Wäsynyt Welhotar taas tilittää. Olen aivan kirotun väsynyt, en saanut säryiltä nukuttua kunnolla. Ei edes kissi herättänyt, pakko oli nousta riipaisemaan mömelöt. Heräsin puoli-itkien ja kiroillen pitkin yötä nimittäin. Koivet ja olkapää ovat ottaneet vähän pahakseen tästä ns. juhlimisesta. Siis ihan siitä syystä, että on enempi jalkeilla ja liikkeellä sekä väsäilee kaikenmoista. Toivottavasti se tästä kohtapian taas... Sääkin voi olla syynä, eilen ainakin oli kylmä kuin... siis yksinkertaisesti kylmä! Tämä toivoo tänään pääsevänsä kotona suihkun jälkeen lepuuttamaan oikein kunnolla heti illankähmeessä.

Kummisetä tuli eilen sitten käymään, ehhh. Ei hän mitään loukkaantunut ollut tms. Oli vain säheltänyt sen operaattorin vaihdon kanssa ja numero tulee käyttöön vasta parin päivän päästä. Kyllä se on nykyään näköjään tehty hankalaksi, jos olet johonkin muka sitoutunut ja haluatkin vaihtaa operaattoria kesken kauden. No, eipä Setä mitään syönyt, sain laittaa emmeet hyvässä järjestyksessä jääkaappiin takaisin. Tämän kyllä arvasinkin ,D Sen sijaan drinksu maistui lievästi ja kälättelimme siinä siihen asti, kun minun oli pakko mennä sänkyyn. Väsytti ja särki niin. Kummisetä osaa myös tuon lahjomisen taidon: hän palautti ainakin vuoden lainassa olleet kolme kirjaani! On se hienoa, että eräs kokoelmani on taas täydellinen =D Sovimme, että joskus lähitulevaisuudessa istutaan iltaa pidempään jonakin viikonloppuna, saunotaan ja kälätellään joutavia, otetaan drinksua ja grillataan. Minua uhkailtiin kesän toisella grillimakkarallakin... auts, pelottavaa!

Töihin vein Liiterin minipusuja ja lisänä kuivattuja hedelmiä ruokarajoitteisille. Hyvin näyttivät menneen kaupaksi. Lisäksi vielä talon ns. Korkein Johto kävi onnittelemassa ja sain semmoisen tyypillisen valtion adressin, juu nou. Taidan ihan räppäistä kuvan, on se niiin juhlallinen. Pankaa erityisesti merkille kangassidos ja kullattu Suomen Leijona *virn*. Minä siinä kiittelin kohteliaasti. Lopuksi vinksusin, että enemmän arvostaisin, jos välistä löytyisi virkamääräys ja jokunen seteli ,D Olisi niinkuin kiva odotella seuraavaa eli 60-vuotistuommoista. Melkein jo luvattiin, että odottele rauhassa vaan. Tosin työkavereille jätin namien viereen lapun, että täytin pyöreät 25 v. ja siksi tässä juhlat, semmoiset pienet, kun hiinä-ja-hiinä on laskettavissa täysikäisen joukkoon. Täysjärkisistä kukaan ei missään vaiheessa ole onneksi puhunut mitään!

Töitä on melkein kiireeksi asti, ei aivan kuitenkaan. Taksoille oli eiliseksi annettu kolmen huutomerkin hälytys aamunoudon osalta ja iltapäivällä tuli normitakso heti klo 15 jälkeen, hmph, vähäsen huvitutti. Tuttu kuski kysyikin aamulla, miksi tuo merkintä. Että onko ollut hankaluuksia? Kerroin, että vain ne tavanomaiset, häntä nauratti ja keskustelimmekin sitten sienestyksen merkityksestä golffaamiseen ja perheyhteisöön koko loppumatkan. Kyllä jotkut kuskit ovat mukavia ,D

Jahas, ei kun varustautumaan Varastolle. Taidan mennä vielä pitkäksenikin vähäksi aikaa!

