Voi paashat, onkohan nyt täysikuu vai miksi minä en saa nukuttua kuin pätkiä kerrallaan ja niitäkin vain jonkun tunnin? Grrr, nyt kun olisi aikaa ja mahdollisuus goisia, siitä ei tulekaan yhtään mitään. Arvatkaas, ottaako päähän! Pakko oli nousta, ei auta, joku vain piti puolihereillä. No, jospa tässä saisi aamu-unet tai/ja päikkärit myöhemmin. Eilisen jäljiltä olen kuin hakattu, koipia ja käsiä särkee – samoilla säryillä nimittäin vielä illalla vähän siivoilin residenssiä. Juu, oli ihan pakko. Minulta ja kissalta lähtee yhteensä niin paljon karvaa ja nöyhtää, että ei tätä kestä muuten. Vetelin äsken sen vahvemman kipulääkityksen, toivottavasti se tehoaa tälle päivälle.

Olipas taas päivä eilenkin. Taksot kyllä kulkivat, mutta menomatkalla mentiin todella kierrellen eli kilometrien kautta väärään suuntaan – kuskin mielestä siellä kun ei ole liikennevaloja. Olen sitä mieltä, että kaveri ei kehdannut tunnustaa möhlineensä yhdessä risteyksessä. No, ei se mitään – aikaahan oli eikä muita kyydissä. Kirjastossa nöpötti vain se kymmenkunta varausta, hyllyissä ei mitään, mitä olisi voinut lainata tai lukea uudestaan. Argh, pakko varmaan käydä Pazilassa jossain vaiheessa. Belgarionille lainasin omistani Vuorisen uusimman, kun se hänestä oli niin käkätyttävän kammo ,D Ruokapuolella oli sentään jotakin eli putken tsioskista sai purjoa, tomangeja sekä saladoa. Rismasta savukalaa ja muita emmeitä. Liiteristä taas halpisjuustoa ja leipää sekä parsakaalia. Kyllä niillä nyt toimeen tulee – kävin perjantaina jo Serkuissa vähän hamstraamassa jotakin pientä.

Lounas oli hyvä, tottakai. Savukalaa ja jokunen kaunis keitetty peruna. Sitten iso sammio salaattia, jossa oli salaattia, tomangeja, vähän porganaa, purjoa, ituja, paprikaa, tuoretta herkkusientä, feikkifetan ja oviilien jämät sekä pinnalle käristettynä siemeniä. Niin ja jugurttikastiketta vielä sekä kalan että salaatin kylkeen haluttaessa. Syötiin kunnolla Belgarionin kanssa ja hänelle näytti todella maistuvan. Salaatista ei nyt ihan tuollaista pitänyt tulla, mutta kun samalla tyhjentelin nuita purkkeja.... Juu, se oli muuten erityisen hyvä sekoitus tällä kertaa. Lisäksi Belgarion halusi tehdä muffareita ja tekikin, minä sain kaksi (-> 2 kpl) ihan itselleni ,D Mukaan heitin hänelle kuivahetelmiä kahtakin plaatua sekä pussillisen muffareita. 

Ruuasta pääseekin taas kätevästi siihen, miten esim. Serkkujen Ukrainalaisessa salaatissa, adjikassa (kummassakaan) eikä kuivahedelmissä, leivässä eikä monessa muussakaan tuotteessa juuri ole lisäaineita. Ainoa lisäaine näyttäisi olevan sitruunahappo. Joissakin on myös mausteita, jotka on sitten koodattu E-koodein, mutta myös kirjoitettu auki perään. Erittäin hyvä tapa, jota soisi muutenkin noudatettavan. Harva kai kulkee lista kädessä kaupoissa väijyen E-koodeja. Niin, siis se itse asia. Ihmettelen, miten Virossa, Puolassa ja Vennäällä kummasti osataan tehdä erilaisia kivoja vihannessäilykkeitä ihan ilman mitään kummoisempia lisäaineita (myös rahkaleivareita jne.). Mutta samoissa täkäläisissä vastineissa on liuta mitä kummallisimpia lisukkeita tavaran itsensä lisäksi. Esim. se on hyvä merkki, että ainakin kerran on vähän aikaa seissyt kurkkusalaatti saanut hometta päällensä! Oma vika, en syönyt sitä riittävän äkkiä ja kurkut eivät olleet liemen alla. Siis tarkoitus oli taas vain sanoa, että käykää ihmeessä Eestin Herkuissa myös tästä syystä. Ja niitä siemeniä ja pähkylöitäkin on iso rivi, mistä valita...

