Uhh, unta riitti, mutta ei ole silti kivaa. Se epämääräinen kehno olo iski taas. Ehdinkin jo olla sunnuntain melkein kunnossa. Minen ala, tämä ei ole mukavaa – eikä varsinkaan mielenkiintoista. Epäilen nyt lääkitystä eli josko joku lääke vaikuttaisi. Toisaalta taas, jos ei aikaisemmin niin miksi juuri nyt? Pitää vähän selvitellä vielä asiaa. Tai sitten tämä on se viirus, joka vain haluaa elellä luonani tosi pitkään eikä iske kunnolla, argh. Olo on kuin olisi jatkuvasti vähän raskaana =(

 

Eilinen olikin iltapäivästä kiirus, ketuttikin. Lähdin nimittäin vähän etuajassa, koska oli tärkeää tekemistä. Oli käytävä kirjastossa, taas otettava Iisalamelta lupa poikkeamiseen työmatkalla ja yritettävä olla kiva kuskille. Onneksi kuski oli kiva jo luonnostaan ja ihan innostui Malmin kirjastosta, koska vaimonsa lukee paljon ja he asuvat kehnon kirjaston vieressä. Minä tietysti suosittelin ja kaveri pitikin pidemmän tauon ja kävi itsekin tsekkaamassa mestat. Eli hyvä keikka kaikkinensa, sain Belgarionille kurssikirjat ja ystävällisen kuskin sekä vaimoa varten tarkisteltua Malmin kirjaston sekä muut mahdollisuudet (mainostin, että samalla voi vieressä käydä uimassa ja tehdä viikon ostokset kaupoilla...). Niin siis mikään tästä ei ketuttanut, ketutti se, että juuri lähtiessä kiikutetaan pinot töitä. No, ei sekään mitään. Mutta kun, ja tästä ei sitten puhuta, tarkoituksena oli tänä aamuna kopieerata vähän omia juttuja vrt. kurssikirja-asia – ymmärrättehän te?! Vai väännänkö klemmareista, täh? No, pitää vain sovitella, ei tässä muu auta.

 

Ruokapolitiikkakin meni vähän uusiksi. Kun siellä tsioskissa oli niin paljon tuoretta tavaraa, jota tuli ostettua, on ne pakko syödä pois myös ensiksi. Tässä onkin nyt apehdittu ääriherkullisilla ruusukaaleilla ja tuoreilla herkkareilla. Eilen tein sekosalaattia, jossa on mm. tonnikalaa, raejuustoa, muka-fetan jämät, muutama jämäoviili jne. Pohjana perussalaattia, tomangia, kurkua, purjoa. Tuli iso kippo, josta osan söin illalla ja loput evääksi. Tänään pääsee vasta kaalin tms. kimppuun, mitä nyt tässä sitten laatisikaan. Syöminen ei sinänsä tee pahaa, hetkeksi voi jopa tulla parempikin olo. Sitten taas alkaa ellottaa (tsori, tämä on vain kerrontaa!). Pakko se on jotakin syödäkin.... ainakin Welhottaren tai tulee vielä kehnompi olotila.

 

Muuta – ei, ei edelleenkään muuta. Ostamani kirjat tulivat, olipas nopeaa toimintaa. Olen katsellut kirja-aleja, mutta mutta... Aina sama ongelma! Tekisi mieli ostaa tämä, tämä ja tämä, sitten vielä lisäksi tuo, tuo, ja nuo vaativat seurakseen tämän ja nämä. Eli ostoslistasta tulee äkkiä kamalan pitkä eikä enää yhtään edukas. Välillä pitää selvittää päätä ja tarkistaa ao. opusten normihinta esim. pokkarina ja saatavuus Huutiksesta. Usein ne ovat nimittäin vielä halvemmallakin jossain tarjolla, jos nyt ihan pakko on jotakin saada. Minulla tuo tila kun tosiaan asettaa rajoituksia ei on harkittava kaikkia kirjahankintoja vähintään kaksi kertaa. Mikä on ihan hyvä, kieltämättä. Jos olisin ostanut aina kaikki haluamani kirjat, asuisin jumalattoman isossa kirjastossa. Hmmm, ajatus ei kyllä ole mitenkään epämiellyttävä =D

 

Juuei, onneksi ulkona ei sentään ole kylmä ja kissakaan ei juuri nyt mourua. Päivän ainoat hyvät asiat. Ja muuten, kävin viemässä roskat – reipas minä *taputtaa itseään päähän*. Höh, roskiksessa oli kiva punainen, pieni ja sievä nojatuoli, silputtuna... Miksi kaikki pitää tuhota? Eikö sitä olisi voinut jättää siihen noudettavaksi, muiden käyttöön?

