Jahas, jospa vakiasiakkaille tarjottaisiin tänään ihan normipäivitystä?! Ai että jo kelpaa, eilisen jälkeen kehnompikin versio – sitähän minäkin... Tulevaisuudessa tuohon Outoihin kirjoituksiin olisi tarkoitus ilmestyä myös muuta. En tiedä, mikä olisi sopiva viikonpäivä vai saisiko se olla ylläri? Ehdotuksia päivästä, aiheista ja sisällöstä saapi tehdä ihan vapaasti. No niin, anti tulla! Lyhyitä tarinoita siis, ei todellakaan mitään järkevää. Sen voin ainakin taata. Kuten huomaatte, kategorioita on uusittu ja korjattu; vika ei ollut minun. Vuodatus ei hyväksynyt kategorioihin skandeja =o Kertoi Tuomas, joka yst. korjasti tilanteen ja nyt toimii kuin junan vessa, kiitos! Eli virhe EI ollut minun, minähän EN tunnetusti tee virheitä, ENHÄN, täh? *wiatoine wirn, ku leikki fiksu*

Täällä on ollut pientä taistelua karvakasan, minun ja käyttäymisen suhteen. Ei minun, vaan tuon nelijalkaisen. Tuli taas rutosti pyykkiä ja vettuilua päin naamaa nimittäin ja minähän suutuin. Jos sitten mökötti kyllä oranssi karvakasakin bastun puolella. Nyt olemme toistaiseksi taas sovussa, mutta tämä muistuttaa melkoisesti sellaista kauhun tasapainoa. Ans kattoo nyt, pitääkö tosissaan lähteä punaisia kissinkarvarukkasia kaupalle? 

Hörhökin kävi eilen maksamassa pienen velkansa ja jätti samalla 10 juuroa, säästöön ,D En tiedä, itkeäkö vai nauraa, päätin sitten kiroilla. Hörhön piti eilen maksaa ensimmäinen vuokra, että hän pääsisi nyt muuttamaan omaan isoon huoneeseen, josta sitten tukiasuntoon jne. Mutta ihan pieni ongelma; henkilö, joka ei ole maksanut laskujaan vuosiin kuin kassalle jossakin jne. ei osaa maksaa laskua automaatilla, eikä hänellä tietenkään ole nettipankkitunnuksia. Minä kovasti yritin selittää, miten toimitaan. ”Mutta ku täss on ainakin 29 numeroo!” ”Juu, ne kaikki pitää naputella siihen kenttään!” ”Mihin v*tun kenttään?” Ja tätä jatkui sitten puolisen tuntia, kunnes sain hänet uskomaan kykyihinsä ja patistettua maksuautomaatille – toivottavasti onnistui! Oikeasti, on se kamalaa. Hän on ollut niin kauan yhteiskunnan ulkopuolella, että ei tod. tiedä, miten nämä automaatit toimivat... asunnottomana, välillä ilman mitään pankki- tms. tiliä ja jopa ilman henkkareita. Eli ei kiva. Nyt minä vaan kovasti toivon, että hän jaksaisi pitää tuosta nykysuunnitelmastaan kiinni. Ainakin hammaslääkärillä oli käynyt ja lisäaikoja oli annettu jne. Että eiköhän se siitä lähde. Asunnon saaminenkin – vaikka vain sen oman huoneen – voi jo auttaa paljon. Pidän siis peukkuja, ties kuinka monennen kerran!

Hmph, karvatakamuskin oli pitänyt peukkuja ja käynyt kusaisemassa Hörhön vaatekassiin. Taidan joutua pyykkäämään tässä vielä tänään koko kassillisen vaatetta, jäks. En minä niitä oikein noin haisuleina kehtaa mukaankaan antaa, en kai? En minä nyt niin kamala ihminen sentään ole, vaikka aina raivoankin Hörhölle eri asioista. Minulla kun on lupa. Hörhö oli W:n lapsuuden kavereita, minunkin tosi vanha tuttuni. Siksi olen häntä jaksanut toisinaan vieläkin vaan avitella, vaikka paskaa on välillä sadellut niskaan puolin jos toisinkin.

Töissä UP oli oikein ilokas, hän oli järjestänyt minulle runsaasti hommia. Eheheh, ehdin tehdä ne ennen klo 9 ja säntäsin suoraan kirjastoon. Juu, omalla ajalla ja luvalla, kun ei ketään ollut paikallakaan. Ei mitään erikoista, normikirjoja, pari terävämpää otosta sentään. Työväenopiston uusi katalooki oli tullut, otin pari ja heitin toisen kaffepöytään. Toki mainitsin, että se on työläisiä varten sitten – olisittepa nähneet eräiden henkilöiden katseet =DD Ja eräs kustantaja taas muisti opuksella – jee. Eli nyt riittää lukemista ainakin viikonloppuun.

