Huomio, huomio! Täällä taas Welhottarela ja sen huonouniset lokittajat, yöhuomenta vaan. Tätä kirjoittaessa nimittäin ei oikein tiedä, onko yö jo mennyt edes kokonaan vai aamu kohta tulossa ,D On se aika vuodesta, se aika mukava tämmöisen yöeläjän kannalta nimittäin.

Eilinen keskustelu kommenttilaatikoissa viuhui koulukiusaamisesta yhteen jos toiseenkin asiaan. Laitetaan tähän nyt esille oikeat foorumit, jonne viedä lisää ruodittavaa eli ainakin koulukiusatut.com on olemassa. Omansa myös työpaikkakiusatuille löytyy työpaikkakiusatut.net . Ja tämä on ehkä paras paikka – kaikille kiusatuille, eri ryhmiä löytyy, myös koulut ja tapaukset voi tuoda julki jne. Paljon muutakin asiaa! Suosittelen...

Kas, tämän verran sain tekstiä aikaan ja jo särkee, juilii ja on kivaa kaikinpuolin. Riivin äsken kipumömelöt ja muun kourallisen siihen seuraksi, ettei piltsuillakaan olisi yksinäistä. Kiva katsoa sitä mömelöriviä, kyllä, minä olen edelleen sateenkaarilapsi. Jokainen kun on eri väriä, ainakin sävyä! Ah tuota elämänmuodon värikkyyttä – päivällä sitten jo alkaakin nähdä kaiken väreissä. Nyt on vielä aika mustavalkoista... joka tavalla.

Vein eilen repsut omisarvikselle uusittavaksi, jos hyvällä tuurilla saisin ne jo perstaina. Voisi sitten hakea täydennystä lauvantaina roudausreissulla. En minä muutoin koskaan mihinkään apteekkiinkaan ehdi, prle! No, tosiaan sen verran otin eilen vapauksia hemmetinmoisen kiireen keskellä, että käväisin siellä työarvauksessa. Muuten eilinenkin oli yhtä matalalentoa, muutkin sen jo kokivat ja työhön tullut osa-aikainen kollega repi peliverkkarinsa aamulla. Aikoi käydä puhuttelemassa U-P:tä siitä, että eivät ota huomioon toimistoväen kiireitä ja töiden kasaantumista, meitähän on vain 2,5 henkeä... Palvelemme noin 30 isompaa tahi pienempää pätijää eli viranhaltijaa. Joilla kaikilla on aina itsellä kiire, juttuja makuutetaan vuosi hyllyssä ja – hups – nyt äkkiä valmiiksi. Ja sellaiset juuri kostautuvat aina meille. No, ans kattoo! Jotakin jo kuulin U-P:n puhuvan porukoille, että ei tulostavoitteita pidä katsoa niin, että niitä hirvesti huitoen (ja sähläten) lopetellaan viimeisinä mahdollisina päivinä. Järkeä kuvittelin hänen pyytävän käyttämään, en kehdannut jäädä kuuntelemaan enempää. Olisivat vielä luulleet vakoilijaksi ,D Ideahan tässä on se, että työsuma ei keskittyisi kuun loppuun (tulostavoitteet), vaan hommia hoideltaisiin tasaisesti kuukauden ympäriinsä. Siksihän näille henkilöille on myönnetty kokonaistyöaika, mahdollisuus tehdä kaksi etätyöpäivää viikossa, läppärit työn puolesta ja muuta avustavaa. No – ehkä tässä päästään johonkin. Tiedän vain, että juhannusviikko on yhtä hvttiä. Sitä vastaan on turha potkia; kuu on tuolloin lopuillansa ja monet jäävät kesälomille. Viime vuonna ainakin olimme tod. ylityöllistettyjä ja romahduksen partaalla. Siitäkin selvittiin, avitimme toisiamme siinä missä pystyimme ja jotenkin vaan taas mentiin. 

