Jokaviikkoinen märinä voi alkaa; takso oli aamulla myöhässä vain 20 min. Pahoittelut, ei mitään muuta ilmoitusta tai selitystä. Että ketutti, varsinkin kun töitä riitti ihan tehtäväksi asti. Kuinkas ollakaan, kuskina oli – mamu. En edelleenkään ole rasisti, mutta olisiko aikakäsitykselle jotakin tehtävissä? Paluuna oli lauantain normikuski, hän oli lähes 10 min etuajassa, lisäksi olin tosi nopsasti kotona. Argh, taksotaistelut alkavat kohtapian... anomus työmatkoista ensi vuodelle on tehtävä heti, kun ja jos jatkoja tulee. Siitähän se ilo taas irtoaa, onneksi en tarvitse sentään lääkärintodistusta mukaan. Periaatepäätös on v. 2011 asti, jos olen siis hengissä tuolloin, kuten huomautettukin on *virn*.
Kiva aasinsilta sitten omisarvikseen; ENMG:ssä ei yhtään mitään vikaa eikä kipuja selittävää. Lupasi kirjoittaa Tradolania, kysyi vain, mikä vahvuus olisi sopiva. Täräytin ensimmäisen joka mieleen tuli eli 150 mg, niitä ne kai olivat, ehkä melkein varmasti siis ;D Eli tulossa on lisälääkitystä. Miacalcicista hän toki oli kuullut murtumakipujen yhteydessä, ei muuta, ei kyllä kieltänyt käyttämästäkään. Joten kai tämäkin tästä, jotenkin ja joskus joillakin mömmöillä. Väsyttää vain iltaisin ja nukahdankin ihan ok, mutta – sitten herään ensimmäisen kerran n. tunnin päästä ja lopulta viimeistään klo 1 tai 2. Eikä se uni vain tule uudelleen. Päivällä kyllä tulisi ja alkuillasta, pienet tirsat varsinkin. Mutta ei enää yöllä, on se kuulkaas niin ihmeellistä. Käväisin eilen myös ottamassa lunssapiikin, vain 1/5 työntekijöistä haluaa sen. Outoa! Meiltäkään ei osastolta kai kukaan ollut vielä minun lisäkseni käynyt... Hmph, en minä halua olla influenssakipeä enkä kipeä muutenkaan. Kuulin omituisia selityksiä, miksi väki ei sitä halua; siitä saa flunssan (no se on totta, mutta aika harvinaista), sairastan mieluummin influenssan (nainen luulee edelleen flunssaa ja influenssaa samaksi taudiksi), olen allerginen kaikille rokotteille (tähän ei usko Erkkikään).
Ja lisää ketutusta, huomatkaa, että prleen lauantai onkin pyhäpäivä – voi kilin silmät! Huomasin tämän aamulla ja koko viikon ohjelma meni uusiksi. Roudauspäivä onkin perjantai ja töistä on pakko häipyä jo klo 13, että ehtisi hyvissä ajoin kirjastoon ja kaupoille ennen pahinta ryysistä. Mitä pahaa minä olen tehnyt, että tämmöisiä päiviä allakassa on? Minen taho! Pakko taistella ilmeisesti yksin kirja- ja ruokakassien kanssa, voihan villu. No, se on perstain murhe se. Mutta nuo päivät pitäisi lailla kieltää, ehdottomasti. Ne pilaavat minulta koko viikon, kaikki ajoitukset, suunnitelmat ja taksomatkat! Nih kerta ja räyh! Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että saan ilmeisesti Belgarionin lounasvieraaksi (ja kokoamaan taravoita) joka tapauksessa koko lauantaipäiväksi *kiero, kavala virn*. Niin ja lisäksi voi hyvin Welhotarmaiseen tapaan viettää kekriä – ei mitään jusalaisia Halloviini-virityksiä tänne, ziitosta vaan.Olenkohan jo valitellut riittävästi? No kerron vielä, että eilen puoli taloa kuhisi perjantain The Juhlista, missä olivat olleet jatkot, kuka missäkin porukassa ja kenen kanssa ja tsihihih. Ai että, jotenkin tuli hiukka säälivä olo, lapsellista! Aikuiset ihmiset, eivätkä osaa pitää turpaansa tukossa. Minä en ainakaan välttis halua tietää kaikkea, en ole juorujen ylin ystävä. Ja kerrankos sitä nyt itsekin on tullut juhlissa otettua ja tehtyä sitä sun tätä, en minä ainakaan haluaisi siitä puhuttavan ympäriinsä. No, joillakin tuntuu olevan huvit harvassa ja töitä todella vähän *kade*. Josta pääsen kertomaan, että olen joka mutkassa törmätessäni henkilöstöpäällikköön mutissut jatkojen tarpeesta ja niiden järjestymisestä. Suullisen lupauksen olen jo saanutkin. Nyt hän hermostui ja kysyi, miksi taas tivaan asiaa. Sanoin, että minun taksomatkani loppuvat siihen, jos en saa kirjallista työsopparia hakemukseni liitteeksi. Hiukka ärsytettynä mies totesi, että alkavat, jumavita, kirjoitella määräyksiä heti kun ehtivät! Olen minä sitten ikävä ihminen – mutta tuota vartenhan hallintopuoli on olemassa *muahahahah*.