------------------------------------

Purrrrrrviska kavrut! Hei ei mami mulle enää mitää vihaskana ollu, vaiks mä kakin sinne Tuijan puukkii. Se vaa jätti partsin ove nii vähä auki, ett mä en mahu siit. Ovet on nii raskait, ett piäni heikko kissiraasu ite saa auki. No, mä sitt goisinkii pitkää eli melkee koko päivä. Ja ku mami tuli, mä sain hyvää sekomuanaa ja kaakkei ja kaikkee. Ja sitt ku Kummisetä tuli, mami näytti mun huispulan ja kuin sill leikitää. Setä ollu nähny, se nauro mulle *kissimöks*, vaiks mä oikeesti tanssasin. Sitt mä meninki ihan nolon pois. Mutt sitt setäki otti sen huispulan ja sillee. Meill oli oikee kliffa ilta. Mä en mamin viäress sitt taas pystyny goisii, piti siirtyy toisell pualell. Se vaa pyäri ja vänisi. Sitä särki ja jotaki veti sen koivis nii, ett se melkee huus. Kammoo tommone yälä! Mäki heräsi, nimittäi. Onneks se meni ohi sitt ja se nousi ja mä sain kalkonii ja napikoit ja hampulikaakkei. Ne hampulikaakit on kyll hyvei, mami saa tuada niit mulle lisää semmoseks jatkuvaks jömmaks. Nii sitt mä olin leikkiny tääll yksi hiirulo kaa ja piilottanu sen maton alle, mami meinas konpastuu, tsihih. Sitt se hakitti sen pois. Ett tämmöst normieloo taas. Ei mitää kummallist. Toivottavast tänää on heekkumuanaa ja jotai kivaa taas illall. Mä oikee viikoll muuta toivokkaa, ku mä tiän, ett mami on siäll tianaas meill safkarahoi! Ai nii, ei tuu mun fotoi, ku on toi mamin foto tuala.

Ett kliffaa päivää vaa kaikill, huamisee.

------------------------------------

Vincent, elämäni valo, residenssini rakkain karvatakamus!

Päivän slogan: Pyri kannattelemaan toisia, älä kaatamaan.

Päivän biisi: Kyykyssä

Luettua: Håkan Nesser – Pääsky, kissa, ruusu, kuolema, luin aikaisemmin pikalainana ja otin melkein hetikohta uudestaan käsittelyyn. Maardamissa vaikuttaa olevan liikkeellä sarjamurhaaja, joka etsii seuraa kirjeenvaihtoilmoituksilla. Juttu on hankala ja Van Vetereen kutsutaankin taas remmiin omasta antikvaaristaan. Eikä turhaan, murhaajalla on omituinen kirjallinen maku.... Juttu selviää lopulta traagisesti, mutta omalla tavallaan erittäin oikeudenmukaisesti. Hiukka tiiliskiven makua tässä, mutta muuten asiaa ja kestää tosiaan toisenkin lukemisen. Nesserin ystäville varma valinta, suositan muillekin eli ei paha ollenkas. Ja vastapainoksi kotimaista eli Timo Sandberg – Pahan morsian, Järvenpäässä tapahtuu. Nuoria tyttöjä on kadonnut ja samalla etsitään "muoti"kuvaajaa, joka on ottanut yhteyksiä mahdollisesti heihinkin, myös linkkejä saatananpalvontaan löytyy. Asiallinen poliisiromaani, mukana tuo nykyisin välttämätön romantiikka myös. Sen verran todenmukaista tekstiä, että meikäläistäkin vähän jotkut jutut hyydyttävät. Suositan kotomaisen rikosromaanin ystäville – ei paha tämäkään.

Ja taas käydään Kaupunginkirjaston sivuilla keskustelua siitä, SAAKO joku varata 30 kirjaa kerrallaan. Voi hyväinen aika, kun ihmiset eivät ymmärrä: nytkin erästä kirjaa jonottaa 1400 ihmistä! Arvatkaas vaan, milloin se minulle saapuu. Viikon aikana harvemmin tulee enemmän kuin 5 varausta, yleensä se on keskiverto määrä. Minä kuitenkin luen 12 – 20 kirjaa viikossa, kirjoista riippuen. Joten hiukkasen käy ärsyttämään tuo kälätys. Joku lukee hitaasti, toinen nopeasti. Minä kävisin kirjastossa hakemani lukemiseni vaikka joka päivä, jos vain pystyisin – prkle! Koipivammaisen ei näköjään ole helppoa edes kirjaston jonoissa, minä olen tosissani...

                                          

                                               NORMIPÄIVÄÄ JOKAISELLE!