Just, täyttä laukkaa Varastolla, Polgara! (Niitä hevoskirjoja, juu nou?!) Onneksi ei ollut ihan hirveää ruuhkaa, jokunen oli jömmannut paperinsa ja toi niitä vasta iltapäivällä. Upo oli viime viikon pois, joten ei ollut hirveitä voinutkaan tapahtua... Eli sain pöydän suht tyhjäksi, jopa vähän ylimääräistä hommaa tehtyä jne. Ihan hyvä siis. Tosin huomasin, että tietyissä asennoissa venyttäessä vähänkään, sitä perslihasta särkee ja vihloo edelleen. Onneksi tuolla ovat jo tottuneet minun manailuuni – siis kiljumiseeni ääneen prlettä ja stanaa! Upo kävi aamusella jo juttuamassa siitä, että tämä toinen osasto oli käyttänyt minua hyväkseen. Kertoi puhuvansa vielä siellä, että vain ja ainoastaan kiireelliset, mikäli ei muusta muuta johdu ,D 

Hah – luulen, että työkaveri oli vuotanut tämän. Nimittäin silloin lähtiessäni sairikselle ehdin juuri kertoa siitä hässäkästä ja myös kesäsumasta, jolloin kaikki kaatui päälleni. Ilmeisesti sekin nyt menee edes jotenkin kontrolleerattavaksi. Hyvä! Työnjohto ON esimiesten asia, kuitenkin ja varsinkin Upon – ei meidän muiden. Siitä hänelle lisää maksetaankin ja sillä hän myös osan kannuksistaan kerää. Ai niin, jotta en olisi turhan vaatimaton, hän myös mainitsi minun olevan hyvä työntekijä *nolo virn*. Että ei minun silti tarvitse kaikkia töitä tehdä (juu, minä tiedän, luterilainen ns. työmoraali ja neitsytluonne yhdistettynä ovat perkeleellinen paino) itsekseni. Ziitosta vaan, ei siinä mitään. Ei olisi lisä rahakaan pahaa tehnyt tai kunnon loma. Ai niin, vastahan minä olen ollut yhden päivän töissä. No tuota, jos vaikka puoli päivää edes *katselee toiveikkaana*...

Muuten ei ihmeellistä. Varasto on Varasto on Varasto. Ei sille voi mitään eikä niille ihmisillekään voi mitään. Siksi minä mieluusti istuskelen pömpelissäni, käyn vain keittelemässä kaffet ja haen mukini, sekä evästän sitten suht aikaiseen, ettei pöytä ole uppotäynnä porukkaa. Ei tuolla työpaikassa todellakaan ole ketään, jolla olisi edes vähänkään samankaltaisia ajatuksia tai harrasteita *tsihih*. Tai jos on, ovat joko väärää kastia tai sitten liian nuoria. No, työkavereitaan ei voi valita. Kunhan kaikkien kanssa tulee toimeen, se lienee pääasia. Ettei nyt ihan tukkanuottasille lähdetä.

Kunto ensimmäisen päivän jälkeen: väsy, koivet kipeät ja lievästi turvoksissa, selkää särkee, nukkuminen erittäin pätkittäistä ja kehnoa – repikää siitä!

Rankan työpäivän *phuuuuuuuuuuuuh* jälkeen kunnostauduin tekemällä italialaista vihannespataa (no kun siihen tuli taas kesäkurmitsaa, porganoita, paprikaa, purkkiherkkareita, jokunen oviili ja erilaisia sipuleita ja paaaljon yrttilöitä, lopuksi purkillinen tomangipyrettä) – kuulostaa nimittäin paremmalta kuin tavallinen vihannesmössö. Herkkuva! Vängersin jumalattoman isoja soijapiffejä pellillisen. Taas kävi vanhanaikaisesti eli ”laitetaas tuo pussin loppu tuosta”, auts. Tuli vähän iso taikina eli isoja, paksuja piffejä ja hyvejä. Tungin tattilientä sinnekin kostukkeeksi ja maustoin kunnolla intialaisittain. Ääriherkkuja, söin kaksi illalla ja kupu tuli kuulkaas täyteen. Nyt on evästä taas... Tosin lisäksi mupelsin päärynää! Nyt niitä nimittäin taas on, niitä ainuita päirinöitä, kun minä voin syödä. Kuvitelkaa, Se ottaa semmoisen ison päirinän, kivettynyt katse, tarttuu siihen, aloittaa syömisen persepuolesta, etenee mussuttaen ja mehut suupielistä valuen nopeasti läpi hetelmän – se syö kaiken! Lopulta jäljellä on tikku, jota se vielä yrittää purra, että saisi kaikki mehut irti ,D Ahh, ei kun on niin mukavaa, kun on jokin hetelmä, jota oikeasti voi syödä. Mutta huom. se on vain se yksi tietty laatu, muut taas eivät käy. Että hupia on vain kilo (3 kpl syöty). En onneksi sentään saanut ihmeempiä vatsanpuruja yöksi. Kaksi soijapiffiä ja kaksi päärynää kuulostaa jo aika pahalta yhdistelmältä...

