Sieltä se tuli, se tämänvuotinen talvi. Pysyy kai pari päivää. Ainakin nyt ulkona näyttää hvtin liukkaalta ja kälyiseltä kuten jo eilen iltapäivällä. Olkaas nyt tosi-tosi varovaisia siellä! Varastolla muutama oli jo eilen vetänyt kunnon lipat, mm. P-P. Juu, ei naurattanut, kaatuminen on kamalaa. Kävin äsken ulkona, siellä on hipohiljaista ja lisää nököä vaan tulee, paljon lisää.
Eilisaamuna takso ei päässyt lähellekään pihaa, tuohon risteykseen asti vain. Oli pakko huitoa kuskille, että tulen, tulen, voisitko tulla jeesaamaan. Eihän se mies ymmärtänyt, käytti vain autoaan ja odotti. Olisi prle tullut auttamaan, minä siinä polvia myöten lumessa vedän koipia perässäni. Arvatkaas huvikseen, tekikö kipeää? No, pääsin kuitenkin taksoon ja Varastolla olimme ihan ajoissa, keli oli kehno, mutta siihen aikaan liikennettä ei paljoa ole. Iltapäivä olikin vaarallisemman oloinen, lisäksi kaveri ei taaskaan uskonut minua, kun annoin ajo-ohjeet. Väkisin piti kiertää mahd. pitkää kautta. Pihassa sitten uskalsi jo sanoa, että juuh, olisihan sitä tosiaan suoremminkin päässyt! Auts, siis jotkut kuskit eivät usko Welhottaren tervejärkisyyteen? Niin, no, tuota, siis enhän minä täysjärkinen olekaan, mutta nuo taksoreitit olen vuoden aikana oppinut erinomaisen hyvin. Että siinä mielessä pää pelaa, vielä ainakin.
Paitsi että taas ketuttaa ihan älyttömästi mm. miehet eli tässä tapauksessa Kummisetä. Hän lainasi tuossa taannoin yhtä maripaitaani eikä palauttanut sitä. Etsin nimittäin sitä paitaa eilisaamuna puoli tuntia, olisin halunnut juuri sen värin päälleni. No, sitten muistin, että hänellehän se jäi. Laitoin viestiä meilillä, ei mitään vastausta, vaikka viesti oli luettu. Prle, voisi edes postilaatikosta tunkea paidan, vaikka likaisena, kyllä minä pesen. Se vaan on yksi lempparipaidoista, lämmin ja pehmoinen. Hitsi, hän ei muuten ikinä palauta lainaamiaan tavaroita heti vaan vasta pitkän muistuttelun jälkeen. Kirjatkin olivat lainassa melkein vuoden, vaikka ne oli luettu ja pöydänkulmalla tulossa naapuriin. Outo tapa, hyvin outo ,> Lisäksi hän olisi voinut samalla hakea yhden paketin minulle postin italo-vastineesta. Prletto, joko minä soitan Belgarionille tänään tai sitten kähmin sen jotenkin itse – vaikeaa sekin tulee taas olemaan. Hitto, miksi ihmisen elämästä tehdään tällaista? Siis ettei mitään saa itse tehdyksi. Ketuttaa niin rankasti taas, ettei ole tosikaan. Ja aikanaan Kummisetä lupasi avittaa aina kun tarpeen on. Katin kellit, hän avittaa silloin kun sattuu olemaan suht. selvinpäin tai muutoin häntä huvituttaa. Ei välttämättä silloin, kun aivan oikeasti apua tarvitsisin. Arggggh! Kai se on itse sekin asia yritettävä hoitaa, siinä menee taas yksi (ainakin) matka täysin hukkaan enkä minä varmaan saa sitä pakettia edes kannettua. Takso toivottavasti voi avittaa, asia jää huomisen huoleksi kuitenkin.
Varastolla on kiirus, lievä kiirus. Kaikilla on kiirus. Ikävä kyllä, eräs henkilö lähti äkkiarvaamatta lomalle ja asiat jäävät seisomaan viikoksi. Toki hän oli lomansa hyväksyttänyt ym., mutta ei mitenkään mainostanut lähtöään ,D Minua asia hiukan huvittaa, toiset ovat kärmeissään. Olisivat tarkistaneet lomalistasta, jos on tärkeitä asioita hoidettavana... On se mukava, että joku muukin ajattelee kuten minäkin. Että turha se on mainostaa jo sovittuja asioita, jotka ovat näkyvissä kaikille. Ihan kaikille, jotka viitsivät vain katsoa. Melkein nautin tuosta sählingistä, jota tämä aiheutti. Ehkä se osoittaa sen, että asiat kannattaa tarkistaa, mieluusti useampaan kertaan. Tiedän, että Welhottarelle naureskellaan sekä työssä että kotona siitä, että minä tarkistan asioita usein moneen otteeseen. Se on vain minun luonteessani, haluan aina olla varma asiasta. No, kaikki eivät ole *tsihih, vahingoniloa*. Oikesti, ei se aiheuta kenellekään mitään ongelmia tai viivästyksiä asioiden kulkuun. Muutamat vain olivat automaattisesti laskeneet, että ao. henkilö on paikalla, eli täysin oma vika.
