Mistä sitä oikein aloittaisi? Sää Malmilla äsken klo 2.58; kuivaa, tuuletonta, raikasta. Mutta odottakaas vaan, sadetta sieltä tulee sitten jossakin vaiheessa. Liikenne alkoi sitten tökkiä sen mitättömän miitin takia jo eilen iltapäivällä. Takso oli myöhässä, oli joutunut poliisien pysäyttämäksi, että hra Tärkeät pääsevät kulkemaan. Lähdettäessä jouduimme myös ruuhkaan eli odotimme 20 min risteyksessä, että toiset hra Tärkeät pääsevät poliisien pii-paa –autojen saattamana jonnekin. Hmph, tämä ei tykkää! Tämän rutiineja häiritään nyt turhaan ja epämiellyttävästi. Ihmettelen muuten noita kuljetussysteemejä, jos joku haluaisi vaikka räiskiä jotakin, ei kai kukaan niin tyhmä ole, että autoja räiskisi. Ei, kai sitä muita tapoja keksisi. Luulisin sentään, näinä aikoina! Että jonkinmoista hätävarjelun liiottelua tuolta osin.Tavikselle ao. miitistä ole kuin haittaa!
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kissiuutisista puolestaan sen verran, että ei, mitään ei ole tapahtunut. Idioottikissani oli vain eilen tunkenut itsensä nukkumaan pussilakanan sisälle =O Siis peiton ja pussilakanan väliin, vielä sinne alapuolelle. Hiukka hankalaa oli ravistaa elukka sieltä ulos. Hyvin loukkaantunut kattiska sieltä sitten löytyikin, hänen uniaan näemmä häirittiin. Oli paikan keksinyt....
Varastolla lievähköä kiirusta! En puhunut kuin kerran muiden kanssa. Osaston väen kanssa juttelin ns. normaalisti. Levitän oudon mainetta ympärilleni, katsotaan kuinka kauan se vie. Eväksenä oli tomaatti-porkkana-sieni-sipulimättöä ja tagliatella, erinomaisen hyvää runsain maustein. Kaveri oli kade, hänellä oli jotakin juustoraviolia, joka näytti hyvältä, mutta oli kuulemma pahvin makuista. Tekisi vaan hänkin itse ruokansa, mutta eihän sitä ehdi. Kun pitää suorittaa ja pitää itsestään huolta ja viettää mukavaa aikaa. Niin ne jotkut. Minulla taas ei ole muuta tekemistä kuin lukeminen ja ruuanlaitto sekä kissasta huolehtiminen. Tai kai sitä olisi, jos välttis haluaisi, minä en vain taida haluta enkä jaksaa. Kaiken järjestäminen on niin vaikeaa taas. Pitääkö Itsepäisyyspäiväkin olla lauantaina? No tämä oli retorinen kysymys. Käytännössä Welhotar siis lähtee huomenna puolelta päivin, eikä suinkaan vapaalle vaan rahtaamaan kirjoja ja ruokaa viikoksi kotoon. Auts, särkee jo etukäteen!
Muutenkin on kipeä ja veemäinen olotila. Menisivätpä nämä pari päivää mahdollisimman nopeasti, että voisi lepuuttaa kunnolla!
------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei siis, kavrut, toi mami on hömelö. Se tuli himaa illall ja herätti mutt iha keske parhaitte unie. Kattokaas ku se kerta oli riisunu sänky, ei siälä ollu ku yks peitto ja lakanat. No mihi sitä sitt kissi menis, muuta ku just sen ainoon peiton alle. En mä kyll tiädä, miten mä sinne lakana sisää onnistuin ujuttaa itteni >o< Mutt siält toi karisti mut pois, tiätteks, niinku kääns peiton ja yritti ravistella toista ulos. Hei, keske unie. Vähäks mä olin närkki! Ei tollasii tehdä kerta nih. Ku mä kuiteski oon ollu iha kilti, mitää oo tehny, rauhas goisinu. Syäny muanat ja semmost. Enkä lirunu tai mitää. Piti vaa päästä goisii. No sitt se laitto sen murinakonee taas pyärii. Hitsi, seki pyärii nyt sitte joka päivä, mä saa kunnoll goisittuu baseskaa. Enkä saanu kunno muanaa. Hei, tänää sen on pakko duunaa jotai safkaa illall. Josko jo alkois irtoo vaiks donarii? Mamiiih? Se sano, ett se vois vaiks tehdä donarileipää, jee. Mä saanki sitt paljo, ku se ite syä vaa vähä. Mä ootanki sitt kiltist iltaa – tai tota yritän ainaskii. On se välill vaikeet, ku tääll keksis kaikelaist kliffaa yksikseenki. Toi välill on hiffannu, ett päivisi mä steppailen tääll ruakapöydäll ja tän konee pääll ja tuala viitakoss. Se sano eile, ett jäljet näkyy. Voi hitsi, mä tajuu, mist se on huamannu. Vissii mun jälkii on jossai tai kaavoi tai jotakii sitte. Kyll se on aika kliffaa seikkailla tääll varovast iteksee. Sillee just varovast, ett mami ei huamais olleskaa. Pahus, ku se huamaa melkee kaikki. On se tarkka, höh. Ei löytyny kunno fotoi, nii tämmöne vaihteeks.
Kliffaa melkee loppuviikkoo, yritetää olla orjill miäliks!
------------------------------------
Vincent, kuulostaa vähän tarkoitukselliselta – varmisteletko donaripurkin ottamista esille?