Jahas, tänään taas samaa vanhaa, Varastolla puolijuoksua (tänään on taas Se Päivä), pakkoruisku ja huushollin jonkinmoinen yleiskatsastus eli kissankarvat veks harjalla ja kiffelillä edes, jos ei muuta. Kirjoittaakin pitäisi, jos jaksaisi ja pääsisi illalla alkuun. Se ei ole minulle oikein tuotteliasta aikaa, valitettavasti. Mieluummin vain lueskelisin ja makoilisin kissin viekussa, reporankapoikki...

----------------------------------------

Purrrrrrve, kavrut! No nyt se mami tajus, se anto kokonaa uusii raksui. Ne vanhat se viä sen työkavrun kissill. Se kuulemma syä kaikk, mikä ei oo sidottu kii. Se syä paahtikset ja koiran raksut ja määkäruuat ja semmoset. Ett toivottavast noi mun raksut kelpaa sitt sille! Mami sano, ettei oo pakko, jos ne kert on noi pahoi. Mä nimittäi aamull yriti kaivella siält jotai sopivaa ja vaa aivasteli ja pärskin ja kolisutin niit raksui... Nii ni se anto sitt määkäruakaa ja putsas sen raksukupin ja laitto ihan täytee niit uusii, nih. Ja ne on kyll hyvei, Poika osti ja valkkas, varpist!!! On se iha kilti toi mamikii ku vaa jaksaa. Mä meninkii sitt sen viakkuu, ekaks mä tsiigasin kyll ku se teki piffei, mä luulin ett niit hyvei. Eikä ko ne oliki semmosii feikkei... *möks*. Hirveest nukutti eile, en tajuu. Goisin koko päivä ja sitt viäl illankii ton tyyny viakus. Ei oo paljo siin tullu oltuu, ku oli niit erimiälisyyksii ja sitt mä muuti jostai syyst iha omast halust basee. Siäl ku on ain hiljast ja rauhallist. Ei toi mekasta, mä vaa tarkoti, ku se ei goisi, nii ni sitt se lukee ja valot on päälä ja se hyppää ulkon ja koneell täs ja koko ajan on jotai. Ei semmottis voi goisii, meinaa... Ja sitt kuva munst täält.

No, kliffaa alkuviikkoo vaa, hei... sille jollekin, ku ei tiä, ett tää on mun judeka! >o<

----------------------------------------

Vincent, erinomainen selvitys illasta ,D

Päivän slogan: Kirjoitan mielessäni kirjettä, jonka vielä aikanaan saan paperillekin.

Päivän biisi: September

Luettua: Markku Into – Outo kumi, tässä sitä taas on tarjolla pitkästä aikaa, varsinaista hekomekoilua eli verbaaliakrobatiaa kahvilla Smellillä sekä pasteeraamista Humalaistenkadulla. Sanallista ilotulitusta, leikkiä ja tavoitettuja hetkiä. Suositellaan vain ei-tosikoille U:n merkeissä ,D Elizabeth Noble – Kirjeitä tyttärille, hömppähuttua... kuolleen äidin kirjeitä tyttärille sekä niiden merkityksestä heille. Hömppää siis, mutta ei nyt ihan pahimmasta päästä, matkaluettavana käypi jotenkuten. En suosittele kuin tämmöisen kavereille tosissaan otettavaksi.

 

...JA KISSIKENKILLÄ VAAN MENNÄÄN...