Jep, jep-jep. Kauan odotettu lauantai alkoi taas käsisäryllä eli heräsin keskellä yötä, tai no joo, klo 2 – ei siis ihan keskiyötä. Pakko nousta, riipiä mömelöt ja ne vaativat kaverikseen kaffetta ja leivän. Ei sitä heti voi mennä takaisin makoamaankaan, joten päivitän tässä ainakin alkuun... Kyllä, aion mennä uudestaan mikrounille heti kun särky hiukan helpottaa!
Varastolla töitä riittää, jätin kivan mukavan odottamaan maanantai-aamua. Olin jo iltapäivällä niin väsy, että en jaksanut keskittyä juuri tuohon hommaan. Se vaatii enempi tarkkuutta ym. eli kuvittelen olevani maanantai-aamuna taas hyvin iskussa *köh*. No, jutulla ei ole kiirus ja teettäjäkään ei sitä mihinkään viikonlopun aikana olisi tarvinnut. P-P oli kokoustamassa lähes koko päivän, helpottavaa. Kun P-P on paikalla, hänen henkensä vähintään leijuu osaston yllä ja sen suorastaan näkee =I Muutoin Varastollakin samaa vanhaa, pieniä siirtoja henkilökuntapuolella eli osastolta toiselle. Ei mainittavaa muuta.
Ja koska lupasin kertoa joskus jotakin kivaa, kerron sen tässä. Hjuu, että ihminen voi olla ilokas lupauksesta saada jokunen uusi kirja suoraan kotiin toimitettuna ja ilmaiseksi. Eli kivaa on saada muutama uusi ja lukematon kirja! Ei siinä sen kummempaa tarvita vänisevän Welhottaren rauhoittamiseksi. Minä kun olen lapsenomaisen iloinen näinkin pienestä. Rauhoitti se ainakin hetkeksi, nimittäin. Olin jo suorastaan tohkeissani, kunnes piti laskeutua takaisin sängylle ,D
Toinen ainakin yhtä mukava asia on Ta-miitin siemenlähetys – ziitosta vaan! Moneen kertaan, vielä. Täällä aletaan kasvattaa kudzua ja vähän muutakin jännää. Rapoa seuraa jatkossa, esikylvön pitäisi tapahtua nimittäin tänään! Jos siis luette jostakin iltajätteestä ns. uutisen, että kerrostalo Malmilla peittynyt salaperäiseen kasvustoon, se olen vain minä, muahahaaah. Mutta eipä sitä ole ainakaan järjestyssäännöissä kielletty kasvattamasta, tsihih. Kaikki, mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua =D
Juuri nyt aamulla suurin ongelma on jälleen kirjasto- ja kauppareissu. Belgarion on onneksi tulossa jälleen mukaan. Mutta mitä hittiä minä keksin syötäväksi tänään ja viikolla? *huokaus* Huomenna voisi vääntää taas seesamitofua pariksi päiväksi, mutta Belgarionille pitää keksiä jotakin muuta. Hän on elellyt ilmeisesti voileipä- ja nuudelilinjalla tämän viikon. Eli jotakin hyvää ja kunnon muonaa olisi tarvis. Fisu tai tipu runsaalla vihannesvahvistuksella ei voi olla pahaksi kenellekään. Pitänee tarkistaa Risman fisutilanne ja katsoa sitten tarkemmin. Savukalaa tai tuoretta uunissa ja jotakin kylkeen sekä runsaasti salaattia, vaikka feikki-kreikkalaista? Ainakin tänne uppoaisi (ja kissikin saisi heekkua...). Hjuu, on siinä vähän osviittaa jo. Kirjastossa näytti olevan kymmenkunta varausta tulossa, jihhaa. Hyvin pieni jihhaa kuitenkin, sillä edelleen olen muutaman kirjan kohdalla jonossa nrolla 137/619. Että suosikkeja näyttää olevan tulossa vielä myöhemmin. No, nuo kirjat ovat sellaisia best sellereitä, joilta en hirveästi odota, mutta jotka ehdottomasti haluan kuitenkin lukea. Ihan piruuttani, vaikka tietäisin, että en kaikista tule edes pitämään. On minulla vielä tässä kotonakin vähän luettavaa... varmuusvarasto, ikäänkuin ,D Jokunen lehti ja pari kirjaa, jotka eivät vanhene mitenkään!
