Nonnih – suurin ruuhka Varastolla on selvitetty. Se on täytetty! Tosin se oli viedä koko käden eli sain sietämättömän olkasäryn, otin särkynapin ja arvatkaas alkoiko väsyttää. Kun siis olin valvonut puoliltaöin lähtien. Loppupäivä meni tosiaan silmät kristissä ja kaffetta lipittäen sekä pakkoliikkuen eli mapittaen. Nyt on taas hyvä jatkaa eli tilanne on ns. normaali. Hmph – niin normaali kuin se Varastolla voi olla. Onneksi oli normitakso noutamassa ja pääsin äkkiä kotoon ja kylmään ruiskuun.
Oli eilen mukavaakin, pakko tunnustaa. Kävimme erään leidin kanssa geo- ja talouspoliittisen keskustelun ja jatkoimme eräästä taiteilijasta sekä kuvataiteesta yleensä. Turha kai sanoa, että hän edustaa ns. ylempää virkanaiskuntaa. Minä sain kollegoilta kummastuneita ja outoja silmäyksiä osakseni, he myös poistuivat kovin nopeasti pöydästä. Mutta keskustelu oli viehättävä ja antoisa. Vinksutan muillekin eli tämä Ole Kandelin -näyttely kannattaa käydä katsastamassa, mikäli on liikkeellä Espoossa. Varsin tuntematon nimi ehkä, mutta hienoja juttuja, tykkäsin! Täältä löytyy linkki kuvakoosteeseen, käykää katsomassa! Ajatelkaas, tuollaisesta Varastolla harvinaislaatuisesta keskustelusta Welhotar sai hyvän mielen loppupäiväksi. Muut ruotivat kuvalaatikkojuttuja ja julkimoita, joista en tiedä tuon taivaallista (suoraan sanoen, en haluakaan tietää). Siis tällainen aikaisemmin ns. normikeskustelu on Varastolla harvinaista nannaa!
Luppoajan ja kotona olenkin sitten kiihkoisasti selannut Iikkean sivuja. On jopa mahdollisuus, että Welhotar pääsee kuluttamaan sinne rahojansa! Siis pidetään tätä toistaiseksi mahdollisuutena, mutta minä aion kuitenkin tehdä valintoja hyvissä ajoin etukäteen. Tilanne on nimittäin se, että tarvitsen kattiloita. Monta kattilaa. Lähes kaikki kattilat ovat suorastaan ruokottomassa kunnossa, hyvä että perunoita kehtaa keittää. Minähän erossa aikanaan jätin lähes kaikki Exälle, joka sittemmin kunnostautui hävittämällä myös lähes kaiken jättämäni. Eli siis kattiloita, useita ja eri kokoja. Lisäksi paistinpannu. Juu, hyvä valurautapannu on, mutta toistakin pannua tarvitaan. Muukin keittiötavara lievästi kiinnostaa eli mitä olisi uusittava? Voisi tehdä kaiken nyt samalla kertaa. Lisäksi tarvitaan makkariin lampunvarjostin, joka lienee jälleen kerran riisipaperipallo. Tosin minua alkoi kiinnostaa myös vinkeämpi vaihtoehto, mutta ehkä se olisi vähän liikaa. Niin ja Vincentin käytöksestä riippuen kissitunneli ja uudet ruokakupit eivät olisi paha investointi. Ja minä haluaisin toisen pehmolelun Anskun lisäksi itselleni. Mietin nyt vain, otanko kauniin virtahepoisen vaiko urheilullisen krokson. Siinä sitä onkin kuulkaas pähkimistä – tarinan vaikein osa! Tarvitsisin myös jonkinlaisen matalan pallin, mutta sellaista en ole löytänyt. Täytyy jatkaa selaamista. Huomaatteko, että tässä mitään lamaa ole tulossa, kun Welhotarkin aikoo sijoittaa näin ruhtinaallisesti valtiolta saamaansa kuukausiavustusta... sanokaa minun sanoneen!The Juhla siis lähestyy ja kerrankin minulla on jopa vaatteet sitä varten. On vähän hämmentynyt olo ,D Enkä yhtään tiedä, mitä odottaa siltäkin tapahtumalta... Rapoa niistäkin sitten joskus, kun kaikki on ohi.
Ja jotta ahdistus nostaisi lisää rumaa pientä päätään, Kirjamessutkin alkavat kohtapian. Argh, minulla ei ole lippua, ei vältt. kyllä aikaa käydäkään siellä. Mutta kun se olisi tuossa Varaston lähellä, voisi kuvitella ihan pikaisesti poikkeavansa. Argh myös siksi, että ilman kirjojahan sieltä ei pääse pois ja silleensä... Pitäisiköhän antaa asian olla ja ryömiä mukana vain hengessä, jäisi tuo kulutuspuolikin vähemmälle.
