Ei tämä ole reilua – kun saisi nukkua, ei nukuta! Äh, kohta painun uudestaan petiin, kele. Edes kissa ei tällä kertaa herättänyt, nukkui vielä hyvinkin sikeästi. En tiedä, missä vika. Tai, no, juu, arvelen ,D Tulin eilen nimittäin äärinälkäisenä kotoon, kun eväkset olivat niin kevyet. Tuli sitten lapattua loppukin jääkaapin sisältö kitusiin eli porganaa ja perunaa sekä donaria. Jälkiruuaksi keittelin vaffat kaffet, pari keksiä ja, tuota, Kalevin erittäin minin suklaalevyn. Serkkujen kiitos, se levy oli todellakin maailman pienin – söin sen nimittäin kokonaan. Sen jälkeen olikin kiva kerätä itsensä sänkyyn lukemaan. Enpäs olekaan pitkään aikaan ollut niin ähkynä, huh.

Nyt onkin siis tosiaan syytä tuoda kaupasta riittävästi muonaa, pari viikkoa onkin mennyt vähän vähemmillä appeilla eli vihannekset ovat olleet niin kehnoja, etten ole viitsinyt kaikkia ostaa. Lienee sitten pakko, ei tuollaista eilistä ähkyä jaksa joka päivä, örps. Mutta on tämä maailma oikeasti kummallinen, kun uutisoidaan siitä, että Siiva ottaa uudelleen myyntiin vanhentuneet tuotteet. Juu, asia on hyvä, että eivät mene roskiin. Mutta silti! Tuntuu vähän oudolta rakentaa asiasta uutinen. Lisäksi olen katkero siitä, että entiset 50 %:n alet ovat kadonneet ja tilalla on säännönmukaisesti 30 tai vain 20 %:n ale vanhenevista kamoista. Höh – sanon minä. Serkut muuten ovat linjassaan, heillä ale on 50 % ja tuotteet siellä rahkakaapin ylähyllyllä, aleleivät äärimmäisenä vasemmalla leipähyllykössä. Eilenkin mukaani lähti iso täisteräleib 50 sentillä, hah, minä syön sitä pari viikkoa, kun laitan pakkaseen! Täytyykin tästä lähteä vääntämään kauppalistaa... armoton tehtävä, kun en millään keksi mitään uutta ja nopeaa muonaa. Belgarionillekin pitäisi keksiä täksi päiväksi jotakin kivaa lounaalle. Ja Vincentille vielä maistuvaa kissanmuonaa. Minulla on ongelma!

Varasto on myös ongelma. Kiirus jatkuu, P-P on lomalla ja muutkin kohta lähdössä lomille eli sen mukaisesti taas elellään. Upea henkilöstölehtemme *tsih, anteeks* tarjosi uutuutena kolme kirjavinkkiä, huoh. Oli ihan pakko postata vähän asiaa toimittajalle... ei millään pahalla siis, mutta kun, ne nyt vaan olivat suht kehnosti laadittuja ja kirjoitettuja. En minä sitä sanonut, mutta tarjosin itseäni ,D En malttanut pitää siis suutani taaskaan kiinni, en voinut, en! Ans kattoo, mitä tästäkin seuraa. Lupasin nimittäin n. 8 v. sitten, että en enää koskaan sekaannu mihinkään työhön liittyviin oheistoimintoihin, hupien järjestelyihin, lehtien tekemiseen tms. erinäisistä syistä. Kirottu minä! Lomalistakin ehti lopulta kohdalleni ja sain merkittyä lomani, viikko toukokuulle, pari viikkoa elo-syyskuun vaihteeseen. Ja kaikki loput korotettuna talveksi. Lomien sijoittelu on kuulkaas taitolaji =D

Kirjoja on tullut nippu, ziitosta taas ,D Lisäksi kirjastossa odottaa toistakymmentä uutuutta varattuna! Ai että, ensi viikko voipi olla ihan mukava siltä osin. On ainakin lukemista, jopa parempaa matkalukemista kuin tällä viikolla. Taksojen odottelu ja ääritylsät matkat menevät tosi nopsaan, kun on kirja mukana. Ei sitä muuten oikein jaksaisi, suuri osa kuskeista on hiljaisia tai ärtsyjä. Eipä tarvitse ainakaan tavan vuoksi jorista mitään, jos ei halua. Eri asia sitten, jos on joku kivamukava tuttu kuski, jonka kanssa voi juoruta ja haukkua muita!

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Kunhan tässä jorisen joutessani. Enklannissa odotan pakettia, pitäisi tulla ensi viikolla. Ei, ne eivät ole kissikengät, eivätkä edes punaiset. Mutta rapoa seuraa ja muutenkin iiBeissä on asioita kesken – Welhotar valmistautuu kesäkauteen *muahahah*!

Mutta tavan mukaan, vitamiinit ja nikotiinit ja laatimaan edes jotakuinkin järkevää kauppalistaa, ähh.

