Että ihmistä, anteeksi, ei sentään mitään ihmistä, ei, vaan Welhotarta voikin vetuttaa rankasti. Varastolla oli eilen aivan halvatun kylmä, minulla oli huono ja kipeä olo. Ja kun lopulta tulen kotiin postin kautta, onkin uusi pakettilappu odottamassa.  Just, taas meni jokin matka uusiksi. Eikä siinä vielä kaikki,  lisäksi tarjottiin paskakasa päiväpeiton alla ja paaaaljon muuta kivaa. Oloni vain huononi ja vetutus lisääntyi. Otin rauhoikkeen, joka ei auttanut. Naapuri kävi yskimässä parvekkeella, kun kävin kerran tupakalla – voi armas, näitä stanan savolaisperkeleitä! Painuisivat sinne korpeensa, missä saisivat olla ihan rauhassa. Tuokin kääkkäpariskunta, helvetti soikoon. Seuraavan kerran, kun paistettu läski haisee, minä menen yrjömään parvekkeelta suoraan tähdäten alaspäin!

 

Tein uudelleen juuresspydäriä, sitä tuli vain evääksi. Söin siis kupillisen keitettyjä leikkopapuja. Nälkä jäi. Söin vähän rahkaa. Lopulta kettuuntuneena kiskaisin rivillisen tummaa kirsikkasuklaatia, jo vähän helpotti. Edelleen jäi päänsärky ja ketutus. Argh. Lisäksi piti viestittää Belgarionille, että tämä tauti on tarttuvaa. Varastolla sitä sairastaa tai on sairastanut lähes jokainen. Ja Belgalla on se tenttipäivä torstaina... ilmoitin, että hakisi paria plaatua troppia varmuuden vuoksi! Pakko, ettei tarvitse mennä uusintaan tai rästitenttiin – helvattu ja kaikki vielä samana päivänä. Pitäkäähän nyt muutkin peukkuja, ettei se poika saanut minulta mitään tartuntaa. Kyllä ottaa päähän, itsellä niin väliä hjuu. Muistattehan, että minulla on omisarvis sentään JO torstaina, argh sekin.

 

Tiedättehän nuo kaikki vekkulit roskapostit, joita ainakin tiettyihin meiliosoitteisiin tulee kohtuuttomasti. No, ainahan minä ne poistan lukematta. Vaikka pidennystä toki kaipaisin, niin riittävästi sitä ei luvata, vain tuuma tai pari, prle, minä olen puoli metriä liian lyhyt – enkä siis lihava, vain liian lyhyt. Mutta nyt tuli aika mielenkiintoinen viesti myös, jossa kysyttiin, ”Tykkäätkö raaputus?” =O Melkein olin jo avata, josko siellä olisi tarjolla joku raaputtaja! No, luultavasti hän ei kuitenkaan saisi oleskelulupaa, joten jätin senkin viestin silleensä. Olisi se oma selänraaputtaja kyllä kohdallaan, sano. Ei silti, mekaaninenkin menettelee, mutta sitä ei voi komennella...

 

Jahas, koska minulla ei ole mitään jännittävää tänäänkään, usutan kaikkia TIETOKILAPILUN puolelle tuonne JukeBlogiin eli JukeQuiz joka ikinen maanantai ja jatkuu koko viikon eli eilen jo. Kanna kortesi isoon heinäkasaan ja tsekkaa tietosi vaikka kirjallisuudesta, musiikista ja kaikesta maan ja taivaan välillä – juu minä kävin jo, kuten aina!

 

Nyt minä menen manailemaan parvekkeelle.

------------------------------------------

 

Purve, kavrut. Mami on mykkikses. Se ei puhu mull mitää. Mä oon vapaaehtoses arestis tääl bases. Välill käyn vähä tsiigaas, ett puhuuks se vai ei. Ei oo viäl puhunu. Mä taas heräsi päiväpeito all ja sitt aloin siihe kakill, emmä tajunnu miss mä olin eikä siält  päässy heti pois. Tsori ny vaa, mutt hei, voiha kaikki pestä (sinut seuravaksi, toim.huom)! Nii ett turha mull olla vihane. Kasvattais mutt paremmi *kiaro virn*. Oma vika, lällislää. Kehno keinoemo. Leikkii kissaihmist eikä osaa kasvattaa! Just nii, mä kerron kaikill ja otan yhteytt viäl jonnekki. Heti ku mä keksin mihkä. Ai hitsi, ne taitaa kuuluu ne yhet jutskat just mamill itellee. Auuuuuuuuuuuuuuts, paha moga! Sitt se oli ottanu jonku fotonkii, yhtää tiärä mimmose. Mä uskalla tulla ees tsiigaa, nyt vaa skrivailen täsä ko se on partsill. Ett sorry, jos täss o vääri tassujälkii meinaa. Mun tarviiki just ny mennä. Oon juu mä saanu safkaa ja kaikkee eikä dörtsi ees oo kii. Mä oon siäll vaa ihan iteksee ku mä haluun. Tommost naamaa viitti kattoo, nih kerta!

 

Moi vaa, nähdää joskus...

---------------------------------- 

Vincent, kiero pirulainen!

 

Päivän slogan: Ei ole ihme, että on huono olo – maha on täynnä oksennusta!

 

Päivän biisi: Vaikerrus d-mollissa

 

Luettua: Christian Jacq – Tutankhamonin salaisuus, jo se pitäisi uskoa, että tältä tyypiltä ei kunnon kirjaa irtoa. Taas sorruin. Pashaa tuutin täydeltä, käsiteltävä hanskat kädessä, uskomatonta soopaa ja äkkiä takaisin kirjastoon. Välttäkää tätä, jos pidätte Egyptistä, salamyhkäisyydestä ja Tutankhamonista – tämä mies häpäisee aivan kaiken! Donna Leon – Ystävä sä lapsien, aina yhtä luotettava Guido Brunetti tutkii jälleen, aina fiksusti ja kohteliaasti. Tällä kertaa aiheena laittomat adoptiot, niiden toteuttaminen, lääkärien ja apteekkarien toiminta ja muuta omituista Venetsiassa. Edelleen kirjassa syödään ja juodaan hyvin sekä keskustellaan kohteliaasti sekä henkevästi, vaikka mitä olisi tapahtunut. Yksi suosikeistani, ei paras, mutta hyvä sellainen. Suosittelen iltalukemiseksi vaikkapa. Paola on erinomainen ruuanlaittaja, reseptikirja olisi kiva olla olemassa ,D Että samalle päivälle osuukin kaksi näin erilaista kirjaa, juu, tuuriahan se.

 

JA KIUSALLAKIN KISSIKENKISSÄ VIELÄ!