Ah ihana perjantai! Vielä on lyhyt viikko, ensi viikosta tulee pakostakin myös vähän lyhyempi. Keskiviikkona aion vain käydä töissä aamupäivällä jonkun aikaa olemassa ja häipyä kotiin sen jälkeen, ne hautajaiset, nääs. Pakko käydä vaihtamassa vaatteet kotona, hakemassa kukat ja nappaisemassa lääkitystä. Ei hitsi – nyt näyttö tilttaa ihan just. Joo, pimeää tuli. 

Hups, taas näytön liikuttelu auttoi. Kosketushäiriö? Missä? Eilen jo katselin uusien läppäreiden hintoja – hah. Halvalla saisi kaksi kertaa tehokkaamman myllyn, melkein puolella siitä hinnasta, jonka tästä maksoin. Toisaalta, minulle tämä on uusi. Ihan totta, vastahan tämä on ostettu, ööö, tuota veikkaisin muistaakseni pari vuotta sitten. Allekin, ehkä. Tai sitten kolme. Ei se nyt ole vuosista niin tarkkaa. Mutta kun minä en halua mitään uutta. Tämä on minulle aivan riittävä, kätevä ja pätevä, jopa tuttu ja söpökin ,D Inhoan ajatustakin, että tätä ei voisi korjata ja joutuisi hankkimaan uuden. Ei siinä mitään, että siitä on vaivaa. Mutta ajatus, ettei kannata tai haluta/pystytä korjaamaan jotakin, on minulle edelleen vieras. Taidan olla vielä sitä ikäpolvea. Meillä kotona aina kaikki korjattiin, mikä pystyttiin. Joko ihan itse tai sitten vietiin korjaamoon! Nyt heitetään surutta pois, eikä kaikkea todellakaan voi edes itse ehjätä (vrt. vanha kahvinkeittimeni, nykyinen upean leiskahteleva leivänpaahtimeni), kaikkia kodinkoneita ei voi edes avata, komponentit on valettu tms. ettei korjaus onnistuisi – että me kuluttaisimme lisää ja ostaisimme vain uuden. Kertakulutusta, sano. Ja jätevuoret kasvavat. Tuommoinen ketuttaa, oikeasti.

No, nyt tämä taas siis näyttää toimivan! Ei ollut Belgarionistakaan apua, hän vain sanoi, että vika on joko näytössä tai mahd. näytönohjaimessa. No, täytyy kertoa, että tämä asennon vaihto kesken tilttaamisen auttoi. Josko hän osaisi etsiä vian. Pahempi vain, että pienen ikänsä pöytäkoneita rakennellut Poika ei ole tuttu läppäreiden kanssa. On se kuitenkin vähän erilaista, mutta täytyy vain luottaa... Jos jollakin olisi ihan käytännön vinksua, otamme kiitollisina vastaan kaikki vika- ja korjausehdotukset! Joko kommenttilootaan tai privameiliin, ziitos.

Jaa että muuta; kirjaston kirjat on nyt luettu. Se järisyttävä pino on loppu. Oli pakko siirtyä hyllykantaan ja tarttua Scarpettan tutkimuksiin (ziitos, niitähän tarvittiinkin yllättävän nopeasti!) illan mittaan. Olen ne kyllä lukenut, mutta uusioluku menee aivan kepoisasti. Toisenkin toverittaren kirjat ovat tuossa, ajattelin että Scarpettaan pystyy jotenkin ehkä keskittymään nyt paremmin. Postista täytyy tänään hakea se kirjapaketti, kiva! Lisäksi HelMetin mukaan kirjastossa on runsaasti jo odottamassa varauksia, matkallakin on lukuisa joukko kirjoja. Parhaassa tapauksessa olen lauantaina taas vähän lirissä kirjojen kanssa ,D Toivon jopa niin! Jos minulla ei ole lukemattomia kirjoja lähettyvillä, tulen levottomaksi ja lähes kipeäksi. Kuin ainakin kissa pistoksissa >o< Myönnän, että minulla on addiktio, olen kirjariippuvainen. Sen lisäksi olen riippuvainen chilistä. Muuta en tunnusta ,D Ovat nuokin aika pahoja, ihan oikeasti. Ajatelkaa nyt Welhotarta ilman kirjaa kassissa – ei se ole edes mahdollista, ei tunnu todelta. Tai ilman chiliä jääkaapissa, kuivattuna, liemessä, öljyssä jne. Lievempi addiktio on sitten suklaaseen, sitä ilman voipi olla kuukausikaupalla. Samoin alkoa voipi olla juomatta tai juoda, ihan sama. Miten nyt sattuu huvittamaan. Tupakoinnista en puhu mitään, se on aihe, josta saa nykyään riidan aikaiseksi kovin helposti. Minä poltan ja yritän olla häiritsemättä sillä muita ihmisiä. Menenkin tästä käymään parvekkeella – mikä eufemismi!