----------------------------------------

Purrrrrrviska, kavrut! No nii, on mun mami kilti, on, on se kilti. Mä sain sitt eile niit mjunuaisii, se oli ottanu ne sulaa ja ne oli just hyvii ku se tuli himaa. Enkä mä ees muistanu niit. Olin partsill joikaas, ku se kaivo ne esii ja laitto ruakakuppii. Ai että, mitkä haisut. Mami nauro iha hulluna, ku se kuunteli mun äänii. Se sano, ett ei kissast voi tulla tommost mekkalaa. No tuli nyt vaa, ku hirvee hyvä haisu ja karmee nälkä ja teki niiiiiiiiiii miäli niittä. No mä sitt söin ihan kaikki, tosi noppaa viälä. Ja tiättteks, en mäkää jaksanu illall tehdä yhtää mitää enää. Nii oli mun piän ja söde massu täynä, kävin sitt mami viäree vähä pötköllee, mutt siinäkää ei ollu oikee hyvä. Menin sitt jalkopäähä, ett oli masulkii tilaa kunnoll, etei mami vahinkoss puristele mua nimittäi! Tollasii safkoi ku olis joka päivä, juu, mä tajuun etei voi olla, mutt silti. Oli hyvää! Mitäkähä se meinaa keksii tänää, ku Poikakii on tuloss? Yleesä meill on sillo jotai kliffaa muanaa. Ois nyt taas jotai, mitä mäki vähä ees saisin. Ai, ett mä muka puhun taas ruuast. No joo, hei, mull ei oo paljo muut puhumist, ku mä goisin päivät ku mami on duuniss ja sitt me vaa duunataa mein omii judekoi. Ei meill oo kavrui eikä me tehä mitää ihmeellisii. Me vaa ollaa ja lötkötetää, joskus rapsutus-paijatust ja välill leikitää vähä. Eikä me kumpikaa ees jaksetaa mitää ihmeellisii. Me ollaa vaa taviksii, nih kerta! Mami otti just foton, ku mä vähä venyttelen täsä sänkyss, vassokuu vaa giltsit >o<

Nii ja kliffaa päivää kaikill, ku orjat käy kaupoill, tehkää tekii oma lista!

----------------------------------

Vincent, auttamaton herkkutakamus edelleen.

Päivän slogan: Hei, kelloja ei käännetä eikä siirretä, ne vain laitetaan osoittamaan kesäaikaa!

Päivän biisi: Time Is On My Side

Luettua: Siri Kolu – Metsänpimeä, esikoiskirjailijan erityisen mainio aloitus! Myyttinen, mystinen romaani, joka omalla tasollaan kertoo koululaisista ja myöhemmin opiskelijoista. Koulussa joukko on erityiskoulutuksessa, luovan kirjallisuuden kurssia ohjaa maisteri, jonka pääaiheena on aina metsä jossakin muodossaan. Metsä on tärkeä myös porukalle, joka asuu radan varressa, kaukana ns. oikeasta metsästä. Pääroolin ja ideat keksii Maki, karismaattinen ja outo kaveri. Samoihin aikoihin oikeassa metsässä alkaa tapahtua outoja, joku luulee nähneensä alastoman naisen ruumiin. Laura alkaa myös käydä metsässä, hän haluaa sulautua metsään, olla yhtä metsän kanssa. Luovan kirjallisuuden luokka hajoaa myöhemmin ja Laura tapaa Makin taas ollessaan pyrkimässä yliopistoon. Makilla on edelleen vahva vaikutus ja tilanteet ovat edelleen outoja. Ei tästä sen enempää, lukekaa ihmeessä. Suosittelen kaikille – tässä vahva seuraaja esim. Sinisalolle ja Verroselle, joita tyyli ehkä hivenen muistuttaa. Kolun kerronta on erityisen vahvaa ja taidokasta, pelottavan uskottavaa ja omanlaatuistansa. Torgny Lindgren – Akvaviitti, niin, ja nyt sitten paljastan, että en todellakaan ole mikään intellektuelli. Minä en nähnyt tässä mitään ihmeellistä, niin paljon kuin tätä on kehuttu ja tästä on kohkattukin. Tarina vanhasta saarnaajasta, joka palaa vanhoille maisemille tarkoituksenaan perua saarnansa sanomat. Muutamia vinkeitä juttuja, mutta jotenkin asiat vain leviävät. Rinnalla kulkee myös pari muuta tarinaa, lukekaa, kun luette kuitenkin. Eli ei paljastuksia. Minä en tätä kenellekään sen kummemmin suosittele, kyllä tämän lukea voi, mutta en minä tästä mitään saanut. Sujata Massey – Rei Shimura Havaijilla , sarjan viimeinen kirja. Ei paljastuksia sen enempää kuin että Rei löytää uusia sukulaisia, tai oikeastaan isänsä sukua. Perhe matkaa Havaijille ja siellä sitten tapahtuu yhtä jos toistakin. Näissä Rei Shimura –opuksissa viehättää suhteellinen väkivallattomuus ja kohtuullinen älykkyys. Sekä mitä ilmeisimmin jusalaisille tarjottavat tiedot Japanista ja japanilaisista tavoista, historiasta ym. Eikä se meikäläisellekään pahaa tee. Minä kyllä pidän näitä enemmän kevyenä kesälukemisena, ihan kelpoisaa siihen tarkoitukseen. Eli suosittelen.

VÄHÄN KÖYHÄ, TOSI KIPEÄ!