Ai että, kyllä taas tunsin itseni niin helkatin tehokkaaksi (ja siis ylityöllistetyksi) eilen Varastolla. Täsmällisesti laskien olin kustannuspaikalla 8 h 20 min. Ruokataukoa sen verran, että lämmitin eväkseni ja söin ne. Keitin kaffet, jätin tippumaan ja tein töitä,  hain mukillisen kaffetta ja join sen töitä tehdessäni. Pari kertaa ehdin ihan kuuselle asti, jonkun kerran tupakalle. Hemmetinmoinen kiirus ja härdelli. Yritä siinä pitää mielessä kahden seuraavan viikon hommia, päiviä ja läsnäoloja sekä muuta mukavaa. Mutta selvisin, minä kyllä selvisin... *phuuuuuuuuuuuuh*, pakko.

 

Karkasin sen verran ajoissa, että ehdin poiketa Serkuissa. Sain tarvitsemani appeet, vuoronvaihto oli käynnissä ja paljon asiakkaita, joten en jäänyt edes juorulle. Se kostautui. Palmian kosto on karmea, Matkapalvelukeskus myöhästyi 17 min, joka käytännössä tarkoitti sitä, että minä odotin ulkona jäätyneenä tönkkönä puoli tuntia. Ihan kiva hei! Sitten tulee Taukki Takatukka, joka rouvittelee säälivällä äänellä. Kerroin jäätävän kylmästi, varmasti ilmaa jäätävämmin, että saan turpavyön kiinni, Malmille, pliiz. Eipä Takatukkakaan ollut puhetuulella. Heitti minut kotiin ja toivotteli sitten hyvää päivän jatkoa. Vielä hyytävämmin ilmoitin, että hyvää siitä on enää mahdoton tulla. Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöjä – ei mitään. Eli huoletta autot voivat olla myöhässä, ei sanktioita kellekään! Kele... ja aina pakkasella, myrskyllä tai hirveällä kelillä muutoin. Kohtalo?

 

No, kotona avasin oitis koneen tarkistaakseni pari meiliä. Tai siis yritin avata. Winkun prle ei käynnistynyt! Buuttasin koneen, käynnistyshärdelliä edelleen, mutta lopulta tämä alkoi toimia. Kävi jo mielessä, että pitääkö tämän kaiken muun paashan lisäksi vielä sännätä läppäriostoksille j:n alla – argh. Hermot olivat hiukkasen piukalla. No, nyt toimii, saa nähdä toimiiko illalla! *peukuttakaa*

 

Vieraitakin käväisi, leidi nouti jokusen kirjan ja seurusteli hetkisen – mukava oli tavata ja toivottavasti joskus voidaan vaihtaa kuulumisia ihan ajan kanssa. Olisi kiva tutustua paremmin... vai *nolostelee*. Ja toivottavasti kirjat olivat oikeat ja mieleiset sekä siinä kunnossa kuin pitikin?!

 

Sitten suoraan vääntämään intialaista kasvisjotakin. Hyvää tuli, heitin sekaan myös jämäoviilit ,D Sitä on nyt eväksenä kahtena päivänä. Kauppaan pääseekin vasta lauantaina ja silloin on varmaan pakko tehdä isompi ostoslista, voi ahneet ankeroiset sentään. Minen tykkää kauppa-asioinneista! Enkä listoista, varsinkin, jos ruokaa pitäisi ostaa pariksi viikoksi ja jotain juhlaakin muka pukkaa, ähhhh =(

 

En siis ole ehtinyt hakea The Virkaa vielä, sitä on kyllä jo moni Varaston sisältä hakenut – kuulin. Tänään varmaan täytyy nipistää sen verran aikaa jostain ja laittaa sekin haku ja veesee menemään. Kerta sitä on ehdotettu... leidi ei nimittäin ole näyttäytynyt eikä soittanut. Hmph, sillekin!