Muutoin olo oli eilen himppasen verran parempi, aivan himppasen. Ei, ei edes normisäryn verran parempaa, mutta ei aivan niin kauheaa kuin viime vkolla ja edellisinä päivinä. Syynä se, että töitä ei ollut aivan niin paljon kuin alkuviikosta ja ehdin jopa lukaista pari lokia työn lomassa. Juu, minä vakaasti olen sitä mieltä, että lokeja ym. on saatava lukea työaikana. Minä en istu aamukaffella ikinä juoruilemassa, keitän kaffet ja otan kupin huoneeseeni ja aloitan uutisten selailun. Samoin evästän melko varhain (kun on nälkäkin varhain – syynä se, että aamiainen oli äsken!) ja nopsasti. Iltapäiväkaffen muu väki juo ja juoruaa silloin, kun minä jo siirryn odottamaan taksoa. Eli olen harvinaisen epäsosiaalista plaatua työyhteisön kannalta. Voin kyllä käydä heittämässä pari sanaa, jos asiaa (tai tarjottavaaa *muahahahah*) löytyy, mutta muuten – työkavereitaan ja sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi. Että sillä asenteella. Minä tulen Varastolla kyllä toimeen ihan kaikkien, koko osaston väen kanssa, jopa erittäin hyvin. Ei se kuitenkaan edellytä sen kummempaa seurustelua, minun mielestäni.

Eilinen vähän parempi olo johtui tietysti myös aivan ylimageista kissikengistä, jotka muuten sopivat näihin ongelmakoipiin aivan mahdottoman hyvin! Pehmoiset sisältä, hyvät jalkaan, hyvät kävellä, en olisi voinut tehdä parempaa ostosta *hehkuttaa*. Katsokaas, kun tällainen koipivammakko löytää sopivat ja vielä muutoinkin hyvät kengät se todella on niin harvinaista, että siitä onkin jo lupa vähän kehuskella. Saivat ne muutaman katseenkin, mutta vain eräs leidi tupakkahuoneessa äityi naureskelemaan ja kyselemään, ei mitenkään pahantahtoisesti siis. Hän ymmärsi heti pointtini ,D

Huh – hajanaista tämä postaus tänä aamuna. No olkoon, ei minun jokainen postaukseni voi olla niin tyylikäs ja upea sekä täydellisen asia- ja huumoripitoinen kuin yleensä *valehtelee kirkkain silmin*. Lähdenkin tästä tarkistamaan Malmin ilmatilan tänä aamuna...

--------------------------------- 

Purrrrrrrrrve kaiffat! Nonnih, auttoha se. Mä sainkii eile vähä donarii, fifti-siksti niinku. Toi repäs itellee piäne salaton, niinku se sanoo. Mä sain loput. Tänää vois ottaa jotai pakkasest, hei, orjaaaaah! Aha, se sano tohonki, ett jep. Mikähä sitä vaivaa? Liia myäntyväist on tää homma nyt. No katotaa, jotai härämää täss on takan. Muute mull on nyt jätetty sitt ovet auki päiväks, ett mä pääsen ihan iteksii partsill ku mua haluttaa. Se on kyll tosi hyvä, mä diggaan. Tänäänki saa jättää, joo. Ja sitt mä goisin orjan viakus, vaiks sill olikii hikikii. Se ponppi ja ponppi taas ylhääl pitki yät. Ei osaa goisii. Kyll mä näin, ett sitä sattu johki taas. Mutt ku ei auttanu kissiviärihoitokaa nyt, vaiks mä menin iha viakkuu. Jos ei se kert auta, ei voi mitää. Nyt mä makoilen pitkän täss sänkyn pääss ja tsiigaan ton skrivaamist. On se aika nopee, en mä vaa... Juu eikä viälkää oo fotoi. Orja ettii kuvan. Mull ei oo nyt mitää uutta skrivaamist, mutt orja vois nyt mennä tonne pakkasee ottaa mull jotai sulaa iltaa varte, nih kerta!

Kliffaa torjantait Lokistanian kissiporukoill ja niitte orjill!

---------------------------------

Vincent, niin käytännöllinen kissi...

Päivän slogan: Kyllä sitä vaan on välillä pakko, vaiks ei taho!

Päivän biisi: Teaser

Luettua: Jallu Rantanen – Sata kiloa Jallua, Ison vaaleen muistelmat ihan itse kirjoitettuna. Kirja on vielä vähän kesken, mutta tätä lukee mieluusti tämmöinen urheilun vihaajakin. Tarina on sen verran rätväkkää ja keskittyy välillä vähän muuhunkin (tehän tiedätte!) kuin pelkkään fudaamiseen. Kirjasta enemmän siellä toisaalla myöhemmin. Tiedoksi kuitenkin, että erinomainen urheilufriikin tai fudisfanin toivekirja – töissäkin tätä haluttiin jo lainaan ,D Ja Peltsi-fanit voisivat klikata tuosta sivupalkista Kirjavinkkeihin, siellä voipi olla jotakin kiinnostavaa *härnää*!

 

SIELLÄ TÄÄ TAAS KULKEE KISSIKENKISSÄÄN, KISSIKENKISSÄÄN...