Welhottaren, sunnuntailapsen, tuuri se vain jatkuu, prle! Muistatteko, mitä kerroin siitä rtg:stä, että ihmettelin miksei toista koipista kuvattu ja pyysinkin sitä. Mutta ei, ei ollut muka lähetettä. No, eilen sitten olin omisarviksella ja ihan ensimmäisenä hän kovasti ihmetteli, miksi oli kuvattu vain vas. jalkapöytä, kun hän oli pyytänyt sen lisäksi molempien nilkkojen rtg:t. Aivan, näytti vielä koneelta, että tässähän ne. Olivat siinä peräkkäin nätisti. Aijjumankauta, arvatkaas sainko lievät kilarit – kerroin koko tarinan hänelle, että olin vielä kysynyt ja ihmetellyt itsekin asiaa. Lupasi viedä asian eteenpäin, joku saa toivottavasti huutia, pirulauta. Ihan siitä syystä, että siihen tuhlaantui kaksi vapaa-ajan matkaa, minulta puoli päivää aikaa, odottelua kylmässä viimassa elotonta Kanppia katsellen ja suunnatonta ketutusta, sekä tietysti sitä seisoskelua, jota pitäisi välttää erinomaisen paljon - ja aivan turhaan!

 

Joo, ei siinä kuvassa näkynyt kuin vähän kulumaa oik. kannassa ja sen oikeastaan arvasinkin. On ollut sellaista ikäänkuin PF-oiretta jo pidempään, lievänä tosin. Ei siis muuta. Enkä jaksanut sen omisarviksen kanssakaan yhtään mitään, meni koko jutusta maku. Sain raivarin, sitten rauhoituin kylmäksi kuin kurkku. Ei, en halua osa-aikaeläkkeelle, koska joutuisin työttömyyden kohdatessa fattan asiakkaaksi enkä sitäkään toivo. Tosin hän lupasi kirjoittaa sairista milloin tahansa minusta siltä tuntuu. Lisäksi sain ajan kuulema erittäin hyvälle fysiatrille jo torstaiksi, saas nähdä sitten! Minä kun en enää usko enkä luota mihinkään. Tämän kerroin myös omisarvikselle, että en usko hänen ymmärtävän kokonaistilannetta – en myöskään ollut valmis kertomaan kaikkea. Siihen ei tunti riitä, olisin alkanut joko kirkua tai itkeä. Että näin, torstaina siis ensin fysiatri, sitten rotkotus ja perstaina lisää rapoa tästä aiheesta. Piste tältä osin asialle. Piste. Että miten minulle tapahtuukin aina ja kaikkea, ihan ilman omaa syytäni?!

 

Töitä riitti Varastolla jälleen kiitettävästi, ei heikkoja hetkiä siis. Lähtiessäni tapasin Ison Pomon, oli myös lähdössä kotoon. Yllättäen hän(kin) alkoi ihastella kissikenkiäni; tuon muillekin hänen mielestään hauskan olon. Sanoin, että näin 50+ minulla on jo omasta mielestäni lupa vähän heittäytyä ja häntä huvitti kovasti. Eli ei pahalla siis... Hassua, taas nämä kissikenkät, parin viikon aikana jo ties kuinka mones kenkäkomentti (tuli toinenkin eilen, eräältä hissukalta). Että kyllä ne kissikenkät ovat olleet hyvä ostos ja käytän niitä siihen asti, että on kelien takia pakko vaihtaa maihareihin ;D

 

