Olipas nuokku päivä, eilinen siis. Väsytti edelleen täpöllä ja sain jopa nukuttua vähän. Tosin Exä ilmestyi taas kummittelemaan uniini, argh. Eli siitä ei paljon lepoa siis tullut, ahi pikemminkin. Lisäksi näin ruokaunia, mm. hedelmäsalaatista ja pizzasta (en juuri syö kumpaakaan!), erinomaisen outoa =O Ei niitä kyllä tehnyt mieli edes herätessä, hmph. Keittelin siis kaffet ja kaveriksi ”ihan vähän suklaata, kun sitä nyt sattuu olemaan” – ettei vaan mene pilalle!

Ei siis mitään rapottavaa, ei todellakaan. Lököttelyä ja koipien lepuuttamista, kevyt kissinkarvojen imureeraus, pakkoruisku ja runsaasti luettavaa. Luettavakaan ei ollut aivan parhaasta päästä kaikki, joten sekin vähän ketutti. Siirryin muovikassille, josta taatusti löytyi luettavampaa tavaraa...

Eläkkeelle jäävä vanha työkaveri soitteli ja kiitteli kirjasta, jolla häntä lahjoin. Oli mieleinen, oli kertomansa mukaan jo selannutkin sitä kirjakaupassa. Lupasin, että voi vaihtaa, jos ei käy. Haluaa siis pitää, ei oikeasti omista sitä, joten valinta oli erittäin passeli. Lyhyesti vaihdettiin kuulumisia ja hän on muuttanut tänne suht lähelle, joten sovimme tapaamisesta joskus hamassa tulevaisudessa. Saas nähdä nyt sitten ,D Paljonhan sitä aina luvataan. Pääasia, että juttu kuitenkin hoitui kaikkien tyytyväisyydeksi.

Tänään vuorossa – taas – tämä ei ikinä lopu, lauantairoudaus kirjastoon ja kaupoille. Kirjastossa on jokunen varaus odottamassa, ei muistaakseni mitään kummastuttavaa sielläkään. Pitänee käydä hyllyillä asti pikaisesti. Josko jotakin takuuvarmaa ottaisi haltuunsa ensi viikoksi. Tosin maanantaina ehtisi vielä käyttää pari matkaa, laitan harkintaan. Juu, ja sitten taas ruokaongelmaa eli viikoksi muonaa kissille ja meikäläiselle. Kissille ei maistu edes Liiterin purkkikurmeemuona, joten pakko käydä Kittarissa (-> lue Belgarion käy) hakemassa sopivaa muonaa. Me emme todellakaan aio vaivata Rismaa enää pitkään, todella pitkään aikaan. Moni muukin näemmä boikotoi puotia – hyvä! Kunhan taas saan sopivia vihannekseja tsioskista, järjestän myös ensi viikolla jonkin kivan kasviskokeilun. Muuten normimuonaa ja jömma-apetta. Ja jotakin hyvää... tietysti.

En teekään soijapiffejä, soitin eilen Belgarionille ja hän heti sanoi tyytyvänsä tofuun. Ihmettelin, ovatko piffini niin huonoja, mutta opiskelija kertoi eläneensä jo koko viikon soijarouheella. Kiltisti siitä sitten vain pilppomaan tofua ja tänään saamme kunnon wokkia, no joo, feikkisellaista, koska wokkipannua ei ole. Mutta kuitenkin; jättimäinen läjä vihanneksia ja paljon hyvin marineerattua tofua, tattarin tai riisin kanssa. Epäilen, että on ostettava riisiä. Belgarion on jotenkin tattarivihamielinen yksilö ,D 

Ja sitten ne hommat; matonpesukone on varattu – sinne on menossa 3 isoa ja 2 keskikokoista mattoa, toki kahdessa vuorossa. Lisäksi Kummisedän kuteita varten on varattu iso ja keskikokoinen kone, kaikki vaatetus pitää kerran pyörittää ja raahata kuivattamoon samantien. Niitä on jokunen säkillinen. Lisäksi olisi imureerattava ja siivottava lieden ja jääkaapin tausta. Minä en saa niitä yksin liikkeelle tuon käteni takia, joten Belgarionin olisi paras avustaa, mikäli aikoo vastakin nauttia ruokia ja herkkuja! Nih kerta, tämä on kiristystä, tiedän. Olen kuitenkin lounaan lisäksi varannut hänelle tofua ja muuta syötävää ensi viikoksi, joten ei kannattaisi valittaa. Kunhan huomisesta selviää, voikin taas loisia sunnuntain. Ei – minä en edelleenkään aio tehdä mitään järkevää tällä ns. lomallani. Kunhan vaan saisi nukkua tarpeeksi, sitä minä eniten kaipaan. Kunnollisia unia, joista ei oikein ole ollut vieläkään tietoa! Ehkä jotakin järkevää tekemistäkin, kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään... ei kertakaikkiaan mitään, sano.

