Vähänkös tämä on nukkunut – melkein ennätys nimittäin! Nukuin eilen kahdet iltapäikkärit ja sen jälkeen lähes 7 h yöunet =O Tosin kissakeskeytyksin, kuten arvata saattaa. Vincentiä ilmeisesti ottaa päähän, että minä nukun ja hän ei. Taidan alkaa keskeytellä myös kissaherran unia mitä makeimmissa vaiheissa, esto kolaa... No, ei sentään. Että nukuttu siis on, kohtuullisesti. Särky ajoi lopulta ihan kokonaan ylös ja riipimään kaffetta kitusiin mömelöiden kera. Liikettä riittää tänäänkin, aika paljon vieläpä.
Belgarionin kanssa on ensin treffit kirjastolla, tuota, enhän minä ole rohmu, enhän? Siellä on varmaan 15 varausta odottamassa eli kassillinen materiaalia ,D Jihhaa! Lisäksi Italiaanossa on se kirje haettavana, onneksi se on aivan vieressä. Jos vain aikataulu antaa periksi, käyn Karjaustalossa katsomassa kylpytakkia, siellä on jo ale. Nimittäin eilen vetäessäni illalla kylpytakkia päälleni, kuului taas uusi epäilyttävä rusahdus. Reiät alkavat olla suurempia kuin itse takki. Tahtoo kylpytakin. Piste! Sitten olisi tietysti noudettava viikon ruuat! Seuraavan kerran aion mennä kauppaan j:n jälkeen... Lista on pitkä, mutta onneksi joulutofut ja bambusuikulat on jo ostettu. Eikäs kun en minä mitään j-ruokia muutenkaan koskaan osta, mutta pari juttua on ihan pakko hakea. Belgarion tulee jonakin vapaapäivänä syömään. Exä vaatii (!) hänen olevan aattona Exän illallisella, j-päivänä taas Avopilla (joka ei osaa laittaa ruokaa...). Eli Belgarion saattaa olla kunnon ruuan tarpeessa jossakin vaiheessa!
Niin, tänään siis Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta asiaan kuuluvin menoin. Zakuskapöytä ja lohiseljanka, jälkkärinä juustoja ja hetelmiä sekä keksiä (pipari kuuluu sinihomejuuston kanssa!). Varsinainen seisatushan on vasta huomenna, mutta juhlimme tänään, että jaksaa sitten ihailla seisatusta oikein kunnolla. Seisatus on aika pätevä ja kätevä juhla, kuten tästä huomaamme:
YULE 21.12
Talvipäivänseisaus, joulu.
Talvipäivänseisauksen aikaan päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään. Kun päivä alkaa vähentyä wiccoille alkaa uusi aurinkovuosi, Jumalaisen lapsen syntymä. Yulen sapatti on Auringon uudelleensyntymän juhla. Auringon voima on vähentynyt aina kesäpäivänseisauksesta lähtien, mutta alkaa nyt kasvaa.
Vuoden pisimpänä yönä, seisauksen yönä juhlittiin esi-isien odottaessa Tammikuningasta, kuningas Aurinkoa, joka lämmitti jäätynyttä maata ja auttoi sitä jaksamaan eteenpäin.
Yulen aikana wiccalaiset koristelevat kotinsa ikivihreillä kasveilla, jotka muistuttavat kasvukauden uudesta alkamisesta.Mistelillä on vahva yhteys pakanallisuuteen. Sitä on pidetty taikakasvina, koska se kasvaa ilman maahan kiinnittyneitä juuria. Sapatin juhlan kohokohta oli seremoniallinen yule-halko. Perinteen mukaan halko ei koskaan saanut olla ostettu, vaan se piti hankkia omilta mailta tai saada lahjaksi.
"SUURI AURINGON JUMALA,
TOIVOTAN SINUT TERVETULLEEKSI TAKAISIN.
ANNA KIRKKAUTESI LOISTAA JUMALATTAREN YLLE,
ANNA KIRKKAUTESI LOISTAA MAAN YLLE,
LEVITTÄÄ SIEMENET JA TEHDÄ MULTA HEDELMÄLLISEKSI.