Ikkunanpesijää ei kuulu, ei näy. Mies tarvitsisi rahaa, minä lupasin maksaa silkoilla setelieuroilla ja lisäksi tunkea liikuntaseteleitä matkaan – eipä näy sitten kuitenkaan kelpaavan. On tärkeämpää tekemistä, voipi olla tietty töitäkin. Olisi vain kiva, jos ilmoittaisi edes asiasta. Parveke on nyt rumimmillaan, likainen ja vaatisi toimenpiteitä lähes välittömästi. Ketuttaa!

Lähdenkin tästä tekemään lounassalaattia, kuvittelen samalla pilppovani ja kiduttavani hra Ikkunanpesijää... mielikuvituksella on ihmeellinen voima.

---------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! Heheheh, mä sain eilenkii sitt vähä donarii, loput meni jömmaa johki toisee puukkii. Sitt mä sain äske vahinkos kaks kalkonii ja napiskoit. Viälä ku orja menee laittaa päiväruuat, mult ei puutukkaa mitää. Eilenkii goisin koko päivän ja ku toi tuli himaa, mä aloin vetää iha hurjaa juaksuhepulii. Ja sitt hei mä sain jo olla partsilkii hurrrrjan pitkän aikaa iha yksi. Sitt mä olinkii vaihteeks hereill koko illa. Ja sain rapsutust ja muuta, länähdin sitt goisii mamin koipiin pääle. Ei ois pitäny! Se pönki taas keskell yätä ylös ja sillee, mä kuulema painoin liika. Se meinannu päästä olleskaa pois sänkyst. Höh, mä olin vaa levittäytyny kunnoll, mä mitää liikaa paina. No, kuiteskii, mami on häirikkö, kerta nih! Leikki se kyll vähä mun kans illall. Sen jälkee ku se oli ensi kiduttanu sitä murinakonetta, se meinaa pesi ne oksumatot. Jee, puhtaat matot kylppäris, lupa oksua. Nii ni se leikki sen aikaa, ett mä en heemostuis. Joskus mä heemoon vähä noit koneit, en tykkää niist äänist. Ei mamikaa, mutt kyll se aika kilti on ku se yrittää olla sillo mun kans. Kilti mami, mees nyt tekee taas ostoslistaa. Koht on kauppapäivä ja mä vaan ootan, mitä noi suastuu mulle tuamaa. Mamill on jotai heekkui jemmaskii, mutt lisääki saa tuada joo. Ja vaiks oikeet fisuliiniki... Ei, must ei oo fotoi, ku en suastu taaskaa. Orja ettii foton, se on sitä varte.

Kliffaa viikendi alkuu kaikill kissinkoill, varsinki giltseill, vit laaaaav...

--------------------------------

Vincent, herkkukarvatakamus, Malmin kollikomistus, itserakas karvakasa!

Päivän slogan: Jos minulla menee huonosti, en osaa iloita siitä, että muilla menee hyvin!

Päivän biisi: Turhia sanoja

Luettua: Timo Hännikäinen – Ilman, no mitä ihmeen kohkattavaa tässä sitten olikaan. Ei yhtään mitään. Alle kolmekymppinen kaveri on ilman seksiä ja valittaa sitä. Toisaalta, hän myös jonkin verran pystyy analysoimaan asiaa, tosin vähän kehnosti ja itserakkaasti. Lisäksi esitetyt väitteet ja muu on suurelta osin silkkaa provoa. Minä en edes kiihtynyt tätä lukiessani. Ihmettelin vain, että kaveri jaksaa, suuressa tushkassa ,D Heh, selibaatti on normaali olotila. Minä mielelläni kirjoittaisin omalta kannaltani tällaiseen opukseen vastineen, jos siihen saisi rahaa Suomen kirjailijaliitolta sekä kirjastoapurahalautakunnalta – kuten hän on saanut! Tiesittekö? Että silleensä, ei tästä mitään kicksejä saa, ei edes pientä raivokohtausta. Täysin olematon opus, joka on olevinansa poleeminen. Yritystä on, mutta tulos ei ole sellaista, että kelpaisi edes minun hyllyyni. Poika, kasva vähän! Simon Crompton – Rakastuin narsistiin, tällainen enempi jenkki-tyyppinen elämäntaito-opas eli miten tunnistat narsistin, miten voit päästä heistä eroon jne. Ei oikein vakuuttavaa tekstiä. Menee sellaisen ihmissuhdehömpän pariin, jota niin hemmetisti on muutenkin tarjolla. Ikävä kyllä, koska oikea narsismi pahimmillaan on karmeaa, se on vaikea, sairaudeksi luettava tila, joka voi saada aikaan paljon pahaa. Eli en suosittele tätä kevytversiota kenellekään. Asiasta on olemassa pari parempaakin kirjaa, tosin romaaneita, mutta niissäkin on enemmän järkeä. Tämä on kuin akkain hömppälehdestä kopsattua versiota. Asiasta kiinnostuneet – älkää ottako tätä! Etsikää parempi opus tilalle, jooko, minä olen tosissani. Vinksuja voi tiedustaa, jos asia on akuutti...

ODOTTELEVALLA KANNALLA!