Taksot ovat kulkeneet tosi kohtuullisesti jokusen päivän *koputtaa, suorastaan takoo puuta*. Eilen jopa etuajassa. Aamukuski oli vanha tuttu, joka yleensä tuleekin hyvissä ajoin. Iltapäivällä taas leidi oli muuten vain etuajassa, mutta tosi kiireinen. Iisalami oli työntänyt keikkaa taas niin, ettei kaikkia ehtinyt ajaa. On se kumma. Yhdessä ihmeteltiin sitä järkeä, että joku pyörii päivän 8 keikan jumituksessa ja toinen taas joutuu kieltäytymään ajoista. Että sellaisia outoja asioita taas Iisalamesta päin. No, meidän pihassa leidi totesi olevansa jo minuutin etuajassa ja lähti tyytyväisenä ajamaan viimeisiä keikkojansa – hänelläkin on viikonloppu vapaata, joten molemmat olimme ihan ilokkaita.
Nyt tämä taitaa mennä pitkällensä, olkapää pistää jo tämänkin kirjoittamisen vähän pahakseen. Mutta älkää peljätkö, kohta minä palaan! Ei tullut unta, ei pätkääkään ja alkoi taas ketuttaa, hmph.
--------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä en siis tajuu. Toi on vähä möksö taas vaiks me maattii kimpass tosa peito alla nätisti. Mutt ku se ei goisi, ei mitenkää. Höh, mä jo goisin ja hyrräsi ja kaikkee, nii ni ei silti. Olkoo, kai se koht tulee taas uudestaa. Jeeee, Poika on tänää tuloss ja mami lupas jo melkee fisuuki meill safkaks. Mä vaa sitt odotan, parast ois ainaski tuada jotai kifaa safkaa. Tota, toisaalt mami eile hiffas, ett tuala klahvisohvass o joskus käyty.... nii ett murinakoneell oli taas duunii. Mutt ku mä en itekkää muista, ett millo siäll ois käyty. Ei ollu niinku märkää, mutt döfiss oli jäljell, sano orja. Ja eiku kone pyärii. Mutt mä sain kuiteskii donarii ja pääsin partsill tsiigaa ku yks koiruli piti hirveet mekkalaa. Ne on sitt typerii, ne vaa mekkaloi tuall ulkon. Mä en, mä olin tosi siistist ja kiipesi mun koritualill. Siit mä nään tonne alas, miss ne kuljettaa niitte orjii ulkon. Mä kyll alan nyt goisii uudestaa, tehköö mami mitä haluu. Kunha muistaa mun ostoslista, nih kerta!
Kliffaa löördaagii hei kaikill – ja heekkui!
--------------------------------
Vincent, koiratkin ovat kivoja....
Päivän slogan: Minua nukuttaa aina väärään aikaan ja väärässä paikassa.
Päivän biisi: Sick And Tired
Luettua: Aulis Murto – Mannakorven markkinoilla. Tuota. Niin. Tarina kaverusten reissusta sodan jälkeisessä Suomessa kesällä, hauskanpitoa, viinaa ja asiallistakin asiaa. Kirja olisi voinut olla jopa hauskaa luettavaa, mutta... pitääkö joka ikinen ikivanha, muka-hauska sanonta ”pistää” ”tällä” tavalla ”lainausmerkkeihin” – näitä oli kymmenittäin. Lisäksi nuo laulujen sanat – hei, me osaamme ne! Ihan varmasti, ei niitä olisi tarvinnut toistella ja tuoda esiin. Lisäksi pikku juttu, fontin koko vaihtelee läpi kirjan! Pienellä karsimisella ja uudelleen kirjoittamisella tästä olisi saanut kepoisan romaanin sodan jälkeisestä kesästä maalla, siis ainakin luettavamman. Nyt tätä en suosittele kyllä kenellekään, valitettavasti. Jorma Cantell – Tyhjäntoimittajan tunnustuksia, pitkän linjan lehtimiehen muistelmia Ylioppilaslehdestä, Ahjosta, Suomen Sosialidemokraatista sekä muista toimista mm. Valcossa. Mielenkiintoista ajankuvaa 60 – 70 –luvuilta, mutta hiukka hajanaisesti kerrottuna, ei paha kuitenkaan. Ihan luettavaa kerrontaa, mutta vaatii lukijaltaan sentään jonkinlaista yleissivistystä ja eräitä tietoja Suomen poliittisesta elämästä tuolta ajalta. Suosittelen ajankohdasta kiinnostuneille.
VETO VEKS!
Kommentit