Ja mitä kivaa vielä, flunssapiikinkin voipi käydä hakemassa. Omisarvaus lupasi soittaa ENMG:n tuloksista ja ehdotti taas Lyrican kokeilun aloittamista. No kyllähän minä, sitä on kaapissa. Mutta viimeksi se väsytti aamupäivisin ihan älyttömästi. Että jos vaikka viikonloppuna kokeilisi... vai kehtaisiko jo tänään. Olen kyllä taas aivan umpiväsy, mutta tiedän vain nukahtavani lyhyeksi aikaa ja herääväni sitten kukkumaan. Minä vähän vielä mietin asiaa, jooko? Katit miettinyt – otin Lyrican, vaikutus nolla. Tai siis, sai se aikaan erinomaasen ohkoosen olon vähäksi aikaa illalla, mutta heräsin tunnin unien jälkeen. Eli sama kiva baletti jatkukoon. Hiukka yli 4 h unta, pienin keskeytyksin. No, on tässä vieläkin mahdollisuus ottaa tirsat ennen Varastolle lähtöä, on, on toki *huokaa kyllästyneenä*. Lyricalla nyt mennään kuitenkin jonkun aikaa, jospa joku vaikutus jollakin annoksella löytyisi. Mieluusti erinomaisen unipitoinen yövaikutus, ziitos!
---------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffat! Mun mami, mun ihana mami. Se teki hei taas fisuu, siis oikeet. Ja mä sain taas niinku kunnon biiti fisuu. On tää kiva! Päivät menee tosi noppaa, ku mä goisin täällä ja venaan, ett mami tulee takasi himaa. Melkee joka päivä se sitt tekee jotai semmost muanaa, ett mäki saan. Ja sitt se yrittää jaksaa viäl leikkii mun kaa. Ja me nukutaa kimpas mein tyynyll, iha nassut viärekkäi. En enää lähe pois tai vaihda mestaa. Siin on paras, saa satunnaisii rapsutukseiki, paijatuksii ja kaikkee. Ja ku sii pysyy, monta kertaa viälä illa ja yän aikan.... Eli mä oon sitt taas ollu iha kilti! Oon, ainaski mun miälest. Mitä vähä yrittäny jotai, mutt mami varmaa osaa lukei ajatuksii. Se meinaa hiffaa heti, jos mull on jotai outoo tekeill. Tääll ei kandee kauheest yrittää mitää erityist. Piän luukku, huamaa nopeest kaikki kämmit. Nii ett mä taidan tänääki vaa goisii päivän tuala bases ja oottaa, ku toi tulee himaa. Jotai safkaa se taas illall duunaa, mä tiän. Pitää vaa jaksuu venaa. Voi olla, ett mä vaiks saan jauhist, jos se tekee jotai ällötysmuanaa. Täss on must oikee tavisfoto – mä oon mami paikall, tai siis mein paikall. Siin paikall, miss mä melkee aina oon. Enkä liiku, en, vaiks toi yrittää jollai houkutellakki >o< Ja sitt sinne Iisilää tiadoks, ett kyll meill Kulkurin kaa on varmaa molemmiss silmiss älyy, mutt ett pappa vois tsiigaa vaiks omii silmii ekaks! Nih kerta!
Kliffaa päivää kaikill orjill ja kissinkoill – ollaa kiltinä, jooko?
----------------------------------
Vincent, olen huolestunut, sinä kehotat muitakin olemaan kilti =OPäivän slogan: Päivä ilman luettavaa on kuni invatakson öinen kummitusversio Iisalamesta!
Päivän biisi: Jee Jee
Luettua: Brad Meltzer – Kohtalon kirja, ja juuri kun pääsin haukkumasta kaikki agenttitarinat. No, tämä on parempi kuin useimmat eli tarina USAn presidentin vallanhimosta ja sen kammottavista seurauksista. Kelpo tarinan pilaavat taas piirustelut ym. haihattelut tavinskikootin tapaan, ne olisi voinut jättää pois. Muuten suht kelpo tiiliskivi, joka pitää Welhottarenkin hereillä pitkät yön tunnit ja tylsät taksomatkat. Eli ei pahimmasta päästä tätä lajityypin jännäriä ollenkanas.
REIKIÄ NOLLA - PÄÄSSÄ SIIS!
Kommentit