En minä tiedä, minä en nyt vaan jaksaisi millään olla ja käydä töissä! Jo eilen olin supiväsy ja kyllästynyt koko paashaan. Tekisi mieli jäädä kotoon, nukkua ja kirjoitella omia joutavuuksia. Syödä, nukkua lisää, lukea ja kirjoittaa enemmän. Mutta kun se ei vaan käy. Mietin, minähän päivänä saan ne lopulliset pultit ja marssin omisarvikselle sanomaan, että en enää mene töihin – kirjoittakoon ensiksi vaikka sairaslomaa jonkun kohtauksen perusteella. Se ei nimittäin kovin kaukana viime viikollakaan ollut, jossain vaiheessa nimittäin. Koipea ja olkapäätä särkee täpöllä tai vielä enemmän.

Mutta kai se on Varastolle pungerrettava tästä, tänäänkin.*näin huono huokaa*

----------------------------------------

Purrrrrrrve, kavrut! Joo hei, mä taas tiärä, mitä oikee tapahtu. Mä sain ihan hirveet hepulit täälä himass. Mä vähä retuuttelin koko sänkyy ja kakin pariin eri nurkkaa ja kävin tosa kassis pissill ja toiseskii paikass ja kaikkee. Mitäs ei anneta kunno muanaa. Eikä tuada oikeit purui, vaiks siis on vanhoi purui viälä. Mutt ku mä tiädän, ett uusii ei oo, nih kerta. Sain raivarit, joo. Voin mäki saada semmosii, ku toi mamiki kert saa. Nii ni miks kissit sitt muka ei? No, se huus taas ku hyjeena kaikkee rumei jutui. Mä menin basee möksöttää. Sitt toi taas pesi pyykkii ja semmost. Mutt tehos – hahhah – eile irtos jo illall biitit donarii ja joku ihme kanajudeka >o< Mutt mun vissii tarvii olla varovaine, tai tosissaa toi myy mut hanskoiks tai sitt meill on semmoset kissitreffit Stockan kellin alla. Ku kuulema muillakii o vähä ongelmii ollu himas. Hei kaiffat, muistakaa mut kans sitte, jookosta? Mennää kimpas mihi mennää, jos huanost käy. Must pitäs olla jossai fotokii... ai ei oo vai. No ei sitt, toi ettii jotai sopivaa. Ai, ett toi niinko on sopiva, tota, hjuu *alistunut ilme*. Son sitt täält.

Kliffaa keskimäist daagii viikost taas – nähdää sitt jossai!

----------------------------------------

Vincent, nyt olisi parasta pitää kuono supussa, häntä tanassa ja tassut maassa!

Päivän slogan: Jos ihmistä on koko pienen ikänsä potkittu päähän, eikö ole aivan väärin otaksua hänen edes pystyvän ajattelemaan posiitivisesti?

Päivän biisi: Blue Velvet

Luettua: Doris Lessing – Kissoista, tätä olen yrittänyt saada jostakin itselleni, nyt lainasin kirjastosta. Loistava, ihana opus... kaikinpuolin. Vain kissaihmisille, muut eivät tätä varmaan ymmärrä. Minä pidin kovasti ,D Liikuttava, osin julma, ymmärrettävä, iiiiiiiik – tahtoo tämän kotoon. Toisaalta, näkisittepä yhden kirjahyllyistäni. Taidan laittaa siitä pienen kuvan huomenna. Pelkään, että se sortuu jonakin yönä päälleni. Ikävä soittaa 112 ja selittää, mitä on tapahtunut. Sitten vielä viimeinen Denise Mina – Veripelto, Paddy Meehan –sarjan ensimmäinen opus, hyvä tämäkin. Toisioluennassa myös. Paddy pääsee tässä aloittelemaan toimittajan ammattiaan, tosin melkoisten ongelmien seassa. Welhotar suosittaa Denise Minan kirjoja kaikille, ne eivät ole dekkareita eivätkä aivan tyypillisiä rikostarinoitakaan. Minä pidän, riittävän rupisia ja karuja kertomuksia rumasta ympäristöstä. Kokeilkaa, jos ette ole vielä lukeneet. Ja joo, tiedän, kaikki eivät pidä, mutta se onkin jokaisen oma asia!

KISSIKENKÄT KOIPIIN JA MENOKS!