Huahhaaaaaaah ja huomenta! No niin, nyt olisi sitten nukuttanut, mutta miten silloin aina käy? Ensin soittaa Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista ja ilmoaa tulevansa kylään keksiviikkona sekä kertoo, mitä haluaa minun hakevan Serkuista. Toivottavasti muistan, olin umpiunessa! Sitten puoliltaöin kissi aloittaa märinänsä, kävin taas katsomassa – ei hätiä ja menin takaisin nukkumaan. Kolmelta ylös, kissi märisi jälleen. No, pakko oli nousta antamaan kalkonia ja riipiä mömelöt.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sain eiliset hommat hoidettua vapaalla kiitettävästi. Nyt olen saanut, mitä tarvitsen ja kaipailin. Ei mitään asiaa Tsadin keskustaan päin. Asiaa enää vain Malmille eli kirjastoon ja ruokakauppoihin normitapaan lauvantakina. Hakiksen hallissa oli kyllä kaikkea kivaa, sekä syötävää että rojua ;D Ehh, no myönnetään, ihan vähän sorruin johonkin. Mutta minun on lupa, nih kerta! Kyyti takaisin kotoon oli aika epämiellyttävä. Kuski oli töykeä, alkuperältään tod.näk. venäläinen puheesta päätellen. Haimme erään mamman kimppakyytiin ja mamma oli, joko vahingossa tai Iisalamen sotkiessa asioita mukaan, antanut väärän osoitteen. Kuski vei väkisin mamman siihen väärään osoitteeseen ja soitti sentään hänelle uuden auton. Vei sitten minut kotoon. Eniten  hävetti kuskin puolesta se, että mamma olisi halunnut vain n. 500 m:n päähän tuosta paikasta – juu, ei ole aikaa, kireä aikataulu. Hän haukkui mamulin, että olisi ajoissa paikalla ja antaisi oikean osoitteen jne. Todella töykeää... Hitsi, olimme minun kellojeni mukaan 10 min. etuajassa. Ja tiedän, ajo jatkui hänelläkin, mutta silti. Minua suorastaan hävetti ja mamma väänsi itkua, ilman kännykkää tietysti!

 

Työssä on kiirus edelleen, nyt kamala kiirus. Siellä on kuulkaas odottamassa kopieeraamista isompia pinoja kuin ikinä. Samoin pitäisi juuri tänään ehtiä yhtä ja toista. Kun joku jää huomenna lomille ja joku taas vasta perstaina. Voihan vee, ei voi mitään! Kyllä kai ne ehtii, pakkohan se on. Ei kun koneet laulamaan =E Tuo kopieeraaminenkaan ei nyt välttämättä kuuluisi juuri Welhottarelle, mutta en minä sitä kehtaa muiltakaan pyytää. Turhaan siis, kun niihin pitää erikseen laittaa lisälehti, osiin erilainen  vielä. Eli parempi tehdä itse, jos tulee kämmi, kehtaa ainakin myöntää sen itse tehneensä! Eli töitä riittää siis täksikin viikoksi... että juu, kiitos vaan kaikille myötätuntoisesti ajatteleville. Ai että ette ajattele myötätuntoisesti vaan vahingoniloisesti – hyi hävetkää!

 

Kaiken tämän vastapainoksi jotakin mukavaakin sentään eli ihan kivaa on tapahtunut tuolla kirjoitus- ja kirjallisuuspuolella. Welhotar on oikein ilokas ja rapoaa myöhemmin asiasta. Ei, minun kirjaani EI ole huutokaupattu (vielä)! Ei, Welhotar ei myöskään julkaise sitä suurta aikalaisromaania. Mutta sellaista omaa pientä kämmäystä, joka on kivaa, mutta josta ei juuri makseta. Eli palajan asiaan myöhemmin, kun on enemmän kerrottavaa asiasta.

 

Muuta ei tässä ole ehtinytkään tapahtua! Minä vain kirjoitan, syön ja teen töitä  - siis toisessa järjestyksessähän ne piti olla ,D Tauko paikalla, hetki pieni – Malmilla rauhallista, ilma raikasta, ei sada eikä tuule. Mutta vielä sitä ehtii ennen töihin lähtöä!