 

Mutta arvatkaas huviksenne, olinko illalla vähän väsähtänyt? Täh? Koivet elävät vieläkin omaa elämäänsä, nivelet särkevät ja turpoilevat, nilkat lenuavat joka suuntaan ja ovat äärikipeät. Ja Varastolla paleltaa, niin ja ulkona tietysti. Kotona nyt enää niinkään. Otin sitten vähän relaa, mutta lukeakin piti ja kissille syöttää kalaa ja kaikkea muuta tärkeää sekä ansiokasta. Niin että hänekseen se ehtoo taas meni. En minä mitään saa aikaiseksi arki-iltaisin, en todellakaan.

 

Mutta nyt greippaasti vitamiinit, ulos tupakalle ja sitten lukemaan aamukirjaa ,D

------------------------------------ 

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, on toi omituine. Eile saanu yhtää skrivaa eikä mitää muutakaa, vähä sain donarii. No nih – mutt sitt, tyrkätää semmost oikeet mikrottimest otettuu fisuu mullekii. Tosin se itte söi siit osan ja anto mulle sitt biittei lautaselt, mutt heekkuu se oli, juu. Ja viaraski kävi, mami ei antanu mun mennä sen kassill yhtää, nappas takamuksell. Mä oisin vaa halunnu tsekkaa, ett mahdunks mä sinne ja onks siälä mulle jotai. Ei noi ihmiset tajuu sitt yhtikäs mitää ikinä! Poika tajuu, sen Reppuun  mä saan tunkee itteni vaiks ihan kokonaa, nii ni se nauraa vaa >o< Mitäs siihe sanot – mamiiiiiiiih, mä tahon mun kanajutskan, just nyt. Hirmune nälkä ja nii vähä muanaa aina annetaa. *vali-vali-mourh* Mä ala mitää. Mä vaan ootan, ett tulee viikonloppu ja kaikkee kliffaa. Nyt mä oon taas vaa goisinu päivisi. Partsill ei voi olla yhtää, mun piänet ja söpöt tassunkat jäätyy ihan klapeiks. Eikä toi oo ottanu fotoi, ku ne ois niit samoi taas: mä goisin, mä goisin toistappäi ja semmost. Nyt on sitt tommone juttu, kai sekii on ihan ök sitte...

 

 

Kliffaa torjantait kuiteskii kaikill, mamilkii! Mitäs illall syädää?

 

----------------------------------- 

Vincent, utelias ja kronkeli heekkukarvatakamus ,D

 

Päivän slogan: Kun on oikein tehokas ja aikaansaava työssä, sitä on kotonakin sitten... väsynyt, kipeä ja kärttyisä!

 

Päivän biisi: No Milk Today

 

Luettua: Juri Nummelin (toim.) – Tankki palaa! Sotanovelleja vuosilta 1940 – 1944. Lukekaa tarkemmin hyvästä linkistä ja sen sivupalkista myös. Tästä myöhemmin siellä toisaalla. Sen verran vain, että osa novelleista tuntui tutunomaiselta, osansa lienee sillä, että pentuna kuuntelin faijan & frendien jurripäisiä muisteloita. Hyvä kokoelma ja jälleen erinomainen esipuhe - valtava taustatyö tähän on tehty! Petri Salin – Toinen nainen, jännäri, jossa palkkamurhaaja kokee kaikenlaista – onnistumisen iloa, jos kohta pieniä vastoinkäymisiäkin *tsihih*. Mutta lopussa kiitos, kirjaimellisesti, seisoo (tahi istuu) ;D Oikein kälmi tarina, josta minä pidin kovasti. Tästäkin lisää toisaalla sitten myöhemmin. Petri Laine – Surunkorento, scifi-novellien jälkeen kauhunovelleja. Aika eri tasoisia, eri aikakausilta ja eri tyyleillä, ehkä ei siksi aivan hirveästi vakuuttanut minua. Silti pidin kyllä, olisin ehkä karsinut vähän valikoimaa. Ja tästäkin siellä toisaalla...

 

MENNÄÄN VAAN – TEKOKARHUTURKKI JA PUNAISET MAIHARIT RULES AGAIN!

PS: Kuuma vanhanaikainen karpalomehu, siis oikein semmoinen sokerimehu, on muuten herkkuva!!!

PPS: Lopetettaisiinko jo tuo pakkanen? Jooko? Olisi mukavampi.