En tiedä sääennustuksista, ulkona on kylmää ja raikasta, oikein mukavaa. Nukuin yönkin melkein kunnolla, väsytin itseni eilen touhuamalla. Juu, siis makoilemalla ja lukemalla, sitten kuulkaas uni jo tulikin, kun riittävästi houkutteli. Taas pitäisi Varastolle, kiva kiva... *taputtaa pieniä karvaisia käsiään, vaisusti kylläkin*

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tehän tiedätte, että Welhotar on sunnuntailapsi. Totta se on, tarkistakaa vaikka. Nyt minä tahtoisin vaan tietää, milloin se alkaa näkyä jossakin? Kertokaa, onko teillä perskohtaisia kokemuksia asiasta. Minulla ei ainakaan näihin kymmeniin vuosiin vielä ole ollut. Että olisi syytä kohta siellä jossakin reipastua ja järjestää jotakin iloa ja onnistumista tännekin! Vai vielä sunnuntailapsi, hmph. Pikemminkin lauantai-illan vahingonlaukaus, sanoisi edesmennyt Faija (taisi muuten sanoakin, en yhtään ihmettelisi).

 

On se onni, että ihminen sentään näkee unia. Eilen uusioaamu-unilla oli taas oikein viihdyttävää ja mukavaa. Näin ja tapasin paaaljon ihmisiä, juttelin ja pidin hauskaa, kävelimme ja juoksimme ulkona (!) lumihangessa koirani (!!) kanssa ja kaikkea sellaista. Asunto oli taas todella omituinen; mm. kylpyhuone oli tapetoitu vihreällä ja suihkuverhossa oli samaa kuviota, heheheeh. Lisäksi en tiennyt, missä on työpaikkani eli Herjaamo, olin kovasti menossa siis Herjaamolle ja he ovat muuttaneet. Näin sitten Varaston yhden työntekijän, joka ystävällisesti kertoikin minun työskentelevän nykyisin Varastolla. Yritin kovasti herätä tässä vaiheessa, mutta jäin vielä katsomaan tunniksi tätä kunnon filmiä. Ainoaa liikkuvaa kuvaa, mitä Welhotar nykyisin jaksaa ja viitsii seurata! Ainoita ihmisiä, joita Welhotar tapaa livenä – siis unissaan.

 

En minä muuten näe enkä tapaa enää juuri ketään, tod. harvoin muita kuin Belgarionia. Onneksi edes häntä. No, työkavereitaan taas ei voi valita, se on mitä on. Eli aika yksinäistä on elo nykyään. En valita, on aikaa lukea ja kirjoittaa ihan tarpeeksi asti. Olen myös huomannut, että en kestä kaikkien seuraa (mm. Kummisedän enkä Naisen, Joka Ei Pidä Kissoista) kuin tietyn annoksen kerrallaan. Sitten alan jo miettiä, että toivottavasti ymmärtäisi kohta jo lähteä. Omituista mutta outoa ja kummallista. Minussa olisi ainesta erakoksi, mutta voiko kukaan tulla erakon luo kylään? Voiko erakko nettailla ihmisten kanssa? Voiko erakolla olla kissa, jolle puhua jatkuvasti? Voiko erakko puhua puhelimessa?

 

On se sitten kamalaa, tämä j:nalusaika. Vahingossa kuuntelin raatiota ja sieltä tuli j-lauluja – nehän ovat aivan kamalan härskejä, inhottavaa! Seksiä suorastaan. Kuunnelkaas itse:"...tule lintu pienoinen, ota siemen multa..". Voiko sen suoremmin sanoa, täh? Viimeisen kerran vahingossa jätin sitten raation auki, nyt tarkkailen jo aamullakin ohjelmistoa. Ihminen ei voi olla koskaan liian tarkkana, ettei vain joudu puhdas mieli saastutetuksi moisella, fyi fan.

 

Eli jos ei kuvalaatikkoakaan ole, mutta radioakaan ei siis voi olla auki ihan miten tahansa: valehtelevia sääennustajia ja härskejä j-biisejä. On maailma muuttunut omituiseksi sitten Pikku-Polkan nuoruuden ja varsinkin lapsuuden eli oi niitä aikoja. TV:ssäkin oli vain yksi, myöhemmin kaksi kavanaa ja se oli musta-valkoinen. Nyt, jos tästä kertoo lapsille, ne väittävät valehtelijaksi. Eikä kukaan usko, että radiolupakin on ollut olemassa!