 

-------------------------------------

 

 

Purrrrrrvinka, kattiskat! Ai ett, orja kävi eile siäll halliss, varpist kävi. Mä haistoin ja näinkii. Soli ostanu fisun, hei, ison fisun. Mä en saanu ku ihan mikrobiitin siittä, oliks vähä epist. Se duunas ruadoist jotai kalaliäntä ja pisti biittei pakkasee ja teki siit vaiks mitä. Mutt piänell raihnasell ja heikoll kissill ei sitt niinku riittäny omaa biittii syätäväks! Vähäks mä sitt otinki takasi ja märisi sen tahaltee hereill yälä. Mull mitää asiaa ollu! (Vincent, sinä oksennat liiasta kalasta – asia selvä!? toim.huom.) No joo, tota, oksun, mutt hei mä oksun nyt muutenki. Nii ett mitä siit sitt, jos ois vähä lisääki oksunu, ois se ollu sen arvost. Eilenki oli mamill ylläri sänkyss – kunno naksuoksut keskell sänkyy. Se vaa otti ne veks, ku ne on aika kuivii kaavoje kera ja heitti roskii. Sitt se pyyhki peittoo eikä ollu moinaskaa. Aika pähee mami, joku ois voinu vaiks heemostuu >o< On toi mami aikamoine muuteski, kyll mä diggaa sitä. Eilenki se sitt paijatti mua lopun iltaa, vaiks ensi se nakutteli täss vaiks kuin kaua. Nii ja sitt se puhu taas jonku kirjailija kans. Mä tajuu, eiks se ite osaa muka kirjailla, oon mä nähny sen semmostki tekevä, niinku lankall ja neulall. Iha nättii oli, se kirjaili kissin kerra johki. Nii ett en tajuu, miks semmosest pitää sitt puhelimess puhuu viäl tuntikausii. Mutt kummiski mä sain sitt heekkukaakkei, niit uusii, ja muanaa ja rapsutuksii ja paijatus ja kaikkee. Mutt heti ku se ensimmäine kuarsaus kuuluu, mä vaihdan jalkopäähä. Sitä ei tiätteks kuultele kukaa, sitä rohinaa nimittäi: arpspuhrääääähpiuvinkspuuuuh, niinku! Kauhee ääni. Mutt nyt on mustaki fotoi, mä steppaan tuala patterin päälä. Siäll on nyt kliffaa ku on lämpöst ja kurkin siält, jos asiaa o. Ett täss on ninku asiaa ny!

 

 

Kliffaa päivää hei jokasell, ja uudet kissikaverit, teretulemass meil uudestaa!

 

----------------------------------

 

Vincent, aina yhtä rakastettava karvatakamus! Pakkohan se on kertoa, että ylenkatse tavismuonaa kohtaa salaperäisesti häviää päivän aikana. Kuppi on nuoltu putipuhtaaksi lähdettyäni ja vastassa on lisää kinuava kissa ,D Huijari!!!

 

Päivän slogan: Jos elämä tuntuu ikävältä ja tylsältä, se yleensä myös on sitä!

 

Päivän biisi: Pilvien kuningas 

 

Luettua: Jens Lapidus – Rahalla saa, tästä kirjastahan on jonkin verran puhuttukin. Eli Tukholman alamaailmaa, huimeita ja rahaa, paljon rahaa. Mukaan sotkeutuu JW, kiltihkö ruotsalainen opiskelijapoika, joka haluaa päteä rahakkaiden ystäviensä silmissä. Tähän asti hän on hankkinut merkkivaatteensa kirpputorilta ja yrittänyt selvitä kehittämästään valhevyyhdestä. Äkkiä hän onkin jengin kunkku, kokkelia riittää myytäväksi asti ja JW:llä on yhteyksiä myös Jorgeen. Jorge, jonka pako vankilasta oli maan puheenaihe pitkään. Hankalaksi hommat käyvät, kun varsinainen mafia astuu paikalle eli serbialaiset, Lontoo ym.  Kirja sinänsä on ihan luettava, vauhtia ja vaarallisia tilanteita jälleen kerran. Kas kummaa, rikolliset ovat ei-ruotsalaista alkuperää ja poliisit järjestävät erikoisoperaation tuhoamaan koko huimehomman. Tämäkään ei mene täysin nappiin, joku kuolee ja osa joutuu vankilaan. Jorge onnistuu jälleen pakenemaan ja JW istuu linnassa. Jatkoa kirjaan onkin luvassa, sillä JW:llä on mukavia suunnitelmia jo  toteutuneen rahanpesun osalta ja Jorge on järjestänyt lisää rahaa tilille. Serbialaisesta taas on maksettu tapporahaa jo vankilassa. Eli ruotsalaiseksi trilleriksi aika kovaksikeitettyä tavaraa, jopa lievästi uskottavaa, mutta asenteellista sellaista. Hyvin miehekäs (!) kirja eli tällaisesta pitäville varma nakki. Kyllä tämän kertaalleen lukee, mutta siinä se onkin eli ei tämä ainakaan Welhottarelle ihmeitä antanut ,D

 

                                              

 

                                               RAATAMAAN, ORJAT!