Mitä hittoa minä taas tässä kirjoittelen samaa paashaa kuin aina. Minä menen takaisin torkuille. Näin äsken oikein kivan unenpätkän. Minulla oli kauppa, rojukauppa siis. Wanhan tavaran puoti, jossa oli myös kirjoja ja kaikkea pientä sälää. Ideana oli se, että maksaakaan ei rahalla tarvinnut vaan voi vaihtaa tavaran tavaraan, jos koki ne samanarvoisiksi... Pyöri hyvin, HS:ssäkin oli juttu. Nyt täytyy mennä pyörittämään sitä unipuotia!

Ai niin, tiedoksi vaan, että mitään ei saatu kylvettyä – Liiterissä ei ollut multaa!

-------------------------------------


Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei joo, toi ne heekkusafkaa, mäki sain maistaa, mutt vaa vähä. Ja sitt mä sain mun ruakii ja purui ja semmost. Ja sain maistaa fisuu ja oviileit, njammmm. Ja Poikakii tuli. Mä luulin, ett se nauraa mulle, mutt se nauroki kirjall. Outo Poika, juu! Sitt mä näytin taas mite kiäritää ja juastaa, sillekki noi nauro. Ett eile oli vähä erilaine päivä. Nyt me goisittii äske aamu-unkot mamin kaa, vaiks se ei heti päässykkää unee. No se tulee koht takasi. Goisitaa uudestaa. Ja sitt me duunataa safkaa. Se sano, ett ei tuanu mjunuaisii ku ne oli muavis. Muavisii? Ei ku siis pakattu muavii, ett ne ois voinu olla pahan makusii mun miälest. Joo, nii oiski. Ku se käy hallis, nii ni tua sitte. Sopii mulle, en mä mitää muavii kyll syä. Ja tiäs kuin kaua neki on ollu siälä sisällä, hyh. Ett sunnuntai... no tänää ei sitt tehdä senkää vertaa ku tavispäivän. Ollaa vaa. Se onki melkee parast. Täss mä pummin mamilt napikoit, siis hampulikaakkei meinaa.

 


 

Kliffaa söndaagii hei!

-------------------------------

Vincent, hallissa täytyy varmaan käydä ensi viikolla kuitenkin.

Päivän slogan: Täytyy mennä pitämään huolta tästä päivästä, ettei se lopu kesken!

Päivän biisi: Unien ritari

Luettua: Maija Asunta-Johnston – Verkkorakkautta varttuneille. Leidi on saanut Unkarin taloonsa nettiyhteyden ja eräänä syysiltana harhautuu deittisivuille, joista löytyykin fiksun oloinen kaveri. Meilejä vaihdellaan tiheään ja tavataankin, mutta kaikki ei mene kuin pitäisi. Lopulta kaveri ihastuu leidin naapuriin ja muuttaakin sinne – erinäisten sattumien ja tapahtumien kautta tosin. Sen verran hömpähtävää, että en oikein pitänyt. Lisäksi mukana kulki jokin juonne, josta en myöskään pitänyt. Vaikka kirjoittaja väittää olevansa kovinkin suvaitseva, se ei aina tekstissä ole kovin vakuuttavaa. Ja tämä varttunut-osuus tarkoittaa siis yli 60 v. Käsittääkseni. En ole niin pahassa pulassa eikä typeryyksien kanssa haluta kirjoitella, joten Welhotar tyytyy Blogistanian elämään. Kirja ei nyt ole aivan kehno, mutta en nyt ihan hirveästi suosittelisikaan....

 

 

ILKEÄ MUTTA VÄSYNYT!