 

----------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Mite nii tai siis mähän oon aina hyvä asia, mähän oon kissa. Ehän mä voi olla huano. Mä oon ollut ihan tosi kilti ja sillee. Äskenki sain kalkonii ja hampulikaakkei. Ne kaakit mami heittelee pitkin, ett mä saan ettii niit. Ne ku ei oikee mee toho triittipallii, mä en jaksu saada niit ulos nii ni ei oo kivoi siin. Koht se saa laittaa mulle pussimuanaa. Oliki mami taas viksu, se osti semmose iso lodjun, jos on erilaisii pussimuanei monta-monta, ja sitt se onkii siält summis jonku. Ja mä syän, ne on kaikki tiätteks te kerranki hyvei. Yhtää ei jää. Ja eilenki sain viäl donarii siihe mukaa, mmmm. Heekkuu! Ja sitt menin mami viakkuu goisii, just siihe asti ku se alko hornottaa. Sitt siin ei voi olla. Kuvitelkaa, ku ton kokone mar... ei ku mursu siis hornottaa kissin koovaa, ei kiva. Sillo mä vaihdan mestaa toho jalkopäähä goisii. Sitt se heräs ja herätti mutki. Jostai syyst mäki oon goisinu tosi paljo nyt. Ei oo muutakaa tekemist. Hei haloo, lelui on jossai häviksis. Mä tiijä mihin mä oon onnistunu niit taas hävittää. Viimestää viikonloppun orja tai poika saa hakee ne ihan kaikki. Tai mä tiän, ett se golhvipalli on takavarikoitu, juu. Kattokaas ku mä pelasin sill kerra yälä ja tääll vähä kolisi, tsihih. Mami laitto sen johki, se sano, ett koko torppa herää ku mä leikin. No voi olla joo, must se oli kliffaa. Patteritki kolis, ku mä annoin palllil kyytii. Enkä suastunu viäläkää fotoihi, ei toi sitt yrittänykkää. Tämmöne sitt vaihteeks.

 

 

 

 

Kliffaa päivää hei kaikill taas, goisitaa rauhas...

 

-----------------------------------

 

Vincent, ne lelut etsitään, kun seuraavan kerran siivoillaan kunnolla...

 

Päivän slogan: Jos minä voin huonosti, voi maailma ympärillä varmasti yhtä huonosti!

 

Päivän biisi: Tempo Rainer

  

Luettua: Juha Vuorinen – Viimeinen suuri seikkailu, pesee mennen tullen kaikki tosi-TV:n formaatit, herättää itkunauruhuutoa. Tämä oli pakko hankkia ja lukea taas uudestaan. Oikeasti ällöttävän hauska kirja, suosittelen kaikille ja varsinkin tosikoille, raittiille ja reippaalle kansanosalle! Lauri Meri  – Tauno Palo. Ensimmäinen täydellinen elämänkerta, esivanhemmista lähtien, kaikkine rooleineen jne. Melko neutraali kirja, ei myöskään tuo hirveän paljon uutta esiin. Silti mielenkiintoinen ja ihan luettava opus kaikille teatterista ja elokuvista innostuneille. Eihän kukaan voi unohtaa sitä, kun Tauno taivuttaa naista hieman takakenoon (ehdottomasti elokuva, isolla kankaalla) ja lausuu kuolemattomasti: ”Minä rrrrrrrrrrrrakastan sinua!” ,D Ja kerrottakoon tässä, että Polgara pienenä luuli, että Tauno Palo on naimisissa Ansa Ikosen kanssa. Totuus olikin sitten hämmentävä, että eikö muka, täh? Suositeltavaa luettavaa, mutta ei todellakaan mitään ihmeellistä uutta tai outoa...

 

 

URPS, ÖRKS JA SILLEESTI!