Mietin ensin, tekisinkö tästä oikean kateuspostauksen eli kertoisin, mistä kaikesta oikein olenkaan kade. Siitä tulisi liian pitkä ja varmasti sekin loukkaisi jotakuta, ehkä moniakin. En siis tee sitä, en minä nyt niin kateellinen ole enkä niin monesta asiasta. Kunhan vaan sanon, että älkää ihmeessä pitäkö kaikkia asioita itsestäänselvinä! Kateutta olisi seurannut katkero valitus, johon en myöskään ryhdy. Siitä jäisi vain pahempi olo itselle, sen verran on vielä itsesuojeluvaistoa kuitenkin jäljellä.
Pari muutakin asiaa hiertää, mutta joudutte (olkaa, hei, onnellisia) tyytymään Welhottaren ikävään normipostaukseen tänäänkin. Iloitkaa, sillä em. kirjoitukset eivät olisi olleet mukavaa eivätkä terapeuttistakaan luettavaa. Minä voin käydä heittelemässä niitä inhoja kommentteja sitten ympäri Lokistaniaa...
Miksi pitää olla niin hemmetin kylmää, hrrr. Säryt yltyvät melko mittaviksi, noin vaan tiedoksi. Lisäksi lähti vuoden ensimmäinen valitus Iisalameen. Siinä vaiheessa, kun taksoa oli odoteltu jo n. 20 min eikä mitään viestiäkään myöhästymisestä tule, oli pakko soittaa. Epämääräistä selittelyä, että auto oli käynyt. No eipä kyllä ollut, onneksi oli Belgarion todistamassa. Kerroin, että ei taatusti ole. Yksi koppiauto kävi ja otti isomman porukan mukaansa ja viittilöi minut pois, pois, pois. Lopulta Iisalami tilasi normitakson, puoli tuntia siis ulkona kylmässä ja välillä ostarin tuulikaapissa. Arvatkaas, oliko hiukka kylmä olo! Täällä Tsadissa 15 astetta pakkasta on kuin 25 astetta muualla, tämän tietävät tietysti useimmat. Älkää puhuko minulle raittiista talvikelistä, prle. Ennemmin minä talloisin sohjoa, ziitos!
Kotoon kuitenkin päästiin appeiden ja kirjojen kanssa. Kirjastossa ei paljoa ollut, jokunen opus vain oli kuljetuksiin ehtinyt. Matkalla on varmaan kymmenkunta kirjaa, mutta nämä välipäivät jumittavat nekin jonnekin kirjastojen välille odottamaan jatkokuljetuksia. Argh, hyllystäkään ei löytynyt juuri mitään uutta. Otin pari uusioluentaan sitten. Odotan ensi viikkoa, silloin on täysi lasti! Onneksi kuitenkin Risma kunnostautui tarjoamalla runsaasti keltaista eli 50 %:n aleruokaa. Ostin kaikkea pakkaseen, lihasuikulaa ja broiskusuikulaa (kypsää siis) piirakoita ja/tai pizzoja ajatellen sekä jauhista ja tipua kissalle, leipää ja kokotteja itselle. Liiterin myymälänhoitaja ilmeisesti on lomalla – jo pari viikkoa ovat vitamiinit olleet lopussa, samoin pari muutakin normitavaraa... Hmph!
Väänsin myös kunnon lounaan, Belgarion oli kai syönyt kunnolla viikon aikana vain pari kertaa. No, eihän siitä huolta pidä kantaa, mutta se ei nyt vain ole kovin terveellistä – siis elää pelkällä kahvilla. Eli laittelin riisiä, tomaattisieniä, pienen wokkipläjäyksen ja paistoin broiskufileet. Njam, hyvää oli. Jämistä olisi tullut itselle eväspakkaus, pakkasin sen Belgarionille kuitenkin mukaan! Samoin pakkasin ylimääräisen paketillisen linssejä, puolet kokoteista ja vähän muutakin, kuivattuja kirsikoita ja sen semmoista, vähän suklaakakkuakin eli sen loput. Ehkä sillä elää jonkun päivän, annoin vielä pari linssiohjetta mukaan ,D Belgarion sammahti kunnon päiväunet ja itseäkin väsytti, mutta sinnittelin pyykkäyksen avulla unetuksen ohi. Lisäksi hän imureerasi ihan kunnolla, ziitosta vaan. En minä säryiltä olisi siihen pystynytkään! Normilauantai siis kaikin puolin, eihän tässä mitään uutta.
Ilta menikin lukiessa ja koneen ääressä, haahuillen sitä sun tätä, mutta ei mitään tähdellistä eikä tarpeellista, saati sitten maailman tilaa parantavaa tointa. Mitätöntä kaikki. Ulkona on edelleen kylmä, asteista en tiedä. Ei ole mittaria, sekin on mennyt särki. Pitänee taas alkaa varustautua Varastolle, tällä kertaa onneksi vain yhdeksi päiväksi. Ah onnea, se on kuulkaas tämä täällä joskus aika onnellinen pienistäkin asioista nykyään!
------------------------------------
Kliffaa ja relaa söndaagii kaikill kissinkoill ynpäri Lokistaniaa!
---------------------------------------
Kiitos Vincent, aamuherätyksestä taas...
Päivän slogan: Voi kun elämä olisi niin helppoa kuin Vuodatuksen etusivulla sanotaan - Voit hallinnoida elämääsi valitsemalla vasemmalla puolella olevasta valikosta haluamasi kohdan.
Päivän biisi: Viiden tähden sekopää
Luettua: Esko-Pekka Tiitinen – Villapäät, muori taas tarttui nuorisokirjoihin, ei voi mitään. Tahtoo tietää, mitä on tarjolla ja mitä luetaan. Ihan kulkeva ja mukavasti kirjoitettu, kieltä taitavasti käyttävä kirjoittaja. Juu, sai Junior- Finlandian.... Mutta, mutta, aika naivia toisaalta. Bändijuttuhan on kiva, riimit mukavia, ideat hyviä. Mutta sitten tämä osoittelevuus, joka on niin kovin läpinäkyvää, idealismi, ja kaupanpäälle SPR. Ihan hyvä, juu, mutta meneekö tämä kaikille läpi. Ehkä varhaisnuorille, ehkä, mutta epäilen. Ahmimisikäiselle erinomainen vaihtoehto varmasti, ei siis paha ollenkanas. Mutta pitääkö näihin nuortenkirjoihinkin ympätä niin montaa aatetta ja asennetta, varoitusta ja viisautta, käyttäytymismallia ja opetusta. Se ehkä hiukka rassasi, rassaa ehkä myös nuorta. Muutoin aivan suositeltava kirja ihan jokaiselle, hauska ja vähän erilainen. Ai niin, epäuskottavuuksista myös, ei tuon ikäinen nuori tiedä niitä biisejä, joita kirjoittaja omasta päästään mukaan sotki, ei taatusti. Ne biisit ovat muorin ja kirjoittajan ikää lähempänä! Hei, eivät ne tiedä, oikeasti ,D Luettavana on samaan aikaan vielä pari kirjaa, joten niistä ei sen enempää tällä kertaa.
TYLSÄÄ, MUTTA VAPAATA!
Kommentit