 

Täytyy varmaan mennä taas ulos rauhoittumaan, juomaan vitamiininsa ja vähän miettimään. Ei minulla mitään asiaa ole, kunhan tässä jorisen taas joutavia.

 

--------------------------------

 

 

Purrrrrrmenta, kavrut! Ei mullakaa mitää asiaa oo, mäki meen mamin kaa ulos. Hrrr, siälä o galsa, takamus jäätyy. Toi hei unohti laittaa tipluvalot, heti mulle valot, nih! Mee laittaa, joo. Hyvä, joo. Mä tarviin mun hauskavalot ees aamusin ja iltasin. Ei niit päiväll pidetä, ku ei niit välttis ees nää kerta. Sillo vaa ku on pimeet eikä me viälä goisita. Ku mennää goisii, laitetaa valotki pois. Eihä me niit sillo nähdä. Paitti mä välill, ku mä steppailen tääll pitkin joskus öisin ku on tylsää. Eilen kyll goisin mamin viakus, ensi tyynyll, sitt siirryin polvii ja sitt iha jalkopäähä. Se ku oli taas nii levotoine nukkumaa. Safkaa ei taaskaa oo ollut. Siis niinku heekkui, tavismuanaa vaa. Pitää odotella, kyll se kaivaa mulle viikoll viälä jotai, ihan varpist. Sitt ku sill on taas huano omatunto jostai ja mua pitää hyvitellä. Sitt mä saan donarii tai jauhist tai molempii. Tai sitt ku se itte haluu donarii. Seki joskus iha haluu syädä sitä, mutt mä saan aina kuiteski enempi. Ku mä oon piänempi, mä saan enempi – ihan oikee tyyli, eiks? On se kyll vähä uuno, ku se unohti mun kaakit. Nyt on vaa noit yksii napikoit, ku kaakaa suust, pyärii niinko silleesti. Vähäks ne on tylsii! Muute ei oo mitää uutta. Mä löysin foton, miss mä goisin mun kaikkiin frendien kaa, mami ihan ottanu salaa. Tämmöne, mä, Ansku ja Krokso ja Krokson Pentu meinaa goisitaa kaikki viärekkäi. Aika päheet, eiks. Ton jälkee mä oksuinki Krokson hännäll ja mami joutuu pesee sen. Ei koko Kroksoo, mutt sen häntylin *nolo virn*. Ei ollu tarkotus, kavru hei!

 

 

 

Nii ett kliffaa alkuviikkoo kaikill, sovitaa ettei välitetä orjie mökötyksis nyt!

 

--------------------------------------

 

Vincent, kukaan tässä mökötä, on vaan tavanomaisesti röihin lähdössä =E

 

Päivän slogan: Jos maailma on kerran vino, ei pidä syyttää siitä itseään!

 

Päivän biisi: Piss Factory 

 

Luettua: Kaija Valkonen – Maija Karhi, Samppanjaluonne, minäkö? Suhteellisen hyvä ja viihdykäs Maija Karhin elämänkerta näihin päiviin asti. En erityisemmin sinänsä pidä Karhista, arvostan kyllä. Tässä käsitellään tärkeimmät työt ja roolit sekä teattereissa että elokuvamaailmassa. Erityisen kiinnostavaa oli Raivoisat Ruusut –osan kertomukset produktioista ja teatterin tekemisestä hieman toisin keinoin sekä tietysti alun Intimiteatterin osuus legendaarisen Mauno Mannisen johtamana. Aivan suositeltavaa luettavaa teatterista kiinnostuneille ja suomalaisen teatterin historiasta innostuneille, tässä sitä on tarjolla mukavassa muodossa sattumuksineen kaikkineen. Eli suosittelen, helppolukuista ja sujuvaa tekstiäkin vielä. Ei innosta kuitenkaan Welhotarta esim. hankkimaan tätä itsellensä, jäänee opuksen ainoaksi vierailuksi tässä residenssissä.

 

                                          

 

                                          JUU, ETTÄ MAANANTAI...