OLE SIUNATTU,
OI UUDELLEEN SYNTYNYT AURINKO! "
(lainaukset: varjojenkirja.com ja cunnigham:wicca)
Hmmmmmm – olisikohan siinä kirjeessä tuo halko (tai misteliä) =D
Tuota, pakko kertoa ja mistelistä mieleen, noutava takso oli vanha tuttu normitakso.... käläteltiin siinä kaikenlaista ja jotenkin tuntui menevän jo vähän silmäpelin ja vokottelun puolelle. Hyi olkoon, wanha Welhotar ja vielä vähän vanhempi takso ,D Katsotaan, mitä asiasta seuraa. Hän pyyteli soittamaan ja antoi j-lahjaksi virmansa tyylikkään täytekynän (oli oikeasti tyylikäs, siirtyy laukkuvarusteluun), jossa oli vain virman nimi ja luvan numero – aika fiksua, harva tietää, mitä se tarkoittaa. Minä nyt satun tietämään, luvan numero oli niin alhainen, että kaveri on ajanut kymmeniä vuosia. Hmmm. Ei kun kuukkeloimaan tuossa parin siiderin jälkeen, ties vaikka Drink And Dial –projekti pyörähtäisi käyntiin. Mies, jolla on taksi alla, osaa laittaa hyvää ruokaa ja puhua, on harvinaisuus näinä päivänä. Vaikka siis ystävänä, tarkoittaa tämä!
Nyt täytyy lähteä tarkistamaan ostoslista, puuttuuko vielä jotakin aivan olennaista!
Purrrrrrrrrrrmenta, kattiskat! Mäki toivotan sitä Seisatust kaikill. Ja sitt mä oon ihan onnekas ku mami on himass. Mitä välii, yrittäköö vaa nukkuu, mutt kyll se herää. Se herää viimestää sillo, ku mä alan ponpii tän konee päällä ja hypin täst rintteri pääll ja takasi. Siit se vissii heemostuu aina enite, tsihih, kumma jutska. Kaakkeiki heitti mulle toho lattial – en syä! Pitää tarjoo nätist. Olkoo kaakit siälä. EN syä! Makoilen täss pluikkaill lakanoill ja funtsin, ett mitä ihmet se meinaa tänää duunaa. Tiätteks, meill on jääkkäris iso fisu, kokonainen fisu tai siis niinku koko pualikas. Se meinaa ekaks syättää Pojan sill ja duunaa lopust jotai muut. Höh, söis sellasenaa, se on sillo parast. Kai mäki sitt saan piäne biiti, joo se lupas, ett mä saan. Ihme muanaaki sill on, haisujuustoo ja kummii hetelmii =O Taatust tapahtuu jotai omituist ruakapolitiikas taas. Onneks mull on aina puukkiruakaa, jos noi leikkii taas safkasa kans. Ja sitt ne aikoo juada sitä hihitysjuamaa, mami sano, juu, kuperkeikkalimppaa niinku. Ei hyvä, joku voi yrittää ottaa mua sylii! Ei muute onnistu, mä varotan vaa. Eikä ku kyll noi tiätääki. Onneks mä pääsen basee pakoo, jos mull meinataa tehdä jotai tai muuta. Ei kai kissoi uhrata Seisatukse aikaa – eihä O__O Vähäks pelottaa, mutt ei mami anna kenenkää tehdä mull mitää, mä tiän! Pyys se lupaa laittaa yks foto, ku mä en taaskaa suastunu kuvaa. Täss on, jotai juatavaa seki on...
Kiitos Vincent, kuvassa siis hyvin pieni osa (eli 2 l) juomista, muahahahaahaaaaaah!
Päivän slogan: Talvipäivänseisaus on vain keskellä talvea, Kesäpäivänseisaus sentään kerran vuodessa ;D
Päivän biisi: Hän sammuu
Luettua: Andrew Gross – Sininen vyöhyke. Rehellinen liikemies ei olekaan ehkä niin rehellinen kuin perhe luulee. Eräänä päivänä FBI tulee ovelle ja miestä syytetään erinäisistä sekaantumisista kullan ja kokaiinin maahan rahanpesun nojalla. Tarjolla on kuitenkin mahdollisuus – todistaa muita vastaan ja suostua todistajansuojeluohjelmaan. Toki mies valitsee rakastamansa perheen vuoksi tämän. Tilanteet menevät kuitenkin kireälle ja vanhin tytär Kate alkaa selvittää asiaa jouduttuaan murhayrityksen kohteeksi. Hän löytää suojeluohjelmassa olevan perheensä, mutta isä on kadonnut. Tehdessään treffit äidin kanssa, äiti lupautuu kertomaan jotakin tärkeää. Hänet kuitenkin ammutaan, ennenkuin hän ehtii kertoa mitään. Katea asia jää vaivaamaan. Lisäksi hän ei usko isän kadonneen vaan pelkää tämän menneisyyttä – ja todisteita alkaa löytyä. Kepeähkö jännäri, kohtuullisesti kirjoitettu, mutta ei mitenkään erityinen. Kertalukemisen arvoinen, ei tarjoa mitään uutta tai poikkeavaa... ehkä pari pientä ylläriä. Vain erityisesti vähäverisestä jännäristä kiinnostuneille.
Kommentit