Apua, minut tunnistettiin taas eilen. Livenä. Tämä bloggaaminen on vaarallista, ai miten niin anonyymiä – kysyn vaan. *etsii epätoivoisesti irtokorviaan* Ei tarvitse kuin olla riittävän omituisen näköisenä Serkkujen lähettyvillä, lukea kirjaa Crocsit jalassa ja odotella taksoa, jo tullaan kyselemään ,D Matala, salaperäinen ääni kuiskaa korvaani: ”Oletko Polgara?”. Käääääääääääääääk! No, joka tapauksessa, oli mitä suurin kunnia tavata! Ehehheeheeh! Ei kun joskus uudestaan, ehkä...

Ja sitten itse väninäosuuteen. Kuten arvasin, työarvaushoitaja oli just sellainen. Tehän tiedätte! Olin vastannut alustaviin kysymyksiin aivan todenmukaisesti. Jo se on huolestuttavaa, kuten varmasti arvaatte. Hän on huolissaan ja ei kun tilaamaan aikaa lääkärille. No, maanantaina lekuriin. Ei paha, oikea olkapää on edelleen stanallisen kipeä, tänä aamuna varsinkin. Mutta sitten. Labratulokset, ne olivat kaikki normaalien rajoissa, hiukka ylärajoilla, mutta normaaleja kuitenkin. Siitä riemua sitten irtosikin, että miten ne voivat olla tällaiset, jos syön kasviksia ”muka” niin paljon. No joo, ohjeena vedellä rasvaa nassuun =O Mutta kun minä en tykkää mistään semmoisesta leivän päällä.... enkä oikein ruuassakaan. Maksa-arvot olivat suorastaan alhaiset, kas kun ei kehottanut juomaan. Verenpainearvot olivat myös normaalien ylärajoilla, hänen mielestään korkeat. No, tarkistin vielä asian – kyllä ne normiluokkaan menevät. Ei ehkä tullut leidille mieleen, että minua ketutti siinä vaiheessa jo rankasti. Enkä minä jaksanut enää selitellä muutamaa muutakaan asiaa tälle hyypälle. Ei, hyyppä ei sinänsä ollut pahin hyyppä, mutta hyyppä kuitenkin. Eli kaikkihan tässä menee taas paashaksi. Toivottavasti lekuri keksii maanantaina jotakin olkapäähäni! Heräsin yöllä nimittäin taas sietämättömiin kipuihin.

Mutta huomenna on – suuri ehkä – uusi päivä!

                                                                EI JAKSA, EI PYSTY!