Ulkona on muuten älyttömän lämmintä ja klo on 3.05, ne elokuun yöt – tiedättehän ,D

----------------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis en tod. ala. Tänää noi menee kaupoill ja ois parast tuada mulle mun omaa muanaa! Tai jotai syämäkelpost kummiskii, kyll mä raksui syän. Mutt ei oo mitää aamukalkonii eikä sitä kanaheekkuu. Mä luulin, ett mä saisin alas sitä riistaa siin purkis – eikä ku se oliki toosi pahaa, onneks siin o liäntä paljo, ett mä syänki vaa kastikkeet. Nii, ett täss sitä nökötetää. En syä sitt kaakkeikaa, ku mikää ei mee niinku pitäs. Mä oon vähä tottunu, siis mami sanoo rutineerattu (se kyll väittää ett mä rutisen!) tiättyihi asioihi. Nyt ne asiat on ihan vinksallaa. Mutt tänää tulee Poika ja sitt on taas kaikki okei, mä luatan siihe. Se järjestää, vaiks mä tiänki, ett mami kaiken hoitaa. Mutt Poika kantaa ne himaa ja mulle kerta. Nii ni sen on niinku sen vastuull kaikki. Ja muuteski mä saan taas olla sen kaa, kukaa oo käynykkää eikä mitää. Eilenki mä ryysäsin mont kertaa partsill ku kuulu semmosii äänii, ett ihmisii ja kääpiöi on tuala alhaala. Ne näkyy jännäst täält ylhäält päi >o< Juu, eikä möhkö oo taaskaa tehny mitää. Maannu vaa ja valittanu kaikkee, ei ees yht kissikuvaa oo saanu otettuu. On se niinku laiska. Loma tai ei, mutt mähä oon aina sama, nih kerta. Tämmöse oli sitt noukkinu jostai!

Kliffaa viikendii hei kaikill ja toooooooosi paljo heekkui!

---------------------------------------

Vincent, tuo märinä alkaa kohta riittää...

Päivän slogan: Ketuttaa, en tiedä mikä ketuttaa, mutta ketuttaa vaan!

Päivän biisi: Tylsää, tylsää

Luettua: Jussi Sydänmäki – Yön pojat, taattua häröilyä takavuosien betonilähiöistä nuorison vimmalla, kovis on lopulta kuitenkin herkkis ja silleensä. Varmaa luettavaa kaikille, toimii edelleen. Veikko Ennala – Veikko Ennalan parhaat, siis valikoituja pakinoita ja omaa palstaa sekä kirjeitä ja vastauksia Hymy-lehdestä 1970 – 1980 –luvuilta, ei paashkempia ollenkas ,D Minulla kun on myös härran elämänkerta, osaan arvostaa (ja toki olen itsekin lukenut aikoinansa). Aliarvostettu kansanärsyttäjä ja Suomen ensimmäinen gonzo-journalisti! Sopii lukea vieläkin, paljon olisi samoja asioita korjattavana, sanoo Welhotar kans. Raija-Liisa Mäkelä – Minä, muilutetun tytär. 30-luvulla Neuvostoliittoon muilutetun isän tytär muistelee elämäänsä lähinnä Sortavalassa ja Petroskoissa sekä karkotettuna Etelä-Venäjällä. Varsin luettava ja hyvä opus. Tämä leidi kun pyrkii elämään olosuhteiden mukaan, siten kuin on mahdollista eikä itke ja meuhkaa, kuten useat aikaisemmin vastaavista asioista kirjoittaneet. Erinomainen selviytymistarina kaikkinensa, myös henkilökohtaisella tasolla. Enempi tästä muualla – suosittelen! Serdar Özkan – Omer ja Kuoleman enkeli, lapsi-Omer ja aikuinen-Omer vaihtelevat tarinassa, jossa Omer aikoo tehdä itsemurhan. Lapsena hän näki Delfiinin, Vanhan miehen, joka puhui enkeleistä sekä Punakätisen Naisen. Nyt hän on veneessä unilääkkeet mukanaan ja taas on keskustelu käynnissä. Ilmeisesti erittäin hienovaraista filosofiaa (tai osittain niin hienoa, että tämä ei ymmärrä), minä en pitänyt enkä varsin halunnut ymmärtää. Lukekaa, jos teemat kiinnostavat, tästäkin toisaalla vähäsen, jos vain pystyn kykenemään. Owen Sheers – Vastarinta, saksalaiset valtaavat Englannin II maailmansodan aikana. Pieni kylä Walesissa jää kuitenkin lähes huomaamatta, mutta miehet ovatkin lähteneet vastarintaliikkeeseen hyvissä ajoin. Jäljelle jääneet naiset pärjäävät, mutta paikkakunnalle tuleekin saksalaisyksikkö. Muutama yksinäinen mies, jokunen yksinäinen nainen ja Walesin karu luonto – talvi tulee... Apua tarvitaan ja siinä ohessa syntyy myös suhde, minkälainen, lukija voi vain päätellä. Melko erilainen ns. sotakirja, Welhotar suosittaa. T. Lennart Yrjänä – Kuolema routarajalla, mies on päättänyt kirjoittaa näytelmän Talossa, mutta jokin hankaa vastaan. Onko se Talo, miehen psyyke tai näyt – tilanne on absurdi ja vielä oudommaksi menee. Suoraan sanoen, tämä oli niin harhainen, että ei oikein edes jaksanut lukea. Harhoistakin kun pitäisi saada jotakin tarinan aihetta esiin.. joku pitäisi, minä en.

KISSIKENKÄT TAAS LIIKKEELLE!