Roudausretki Belgarionin kanssa sujui täydellisen itsevarmasti eli ei mitään uutta tahi ihmeellistä, normiappeet kuitenkin. Tarpeeksi vihanneksia viikoksi ja vähän pakkasjömmaankin, ettei lopu kesken. Kirjoja sain vain jokusen, niistäkin osa mallia läystäke. Argh, näillä sitten on vain pärjättävä tämä viikko. Onneksi ei näitä hemmetin pyhäpäiviä pahemmin ole tulossa lähiaikoina. Eilinen ryysis kaupoissa oli jo aika paha, ziis. Päivän verran kaupat kiinni ja jo ihmiset hamstraamassa ruokaa kuin nälänhätä olisi ovella =O Tämä ei ole koskaan sitä ymmärtänyt, omat viikon ostokseni ovat nähkääs vähäisemmät kuin ne parit jättikärrit, joita tuollakin työnneltiin eilen. Ei hemmetti, isänpäivä – se turhake myös – on tulossa, voihan vilttiketjusilmukka sentään! Tämä ei tykkää yhtään.

 

En myöskään tänään juhli! En juhli Halloweeniä, en Pyhäinpäivää – kekriä voisin ehkä juhlistaa. En mene haudoille, en edes kurmitsa kainalossa. Voihan sitä muuten muistaa ja muistella, jos on tarvis. Minä kyllä muistan melkein päivittäin, ihan muistuttamattakin, uskokaa pois! On sen verran käynyt katoa tuossa Welhottarenkin lähiympäristössä, että minusta tod. kannattaakin pysyä erillään. Eli ymmärrän hyvin, mihin muut ihmiset ovat kaikonneet *muahahaah*. Minä kammotan kaikkia...

 

Taidankin mennä uusiounille kirjan kanssa.

--------------------------------------

 

Purrrrrrve, kavrut! Siis hei, noi kävi joo eile kaupoill. Tuli siält kaikkee, fisuliiniiki, mutt ei sitä sitt taas eile saanu. Tuli vaa tavismuanaa, onneks toi Poika oli kummiskii kyläs. Ei sill kyll ollu Repus täll kertaa mitää miälenkiintost. Nii ja mä olin vähä tössiny, iha snadit lirut oli soffanpäll – ei, ei ollenkas pahat. Möhkökää jaksanu hirveest kiljuu tai ei kehannu. Ett selvisin sillee koko judekast *huoh*. Sain sitt tavismuanaa, ku noi söi kalasoppaa. Siin oli liikaa haisupurveleit mulle, meinaa. No, kyll se kävi tavismuanakii ja toi on tuanu jotai uusii taas, ett mä pääsen maisteleen. Ihan mamill ylläriks olin oksunu kans. Paha kyll, en osunu ihan matoll, melkee vaa. Suurin osa meni laattial, vähä roiskeitt vaa matoll. Ei se joudukkaa ku vähä vaa niit puhtistaa. Ett sopis olla kiitolline, mä en aiheuta turhii hommii kamalaste, nih. Jahas, mitäs meill tänää syädää? Ai, ett ei viäl tiädä, mutt ei fisuu. Selkis, mulle siis tavismuanaa, mutt jos sais ees jotai uutta – ai ett saa. Ok, mulle käy sekii iha hyvi. Sain äske kaakkii ja venaan just tota tähä viakkuu. Varkastanu taas siält jostai tommose kuva, ku must ei kerta oo fotoi, ok, käy sekii.

 

Kliffaa viikendii ja juhlei kaikill muill!

---------------------------------------- 

Vincent, aina vain ruoka mielessä!

 

Päivän slogan (tällä kertaa Belgarionin suusta, kun pohdimme, miksi Ala-Malmintorilla haisee kammottava käristysrasva – päättelimme, että on se aika vuodesta, jolloin Mäkkäri vaihtaa paistoöljyn): Happy Meal – Maddy Deal!

 

Päivän biisi: Come Saturday Morning  

 

Luettua: Viikon ainoa lehti sekä luettu kahta kirjaa päällekkäin, joista sitten myöhemmin. Kumpikaan kun ei ole vielä lopussa. Ilta venähti kuitenkin puuhastellessa vähän pitkälle ja iski iso väsy melko aikaisin!

 

KENKÄT LEPOON KOKO VIIKONLOPUKSI!