Lisäksi on pakko kertoa pieni suruviesti, mukavan siivoojamme kollivanhus siirtyi kissojen isompaan hiirtenmetsästysjoukkioon viikonloppuna. Suru on melkoinen. Minä yllytin leidiä heti käymään HeSyssä, vaikka vaan katselemassa. Parasta lääkettä on uusi kissa. Hassua muuten, asia tuli ilmi siten, että työkaveri tuli kertomaan minulle asiasta. Että voisinko tehdä jotakin, kun hän ei osaa sanoa mitään ja leidi on kovin apea. No, enhän minä etsimään lähtenyt, arvasin, että törmäämme jo aamulla jossain vaiheessa. Halasin ja esittelin lempeät valittelut ja jäin juttuamaan kissiasioista. Jäi kuulemma parempi olo. Kun itsekin tietää, mitä se on, on helpompi sanoa edes jotakin.
Ruokapuolesta; tein eilen äärihyvää soijarouhesoossia, njam, ja tattaria kaveriksi. Välillä se kyllä maistuu niiin hyvälle tuokin ape, varsinkin eväksenä. Lisäksi olen ollut jo kolmisen viikkoa huomattavan kiintynyt Liiterin myymään Linessan rahkaan, 0.2 %, makuina mm. kirsikka, mansikka-lime, vanilja jne. Aivan silkoisen sileää ja makoisaa, parasta se, että purkissa on kansi. Voi ottaa vain ne pari lusikallista, jos haluaa eikä ahmia koko purkillista pakosti nassuun. Ehdoton kauden suosikkijälkkäri – tai siis en harrasta jälkkäreitä, mutta se makea, joka on pakko syödä sitten joskus myöhemmin ,D Suositan rahkan kavereita kokeilemaan!
Nyt täytyy lähteä ottamaan kipumömelöt, yritän sinnitellä hiukan aamuisin niiden ottamisen kanssa.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Kyll mull on sitt kavrui, näköjää. Mami oli nähny joittenki mami ja se toi tuliasii – kiitti vaa sinne äldest. Mä sain uuden hiirulon, pallin ja jotai ihan ihme kurmeemuanaa. Ja uusi hampulikaakkei, onneks mäki oli nii fiksu, ett läheti mamin mukan uusii kaakkei kokeiltavaks! Ois vähä noloo ku ei ois itell mitää! Mutt tänks, hirveest. Nii muute on iha tavisjutskii, ei mitää ihmeellist meill nimittäi. Tavismuanaaki, ku mami duunas sitä soijaasa taas. Mua ärsyy, ku se näyttää iha jauhikselt sitt kattilas, mutt ei kuiteskaa oikeesti oo sitä. Ett noi sitä piänii kissei vaa huijitaa. En oo viäl saanu aamuheekkuikaa, ku on nii aikast. Mä viäl melkee goisin, ku toi mami nous taas nii aikasi. En mä viäl jaksu, ennenku se menee jääkkärill kolistelee, sitt mä voin nousta! Eile mä sitt leikin illall iha täpöll melkee kaikill mun leluil, varsinki niil uusill. Se palli on kiva, ku se on nii snadi, paitti ett se hukku jo – mami hakittaa! Ja täss on foto, mä tiädä näkyyks, mutt mä tutkin sitä minihiiruloo just >o< Mamiih, josko koht alettais aamupalall, hei, jooko!
Kliffaa päivää hei kaikill ja lämpösii makuupaikkoi!
----------------------------------------
Päivän slogan: Me synnymme, me elämme, me kuolemme ja – ehkä – jossain välissä rakastamme.
Päivän biisi: Omassa kotona
Luettua: Melania G. Mazzucco – Täydellinen päivä, yhden vuorokauden tapahtumat eri henkilöiden silmin Roomassa, ennen järisyttävää rikosta. Mielettömän hyvää kerrontaa, kaunista, mutta välillä kovin julmaa. Rakkautta, erilaisia kohtaloita, tavallista elämää ja sitten.... Welhotar piti kovasti ja suosittaa kaikille, tämä ei siis ole mikään dekkari eikä jännärikään.
NO JOHAN NYT ON TIISTAI!
Kommentit