Päivän slogan: Minä taidan tilata itselleni lohikäärmeen, se voisi olla kissaa helpompihoitoinen *huoh*!
Päivän biisi: Turn On Tune In Drop Out
Luettua: Seppo Jääskeläinen – Kaikki pelissä. Ismo Toukosta työ stressaa, eletään lamavuosia ja tehtaalla saneerataan, samalla "järjestellään työtehtäviä". Loputon stressi aiheuttaa Ismolle infarktin, josta hän kuitenkin hiljalleen toipuu ja palaa työpaikalle. Siellä ei enää olekaan hänelle huonetta eikä sijaa ja uusi ns. tittelikin on keksitty, eli käytännössä hänet aiotaan hiljaksiin ulostaa töistä kokonaan. Työ on ollut Ismolle kaikki, koko elämä ja tehtaalle hän on myös antanut suuren osan itsestään vuosien aikana. Sairasloman ja loman hän kuitenkin yrittää olla huolehtimatta asioista. Tekee mukavan matkan Viroon ja tapaa poikansa tämän kihlatun kanssa. Elämä siis tuntuu jatkuvan. Sillä aikaa vaimokin on ehtinyt hankkia rakastajan ja muuttaa kohta pois kotoa. Ikää on vasta vähän yli 50, mutta silti tulevaisuus näyttää huonolta. Lisää väkeä saneerataan ja vanha hyvä työntekijä tekee itsemurhan jäätyään työttömäksi. Isot pomot keksivät itselleen uudet nimikkeet ja yrittävät saada myös tehdasta pyörimään uusilla menetelmillä. Lopulta Ismokin saa lomalta palattuaan ruskean kirjekuoren. Kuoren, jossa hänet irtisanotaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Ismo lähtee eikä takaisin tule. Tai tulee, insinööriosaamisensa kanssa. Mukanaan hänellä on kotitekoinen pommi, mikäs insinöörismiehellä sellainen on väsätä ja mukaansa hän ottaisi uudet johtajat. Ikävä kyllä – maadoitusohjeet unohtuvat tehtaan ovea avatessa ja Ismo räjäyttääkin vain itsensä silpuksi keskustytön huutaessa hysteerisesti taustalla. Tämä on kertomus pienestä ihmisestä laman ajalta, siitä miten kaikki voi tapahtua ihan kenelle tahansa. Yleistäkää tämä ja miettikää, montako tällaista henkilöä tunnette (no, ihan tuota final solutionia lukuunottamatta)? Montako irtisanottua muistat heti? Kuka tuttusi kärsii työttömyydestä – siis oikeasti kärsii? Minä pidin tätä yhteiskunnallisena kannanottona, kirja ei sinällään ole erikoinen, mutta tässä se on. Suomalaisen pienen ihmisen todellisuus – vaikkapa minun – aivan kohta. Mitä kaikkea meille voidaan tehdä, ennenkuin se on viimeinen niitti ja päädytään äärimmäisiin ratkaisuihin! Suosittelen – karua kerrontaa, mutta niin todellista. Marko Hautala – Itsevalaisevat. Maaria saa terapiavastaanotollee pojan, joka puhuu outoja kalasta ja käyttäytyy kummallisesti. Samaan aikaan Maarian entisen rakastajan. Eliksen, tytär Iiris katoaa. Maaria yrittää selvittää pojan outoja puheita, mutta ne tuntuvat jäävän omien murheiden alle. Maaria on jäänyt kovin yksin, alkavan syystalven pimeässä loistavat vain katuvalot ja muiden perheiden onni ikkunoista. Eelis taas etsii tytärtään vimmalla ja voimalla, unohtaen kokonaan Maaritin. Takautumista selviää, että poika, Maunu, oli yhtä aikaa Iiriksen kanssa riparilla, jossa Iiris kertoi Opetuslapsesta ja kaloista. Riparilla tapahtui muutakin... epämiellyttävää. Kirja huipentuu siihen, että Maaria lähtee jäljittämään Maunua ja tietämättään ehkä myös Iiristä. Vinkkinä on vain vanhan teurastamon rakennus. Sieltä hän löytää kalat, huoneelliset fosforinhohteisia kaloja – sekä lähes lopullisen tuhonsa. Maaria selviää kuitenkin hengissä, ilman toista kättään, mutta selviää. Poliisi yrittää selvittää tapahtumia, paikalta löyty ainakin kahden henkilön ruumiinosia. Maaria kärsii muistinmenetyksestä eikä halua enää palata asiaan, vaikka pakko onkin. Melkoisen kammottava kirja siitä, mitä uskonnolliset kultit ja ihmisen kiero mieli voivat saada aikaan. Riittävä manipulaatio tuottaa yllättävän pelottavia tuloksia ja herkät ihmiset on helppo saada tekemään mitä tahansa. Minä pidin tästä, vaikka kammoankin tätä jollakin tavalla. Suosittelen kaikille – lukekaa tämä vaikka kauhuna ja ihmismielen pimeänä puolena. Minä näen tässä vähän muutakin, sen, että tämäkin voisi sattua melkein kenelle tahansa, joka ei enää jaksa ja joka on yksin.... Uskonnolliset kultit ja riitit tarjoavat kuitenkin turvaa kylmässä ja kovassa maailmassa, olkootkin sitten väkivaltaisia, rujoja ja omituisia!
PUUUH - TORJANTAI!
Kommentit