetelin aamupalaa. Hitsin hyvää leipää osui taas käsiin, nimittäin Linkosuon Tuhatjyvä. Yleensä syön vain paahdettua ruisleipää, mutta tämä onkin semmoinen vaihtoehto joiksikin aamuiksi. Tungin pakkaseen ja jätin framille vain jokusen palan, njam. Paahdettuna aivan loistavaa aamukaffen kanssa. Saa Liiteristä(kin) ja oli 50 % halvennuksella (no en minä sitä muutoin olisi ostanutkaan...).

 

Vein viikolla reseptejä Arvaustaloon uusittavaksi ja eilen menin niitä noutamaan. Aivan kuten arvelin, uusi lekuri haluaa tavata minut ja oli uusinut vain parin viikon lääkkeet. Voihan vettu! Minen jaksa taas sitä selvittelyä mitä-miksi-kuinka jne. Pakko se kai on taas yrittää, aika olisi torstai-aamuksi, hyvä sinänsä. Olen silloin jo repopuhki ja koivetkin alkavat olla jo sen näköiset, että kipeät ovat jo katsottaessakin. Repikööt leidi sitten siitä hjuumoria. Tiedän vaan, että kyse tulee taas lääkkeistä ja lääkekokeiluista *huokaus*, se on aina sama juttu. Uskoisivat nyt jo, että kokeiltu on ja jos ei kunnon mömelöitä irtoa, näillä ainoastaan hätinään pärjäilee. Argh, inhottaa ja ketuttaa jo etukäteen, kun tiedän tarkalleen, mihin hän tulee iskemään kiinni. Onneksi tässä on aikaa valmistautua.

 

Muuten olen sitä mieltä, että tämä HS:n kolumni sipaisee hyvin todellisuutta – on oltava varaa köyhäillä ja heittäytyä vapaaherraksi! Köyhä ja pienituloinen ei siihen yleensä pysty.

 

Jahas, toiset aamukaffet tässä, kahvituttaa ,D

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä jo eilen aatteli, ett mamiska tuukkaa enää ikinä himaa. Hirmu kauan soli pois. Sitt mä vaa venasin ja venasin, käväsin uuren sänkyn kulmalkii istuskelees (toim.huom. karvapölinää on mahdoton olla huomaamatta!) ja sillee. Ja sitt se tulikii, soli käyny ita itte ja yksi hakees mulle kaikkee =O Hei, siis mulle ruokii ja purui ja kaakkii ja kaikkee. Ihan soli väsy ja reporäks, mutt mua varte siis niinku hei. Ei sill paljo muut ollukkaa, karseest kirjoi ja vähä jotai ihmissafkaa, niinko vihanneksii. Niit mä ku en syä. Eli mull on tiados sitä parast kissinmuanaa sitt kummiskii koko viikoks. Mmmmm, kilti mami <3 Ja Poikakii on tänää tulos käymää, se ottaa taatus Repun mukaa. Ja sitt mä kuulin, ett toi meinaa laittaa jotai fisusafkoi, kahenlaist viäl. Varpist mäki saan jotai heekkui siin samall, ainaskii Pojalt. Ku mä meen ja tuijotan, se ei voi olla antamatt ees vähä. Ja mami menee ittekki samaa halpaa ain *kollivirn*. Mä oon aika tehokas kundi, kun mä alan sille päälle. Toll ei ollukkaa sitt enempi kuvii munst, eikä ko tsiigataa viälä...löyty siält tommone, miss mä kattelen ovelle, onks joku tulos. Ei kyll paras foto, ko son kaukaa otettu meinaa. Mä en oo oikee edukseni tossa, hmph. Mutt antaa olla, tän kerran.

 

Kliffaa viikendii kaikill...

----------------------------------------- 

Vincent, tällä kertaa kilttinä kuin mikä.

 

Päivän slogan: Yritä olla kiltti itsellesi – kukaan muu ei sitä kuitenkaan ole!

 

Päivän biisi: Love Me Two Times

 

Luettua: Anna Jansson – Haudankaivaja, Gotlannissa tapahtuu taas. Omalaatuisia murhia ja murhayrityksiä, murhapoltto ja muutakin erikoista. Kyläläisillä on omia salaisuuksia ja rakastavaisilla erimielisyyksiä; kaikki kaivetaan esiin poliisitutkinnan alkaessa. Maria Wernillä itselläkään ei mene hyvin noin henkilökohtaisesti ajatellen – sekavuutta riittää myös kirjaimellisesti. Janssonilta jälleen mainio gotlantilaisdekkari, suosittelen kirjailijasta pitäville, ei kuitenkaan ihan parhaasta päästä häneltä(kään) jostakin syystä. Mutta aivan lukukelpoisa opus ja lisää taas siellä toisaalla!

AI, ETTÄ JOTKUT URHEILUKISAT JOSSAKIN - VAI? =O