Kissakalenteriakin sain eilen rintattua salamyhkäisesti Varastolla. Hyvä juttu, siihen ei tarvitse anoa apuja muualta tällä kertaa. Ensimmäinen kalenteri menee jo tänään meidän siivoojalle. En tiedä, miten hän on taas meidän puolella vuoroissa, joten saakoon sen sitten mieluummin jo hyvissä ajoin ,D
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei vähäks on kipeen näköst tuall ulkon. Mä kävin äske partsill ja siälki on sitä nököttii viäläki. Ei sitä saa poiskaa, sano mami. Se sano, ett se ei ala muutamaa kourallist heittelee mihkää, ku se kuiteski koht sulaa vegs. Ja sitä on vaa paris kohtaa. Nii joo, vaa paris kohtaa. Just semmoses kohtaa sitte, miss mä tykkään nuuskuttaa. Nyt sitt tassui kylmii ja takamust palelee! Epist toi tommone. Kissin elämä tarttis tehdä mahdollisimma mukavaks ja helpoks, kerta nih. Toi ei tee nyt. No, mä sain taas sitä uutta puukkiruakaa ja kaakkei, nyt mä melkee goisin uudestaa sänkys. Eilenki goisin koko päivän. Orja herätti ku tuli, eikä heekkui yhtää mukan. Sitt se teki jotai vihannesmössöö, ei mulle taas mitää. Mä ehdoti, ett avattais donaripuukki, mutt se sano, ett ei joka päivä voi. Miten nii ei voi joka päivä, mä ainaski voisi. Vois seki varmaa, se ei vaa haluu. Höh, mennää sitt kissinmuanall. On seki nyt aika hyvää, ku orja on ostanu sitä uutta meekkii mulle. Mull on tuloss paketti, hei mulle-mulle-mulle. Mutt toi ei saa hakittuu sitä – se se vast onki epist. Eikä Kummisetäkää hae, siithä toi marisee tuala jo. Se paketti on nimittäi mua varte. Mä kerron sitt myähemmi lisää, jos toi joskus saa sen niinku hoidettuu tänne himppee. Onneks mun ei tarvii lähtee mihkää ulos tai mitää. Mun tulee vaa tosi paha olo, ku mä muistan, millast oli olla villin kissan tämmösell kelill tuall ulkon. Mä toivon, ett kukaa kissi ei oo tuall nyt yksi ja kadoksiss. Mä tosiaan toivon! Hei, tämmöne foto löyty, täss mä vaihteeks suuntaan tanakast mun ruakakupill ku oon ensi pelannu palloo. Sitt se palli jäi mami stifloje sekaa, mä en saanu sitä vegs. Nii ett parempi sitt painuu vaiks skruudaa >o<
Mutt kuiteski kliffaa lökötyspäivää kaikill, nukutaa ja loikoillaa!
--------------------------------
Päivän slogan: Tänään minua eniten ilahduttaisi käsky pitää vapaapäivä tai vaikka vapaaviikko huonojen keliolosuhteiden vuoksi!
Päivän biisi: Aja hiljaa, isi!
Luettua: Ewan McGregor ja Charley Boorman – Halki Euroopan ja Afrikan, siis nämä samat kaverit, jotka ajoivat maapallon ympäri. Joku sarja kai pyöri kuvalaatikossakin joskus, en tiedä. Nyt kaverit päättivät ajaa moottoripyörillä John O’Groatsista Skotlannin pohjoiskärjestä Afrikan eteläisimpään ulokkeeseen Kapkaupunkiin. Matka tapahtui periaatteessa hyväntekeväisyyden merkeissä, mm. Unicefin, CHAS:n (Children’s Hospice Association Scotland) ja Riders’n (Riders for Health) puolesta ja niiden toiminnan tukemiseksi. Mukana matkusti myös huoltoväki eli varsinaisesti kaksitaanhan kaverit eivät siis reissanneet, hämäystä tämäkin. Kohtalaisen mukava matkakirja, kerrottuna vuorotellen kaverusten suusta. Eli ei paha ollenkanas, jos pitää matkakirjoista ja on ihastunut pyöriin. Luettavana sellaista keskinkertaista, matkakirjoista kyllä pidän eli tämä menee siinä sivussa. Ei mitään suurta ja mainittavaa kirjallisuutta, mutta tällaisten epämiellyttävien talvipäivien hupina aivan kelpoisaa tavaraa.
TIRSKEÄÄ TIISTAITA!
Kommentit