Edelleen sillä mennään, mitä ei ole. Väsyttää niin, ettei virtsalle taivu. No se sentään käy, mjunuaisissa ei tietääkseni *takoo, suorastaan hakkaa puuta* ole mitään vikaa. Mutta nuo stnan koivet, ne eivät toimi ja särkevät niin, että näköä ja ulkonäköä haittaa. Argh ja monta kertaa vielä.

 

Varastolla sentään töitä riittää. Just, paitsi saimme kaikki muut rotat hepulit, kun eräällä leidille palkattiin apua. Tuntipalkalla tyttönen avittamaan ruuhkassa. Kun akka luuhaa päivät pitkät pitkin taloa juoruamassa eikä viitsi – tämä on totta – tehdä EDES omia hommiaan. Kerrankin rotat yhtenä rintamana ovat raivoissaan. Meillä kaikilla on nimittäin todellakin tarpeeksi ja liikaakin töitä, yleensä ne vain ajoittuvat kehnosti. Eli pari päivää hemmetin kiireistä, sitten luppoa, sitten taas kiirettä jne. Sille me emme taas voi mitään, emme edes voi jömmata töitä tai siirtää niitä... No, tämä on tietysti työtilaisuus taas yhdelle nuorelle, mikä on ihan mukavaa. Mutta toteutus työnantajan taholta on kyllä niin paashaa kuin olla ja voi. Ennemmin kannattaisi palkata ns. yleissijainen, joka sijaistaisi vähän kaikkia tarvittaessa. Aina joku on sairaana, lomalla, lapset sairaana jne. Tämä olisi kaikkien kannalta parempi vaihtoehto ja helpottaisi hommia. Ei tulisi turhaa stressiä muillekaan. Mutta sehän olisikin liikaa vaadittu, että työnantaja panostaisi moiseen asiaan. Minusta idea on hyvä ja aion tuoda sen vielä esille! Nih kerta.

 

Olen nimittäin vailla kortisonipiikkiä lonkkaan ainakin kerran-pari ja se tarkoittaa 2 – 3 pvän sairista kerrallansa. Enhän minä sitä perstaina voi mennä ottamaan, se on varattu muihin tarkoituksiin. Selvityksenä asiasta tietämättömille: lonkan bursiittiin kortisoni hyvin pistettynä auttaa siihen stanalliseen kipuun siellä, vaatii lepuutusta, ettei kortisoni ns. lähde liikkeelle vaan pysyy siinä mihin se on pistettykin. Lisäksi minulla on hajapäiviksi sijoitettua lomaa, kuten näemmä muillakin. Olisi siis oikeastikin sijaistuksen tarvetta... Josta tulikin mieleen, että saisiko Welhotar rakentaa itselleen miehen, jos kerta joku vaimonkin?! Jostain hörhöstä voisi skalpellia taiten käyttäen (ehkä myös lobotomiaa...) saada oivan aviomiehen, joka hoitaisi käytännön hommat residenssissä. En minä muusta muuta tiedäkään ,D

 

Tänään on otsastomiitti ja asialista oli aika mitäänsanomaton. Tärkein tietysti tulostavoitteet – voihan vettu sekin. Asioista, joita on mahdoton arvottaa... kääk. Ja jotain muuta yhtä vekkulia. No, siinä menee iltapäivä. Onneksi Upo on suht tehokas myös puheenjohtajana. Josko ehtisi sitten käväistä Serkuissa huomenna jossain vaiheessa. Olisi ehkä tarvista...

 

Muuten minä olen vain jumalattoman väsy kaikkeen, myös oikeasti väsy! Ei edes suklaa auta O_O Tilanne on siis jo äärettömän paha.

--------------------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffanderit! En tiijä, mun miälest toi saa olla vaiks kuin väsy. Nimittäi eile tuli taas sitä fisuliinii, ihan piän biitti. Semmone heekkupala, mutt tuli kuiteskii muun muanan kaa. Siis mua varte tekitti iha, mikrotti ja kaikki, mmmmmm, kilti son. Siks mä vaa pistin kaikk sekasi, en sitt merkannukkaa, vaiks meinasin. Kävin sohottaas koko laatikon täytee. Toi ku tuli sai jo hermarit *tsihih*,  mutt sitt kaikk olikii kondiksess. Mä olin vaa rutannu ton yhen peiton ja sillee. Hrrr, ulkon on galsa enkä mä viitti olla siälä ku vähän aikaa aamust ja illast. Sen verta, ett ehtii haistella, käyks siälä joku salaa. Ei oo viälä käyny, ku mä kert vahdin. Muuta ei sitt ookkaa. Mä ootan vaa, ett sais jonku kunnon safkan eikä vaa heekkupaloi. Kyll se ehtii. Eikääääääääääääh, se laittaa sitä valkost höttöö just pussii tosa. Ei oo reiluu, mulle sitt jotai kans illall!!! Mä en ala *möks*. Ai ett mä puhun vaa safkast. No ku on tämmöst pimeet ja galsaa, mä melkee vaa goisin, ton viakus tai yksi. Ei oo muut kliffaa ku safka. Ai nii ja noi piänet kääpäset, mutt nekii loppu – mä söin ne nimittäi vegs >o< Tommose toi kaivellu taas jostai...

 

Kliffaa keskintait!

--------------------------------------- 

Vincent, heekkupeese kaavatuukki!

 

Päivän slogan: En muista, milloin minulla olisi ollut täysin kivutonta päivää – siitä täytyy olla useita vuosia...

 

Päivän biisi: Väsyttää

 

Luettua: Nikolaj Frobenius – Pelon kasvot, puolifiktiivinen elämänkerta Edgar Allan Poesta ja hänen tuttavastaan... Melkoinen teos, ei voi olla varma, mikä on totta, mikä fiktiota. Ei myöskään mikä on totta Poen mielessä kirjassa ja mitä oikeasti on tapahtumassa. Skitsoksihan tässä tulee, mutta kirjan luki kyllä aika herpaantumatta läpi. Erinomaisen omituisen mielenkiintoinen. En suosittele skitsahtaville, muille kylläkin ja linksusta lisää! Ai niin, Finlandia-Junior -ehdokkaat on ilmineerattu. Olenko väärässä, kun minusta tuntuu, että nuortenkirjoja ilmestyy aina vain vähemmän? Vuosi vuodelta nimittäin... vai luimmeko me aikanaan sitten niin paljon klassikkoja, siis lasten- ja nuortenkirjaklassikkoja. Minusta tuntui, että niitä kului aivan hirvittäviä määriä ja aikuisten kirjat vielä lisäksi. Nyt hakemalla saa hakea ns. oikeaa nuortenkirjaa, niitä tuntuu olevan tosi harvassa... Yritän aina katsastaa myös sen puolen uutuudet, mutta en nyt laske nuortenkirjoiksi uskisjutttuja, mangaa, ns. tietokirjoja jne. Että silleensä – antaa vaan tulla lunta tupaan, jos siltä tuntuu! Josta tulikin mieleen, että mielenkiinnolla odotan Tieto-Finlandia –ehdokkaita... On ilmestynyt paljon hyviä opuksia, jotka sen ansaitsisivat, osa ollut arviossa täällä ja siellä. Ans kattoo, olisiko osunut.

 

NO ON NE - KISSIKENKÄT SIIS!